Hengen köyhyys

[iikku]

Hengen köyhyys

Hengen köyhyyttä seuraa valtava lupaus. Mutta mitä hengen köyhyys oikeastaan on?

Köyhyyden tie on elämän tie, sillä "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Matt. 5:3. ”…köyhille julistetaan ilosanoma.” Matt. 11:5. Hengen köyhyys tarkoittaa sitä, että itse koen omaavani vähän tai en lainkaan taivaallista hyvää ja hyveitä. Kaikki ovat toki köyhiä niiden suhteen, mutta eivät kaikki huomaa sitä itse. Ne, jotka sen tekevät, ovat hengessään köyhiä.

Jumala on siinä määrin mielistynyt siihen, että tunnustamme puutteemme, että hän on päättänyt johtaa kaikki sellaiset taivasten valtakuntaan. Taito on se, että pysytään tässä köyhyydessä sen jälkeen, kun ollaan tultu osallisiksi Jumalan valtakunnan rikkauksista; sillä niin kauan, kuin ollaan tässä köyhyydessä, tullaan yhä enemmän osallisiksi rikkaudesta.

Tähän korinttilaiset olivat pysähtyneet: he olivat – siitä, mitä he olivat saaneet Jumalalta – tulleet rikkaiksi (1.Kor.4:8). Voimme tunnustaa enemmän tai vähemmän köyhyyttämme. Mitä syvempi hengen köyhyys, sitä enemmän edistymme.

Jotkut ovat tyytyväisiä siihen, että tekevät syntiä ja pyytävät anteeksi, eivätkä siksi edisty. Toiset tyytyvät voittoon ”karkeimmista synneistä”, eivätkä saa enempää. Toiset taas tuntevat olevansa rikkaita, kun ovat saaneet voiton omistamansa valon mukaan eivätkä siksi tunkeudu sen pidemmälle. Tarkoitus on kuitenkin säilyttää

hengen köyhyys aivan loppuun asti!

Teoreettisesti kaikki voivat kyllä olla köyhiä hengessään; mutta merkitystä on vain sillä, että olemme sitä käytännössä. Voidaan hyvin sanoa, että ollaan opittu se, ettei ymmärretä mitään, mutta käytännössä ollaan silti niin viisaita, itsepäisiä kuin aasi.

Köyhyyden tie on yhtenevä heikkouden tien kanssa. ”Juuri heikkona olen voimakas.” 2. Kor. 12:9 ja 10. Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessamme. Heikkoutemme tunnustaminen vetää Jumalan voiman ja rikkauden alas luoksemme, uskon kautta.

Elias Aslaksen