yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

[iikku]

Empä ole tästäkään paljolti kuulut lukenut mitään sanan mukaista kommenttia löysin yhden kirjoituksen laitan sen oman ajatukseni jälkeen
On selvääkin että Jeesuksen omien pitäisi olla kaikkien yhtä, "yksi ruumis jossa Jeesus Kristus on ruumiin pää. entä tuo 5.jae- yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
Tuo Herra, Jumala, on varmasti kristityillä sama näkö kanta mutta yksi usko ja kaste siinä on jo eroavaisuus kristittyjen keskellä. Olen joskus ajatellut että niin sanotut uskonnot jehovat, mormonit islam, hindulaisuus, buddhalaisuus,sikhismi ym He ovat pitäneet suurin piirtein uskontonsa samanlaisena että kristinusko siinä on tullut kaiken näköisiä muunnoksia opin käänteitä kaste näkemyksistä avioeroista ym ym Raamatun käännöksiäkin tulee aika tiiviisti että olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä lisä asioita, Mutta sana varoittaa meitä niin tekemästä, mutta ei ihminen ymmärrä sitä vain Pyhä Henki sen voi avata ymmättämään, sanonko nyt rohkeasti mutta sanon kumminkin paljolti on katollista, Ortodoksinen luterilai kirkko perinteitä monin osin Eikö meidän oppi " isät" pitäisi olla apostolit jotka Jeesus Kristus valtuutti levittämään totuuden koko maailmaan, ja onhan meillä Raamattu jossa on ainut totuus ja opetus ei meidän tarvitsisi julistaa kertoa mitä ei sana sano. Miksi en laittanut juutalaista kansaa siellä ei monikaan usko Jumalan Poikaan Jeesukseen, olen sitä mieltä että yhdenkään kristityn ei pitäisi sormeilla juutalaisia he ovat JUMALAN VALITTU KANSA ja me olemme "ottolapsia" pelastus tuli meille heidän kauttaan koko UT; todistaa sen ja etenkin Apt. eteen päin Room.11:15 Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?
11:16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
11:17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, 11:18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

Ef.
4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
4:6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

[iikku]

Efesolaiskirje – luku 4:1-11
Hannu

4:1 Niin kehotan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
4:2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:


Luvuissa 1-3 Paavali oli tuonut ilmi Kristuksen salaisuuden, sen tuohon asti Jumalassa salatun Armon hallintokauden totuuden: merkityksen, valinnat ja uudenlaiseen odotukseen liittyvät lupaukset.
Nyt hän jatkaa opetustaan kehottaen meitä Kristuksen evankeliumin arvon mukaiseen käyttäytymiseen. Tässä on tietenkin kyse mielen alueelta lähtevästä käyttäytymisestä ja mielen uudistuksen (”parannuksen”) myötä eteenpäin menevästä vaelluksesta. Paavalihan oli itse tätä kirjettä kirjoittaessaan Rooman vankeudessa (jae 1) ja vaikka hän eli ulkoisesti sidottuna ja eristettynä, niin se ei estänyt häntä tässäkään kohden vaeltamasta kutsumuksensa arvon mukaisesti mielensä alueella.

Apostoli kehottaa meitä uskovia suhtautumaan toisiimme kaikella nöyryydellä, sävyisyydellä (kreik. prauotes) ja pitkämielisyydellä ja toinen toisiamme rakkaudessa sietäen (kreik. anechomenoi). Näin, koska Kristuksen ruumiin jäsenetkään eivät ole samanlaisia, vaan erilaisia, Jumalan kunkin sopivalle, valitsemalleen paikalle Hengessä asettamia ihmisiä.

Uskovia ei kehoteta rakentamaan Hengen yhteyttä (jae 3), vaan pitämään sitä yllä Jumalan rauhan yhdyssiteellä.



4:4. yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
4: 6. yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.


Paavali ei puhu tässä näkyvästä seurakuntayhteydestä (jae 1), vaan siitä miten tänään seurakunta (Kristuksen hengellinen ruumis) pysyy koossa ja rakentuu ykseyden Hengen, Pyhän Hengen avulla. Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä toisin kuin oli juutalaisten opetuslasten kohdalla. Meitä ei kehoteta maailman edessä laumautumaan, vaan kunkin pysymään (elämään ja työskentelemään) sillä paikalla, missä hänet on kutsuttu /1. Kor_7:20/.

Meillä on yksi ja sama Herra (jae 5). Meillä on yksi usko ylösnousseeseen Herraan ja taivaallisiin lupauksiin. Meillä on yksi kaste (ei tässäkään kahta tai useampaa), jolla Paavali tietenkin tarkoittaa kastamista, upottamista Kristuksen Henkeen ja samalla jäseneksi Kristuksen ruumiiseen /tästä tarkemmin/.

sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)

Paavali toteaa tässä siis edellisten hallintokausien (Helluntain ja Siirtymäkauden) totuuksien päättyneen nyt Armon talouskaudelle siirryttäessä. Lupaukset: odotukset tai ”toivo” ovat tänään – olipa kyse juutalaisista tai kansojen ihmisistä – kohdistuneet maapallon ulkopuoliselle, taivaalliselle alueelle (toisin kuin on Israelin kohdalla voimassa) ja esikuvalliset vesikasteet ovat vaihtuneet yhteen kasteeseen Pyhässä Hengessä. Ja molemmilla (sekä juutalaisilla että kansojen valituilla) on tänään yksi ja sama ylösnoussut Herra.


4:7. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
4:8. Sen tähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”.
4:9. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
4:10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
4:11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,


Tässä apostoli lainaa Psalmia 68. Hän toteaa, että nyt Jumalan suosio tulee (olipa kyseessä juutalainen tai ”kreikkalainen”) pelkkänä lahjana, itse kullekin sopivaksi mitoitettuna lahjana ylösnousseelta Kristukselta (jae 7).

”astui ylös” (jae 10) verbin takaa löytyy alkukielessä anabas, minkä ns. aoristi -muotoisena Konkordanttinen käännös purkaa morfeemeiksi One-UP-STEPPing ja voitaisiin suomentaa ”nousee”, ”kohottautuu”, ”korottautuu”. Tämän voidaan ajatella kuvaavan sitä, miten Herran ylösnousemus taivaalle (Apt. 1:9-11) jatkui läpi taivasten (Hepr. 4:14), ja niiden yläpuolelle. Tässä itse ajattelen, miten ylösnoussut Herra jatkaa Maan päältä noustuaan tiedottamistaan kaikille maailmankaikkeuden asukkaille sitä, miten Isä Jumala on Hänelle antanut kaiken vallan – ei ainoastaan Maan päällä – vaan myös ”taivaissa”. Tässä jakeessa tuodaan jälleen esiin se, miten Kristuksen sovitustyön vaikutukset tulevat lopulta koskemaan koko luomakuntaa.

[iikku]

Paavalin evankeliumi – voimassa NYT!
HannuPekka



Mikä ihmeen Paavalin evankeliumi?
Mistä sellainen löytyy ja miksi sen olemassaolosta ei juurikaan puhuta?
Uuden testamentin alkuteksti puhuu kuitenkin aivan nimenomaisesta Paavalin evankeliumista /Gal_2:7/, joka eroaa sisällöltään monessa suhteessa Israelille kohdistetusta ns. Kuningaskunnan evankeliumista, vaikka molempien ytimenä on Jeesus Kristus.

Paavali sai evankeliuminsa suoraan ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, eikä siis Jeesuksen seurassa aiemmin vaeltaneilla apostoleilta. Esimerkiksi Pietarilla oli vaikeuksia Paavalin sanoman ymmärtämisessä /2. Piet_3:16/. Paavalin evankeliumissa oli kuitenkin aivan mullistava – ennen kuulumaton – ilmoitus ja hänellä oli täysi työ pitää se puhtaana erilaisilta lisäopeilta (esim. Galatalaiskirje, 1. Korintolaiskirje). Hänen evankeliuminsa kohderyhmänä ovat tänään – ensimmäistä kertaa koko raamatunhistoriassa – kansat (joiden joukossa Israelilla ei tällä hetkellä ole mitään erityisasemaa). Vain hänen evankeliumissaan esiintyy vanhurskautus (syyttömäksi julistaminen) pelkän uskon perusteella! Vain hänen evankeliumissaan tuodaan sovitus koko laajuudessaan esiin! Mitä sitten ns. uskonpuhdistuksessa aikoinaan oikeastaan tapahtui? Ei kai mitään muuta kuin, että reformaattorit löysivät tuon Paavalin evankeliumin ja sen opetuksen ja toivat sen sisältöä esille!

Paavali sai ylösnousseelta Kristukselta nimityksen ja toimeksiannon /Apt_26:16/.

Hänet erotettiin (eriytettiin) apostoliksi vain kansoja varten (Room. 1:1).

Hänelle uskottiin aivan erityinen ilosanomasanoma kansoille /Gal_2:7/; /1. Tess_2:4/; /1. Tim_1:11/; /Tiit_1:3/.

—

Miksi tämä evankeliumi sitten julkaistiin?

Koska tämä evankeliumi on ollut Jumalassa salattuna maailmanaikojen alusta alkaen odottamassa Hänen julkaisuhetkeään /Ef_3:8-11/.

Ja koska oikea aika tämän evankeliumin julkistamiselle käynnisti Israelin tilapäinen ”hyllytys” (so. vielä meneillään oleva määräaikainen kirouksenaika). Ja juuri tämä Israelin määräaikanen ”sivuunlaitto” on koitunut tämän ajan kristityille rikkaudeksi, koskapa Jumala kokoaa tänä aikana eri kansoista Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenistön /Room_11:12/ sen myöhempiä, taivaallisia tehtäviä varten /Fil_3:20-21/.

—

Paavalin sanoma eroaa olennaisesti sisältönsä, vastaanottajakuntansa ja lupaustensa puolesta siitä evankeliumista eli Kuningaskunnan evankeliumista, joita kaksitoista apostolia julisti juutalaisille. Jälkimmäisillä oli tehtävä Herralta nimenomaan Israelille. He julistivat profeettojen ja Herran Jeesuksen lupaamaa maanpäällistä valtakuntaa (tarkemmin kreik. basileia so. kuningaskuntaa) ja sen toteutumista /Apt_1:3/; (Jaak. 2:5; 2 Piet. 1:11; Ilm. 1:9, 11;5).
Tämä kuningaskunta (ei siis mikään tasavalta) ja sen periaatteet olivat heidän sanomansa elementtejä /Matt_28:18-19/; /Apt_2:38/; (Mark. 1:4; Matt. 3:2, 4:17; Apt. 3:19).
Hän, joka tämän uskossa tuolloin vastaanotti, sai syntien anteeksiannon ja lupauksen tulevan kuningaskunnan (eli tuhatvuotisen, maanpäällisen valtakunnan) kuninkaallisista ja papillisista viroista /1. Piet_2:9/; (Ilm. 1:6, 5:10).
Ei-israelilaiset – siis kansat – oli suljettu näiden lupausten ulkopuolelle. He saattoivat, kun he Jumalaan ja Kristukseen uskoivat, odottaa vaatimattomampaa siunausosuutta kuningaskunnan vieraina ja asukkaina.

Myös Paavali julisti lyhyen aikaa evankeliumia kuningaskunnasta maanmiehilleen ulkomailla samalla kun myös kansoja kutsuttiin uskomaan Kristukseen (Apt. 17:30-31) . Mutta kun juutalaiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – hylkäsivät kuningaskunnan evankeliumin , niin samalla he hylkäsivät myös Messiaansa tulemisen /Apt_28:25-28/ (Apt. 13:45-47).

Tämän (ns. ylimenokauden talouskauden) päättyessä juutalaiset tuomittiin paatumuksen tilaan ja – jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan heille luvattu – Kuningaskunnan toteutuminen tuli siirretyksi tuntemattoman pitkään tulevaisuuteen /Room_11:25/ . Samoin kahdentoista apostolin evankeliumia juutalaisille lakattiin julistamasta. Kuitenkin tänään on voimassa /2. Tim_3:16-17/.

—

Nyt astui Paavalin erityinen evankeliumi (60 luvun alusta alkaen) voimaan!
Tämän ilosanoman olemassaolo ja koko sisältö oli ollut tuohon asti vaiettu salaisuus /Room_16:25-27/; /Ef_3:2-3/.

Nyt uskon kautta Kristuksen vastaanottaneet on määrätty taivaallisia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten ja omistamaan taivaalliset siunaukset /Ef_1:3/; /Ef_2:6/. Heidän pelastumisensa, sovituksensa, vanhurskautuksensa ja kirkastumisensa on yksin ylitsevuotavan ja ylivoimaisen armon (Jumalan lahjasuosiollisuuden) hedelmää! Tämän Jumalan armon vaikutuksen ensimmäisenä malliesimerkkinä (kreik. typos) /Fil_3:17/ ja prototyyppinä (kreik. proton) /1. Tim_1:16/ meillä on Paavali /Tästä tarkemmin englanniksi/.
Israelin toivo ja odotus taas liittyy tuleviin maanpäällisiin lupauksiin.

—

Miksi sitten tätä ilosanomaa ei nykyään juurikaan julisteta?

Tänä päivänä – kun liki 2000 vuotta on kulunut hänen evankeliuminsa julkistamisesta – on maailma täynnä erilaisia, eri opillisin painotuksin suuntautuneita kristillisiä suuntia, joista jokainen uskoo olevansa tulkinnoissaan oikeassa. No, täytyyhän sitä tietenkin asiaansa uskoa. Mutta, mikä tämän on voinut saada aikaan? Miksi ylösnousseen Herran meille kansoille Paavalin kautta antama evankeliumi ja sen voima on päässyt hiipumaan? Eikö Paavali korostanut kirjeissään, että nimenomaan hänet on asetettu kansojen opettajaksi? Onko Jumala määrännyt meille kansoille sellaisen opettajan, jonka opetus on epäselvää, moninaisia tulkintoja vaativaa tai erilaisiin vertauksiin kätkettyä? Eikö hyvä opettaja tunne oppilaitaan ja muodosta opetuksensa niin, että se on selkeää ja ymmärrettävää ja niin, ettei tulkkeja välissä tarvita? Eikä siinä ole mitään muuta kuin mitä siinä on suoraviivaisella maalaisjärjellä luettavissa /2. Kor_1:13/.

Tätä ei ehkä tarvitse ihmetellä, kun muistaa, miten jo muutaman vuoden kuluttua siitä, kun Paavali julisti evankeliuminsa Galatian seurakunnalle, oli seurakuntaan tullut uusia ”mestareita”, jotka opettivat, että tämä ei aivan riitä! Tähän ilmoitukseen pitää vielä lisätä jotakin! /Tästä tarkemmin/
Ja näin – harmittomilta vaikuttaneet lisävaatimukset saivatkin aikaan sen, että ilo katosi uskovien elämästä! Galatalaiskirjeen 1. luvussa Paavali moneen kertaan ennustaa näiden oppien tulon ja julistaa, että ”kun joku julistaa evankeliumia vastoin sitä, minkä te olette saaneet, olkoon kirottu”! Alkukielessä on suomennoksen ”vastoin” takana kreikan sana para, joka tarkoittaa ohessa, rinnalla; Näin Paavalin mukaan hänen evankeliumiinsa rakennetut lisäykset (kuten erilaiset ihmissuoritteiset rituaalit) tuovat kirouksen (siunauksen vastakohdan) niin opettajilleen kuin niille jotka siitä ravinnon saavat: usko horjuu, hämmennystä syntyy ja ilo alkaa hiipua.

Paavali näki tämän toisenlaisen evankeliumin tai ”sekaevankeliumin” leviämisen uhkan (ja koki myös sen toteutumisen jo elinaikanaan) kirjoittaessaan viimeiseen kirjeeseensä jälkisäädöksensä /2. Tim_2:2/.



p.s.

Ja näinhän tämä on tähän päivään mennessä todella toteutunut.
Kirkot näyttävät pitävän ”pyhänä” evankeliuminaan nimenomaan Jeesuksesta 2000 vuotta sitten kertovia neljää evankeliumikertomusta. Kertomuksia, joissa Jeesus oli kuitenkin tuolloin lähetetty yksinomaan Israelin kansan ”kadonneiden lammasten” tykö /Matt_15:24/. Mutta samalla ne toissijaistavat tai jopa kieltävät Paavalin ristin evankeliumin merkityksen (sanoma rististähän alkaa vasta Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta) tämän päivän evankeliumina. Kieltävät, vaikka itse ylösnoussut Herra on sen meille välittänyt apostoli Paavalin kautta juuri tämän päivän voimassaolevaksi, pyhäksi ilosanomaksi /Gal_1:11-12/. Tämä tuli vahvistetuksi jälleen kerran, kun esim. luterilainen kirkko häivytti tyystin Paavalin välittämän evankeliumin merkityksen ns. uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonna

Kirkkolaitokset puhuvat mielellään Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneken kertomuksista pyhinä (meille erotettuina) evankeliumeina, vaikka kyseiset otsakkeet tyystin puuttuvat alkuteksteistä.
Sen sijaan Paavalin evankeliumi /Room_2:16/; /Room_16:25-27/; /2. Tim_2:8-9/, joka tuodaan suoraan hänen kirjeittensä kautta esille, ei kirkollisille tahoille ole koskaan kelvannut Evankeliumiksi. Ei, vaikka Paavali käyttää ”evankeliumi” -termiä kirjeissään tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin mitä se muuaalla Uudessa