Ef.5:1 Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset,
5:2 ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi".
5:3 Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii -
5:4 älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.
5:5 Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
5:6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
5:7 älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.
5:8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina
5:9 - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä -
5:10 ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;
5:11 älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
Voimme ajatella ettei tämä meitä koske
että se koskee osittain vain kirkkoa, ja osittain vapaita suuntia, voimme tuumia että ei kait vapaita suuntia, älkäämme pettäkö itseämme 7. jae sanoo "älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Mutta yhtähän kaikki nyt ovat tekevät yhteistyötä vaikka ym. Vaikka ei itse suvaise niin osallinen on kun "kaikki kristityt ovat yhtä "Jumalan sana on tarkka, ja tietää kaiken
Mutta laitan tämän alla olevan kirjoituksen....
Sateenkaarikirkkomme
Vuosi 2025 alkoi Ylen luterilaisen kirkon sateenkaarimessulla. Arkkipiispa Tapio Luoma puhui sateenkaariseuroissa toukokuun Kirkkopäivillä. Sateenkaarimessujen pitäminen tai pitämättömyys on monissa seurakunnissa itsestäänselvyys, toisissa seurakunnissa asia jakaa päättäjiä ja seurakuntalaisia. Sateenkaarimessujen ohella kiistellään avioliiton laajentamisesta samaa sukupuolta oleville pareille.
Arkkipiispa Tapio Luoma sateenkaariseuroissa. Kuva on vahvan symbolinen: lippu, karitsa ja risti. Violetti väri yhdistää Pride-lippua ja piispan paitaa. Kristinuskossa hallitsijaan usein yhdistetty violetti liittyy piispan tehtävään toimia Kristuksen edustajana.
Sateenkaarilipusta
Pride-lippu syntyi vuonna 1978 Kaliforniassa pääarkkitehteinaan Gilbert Baker sekä Lynn Segerblom. Lipun innoittajina ja esikuvina toimivat kiinalainen viiden rodun lippu, veljeydenlippu, rauhanlippu, Judy Garlandin esittämä Over the Rainbow sekä The Rolling Stonesin She’s A Rainbow. Sateenkaarilippu henkii hippiliikkeen psykedeelistä värimaailmaa, rajattoman rakkauden julistusta sekä seksuaalisen vallankumouksen norminpurkutalkoita – jopa LSD-trippiä. Tarkoitus oli luoda protestimerkki ja tunnus sorretuille homoseksuaaleille. Lippu oli alkujaan kahdeksanvärinen, mutta pinkki (seksuaalisuus) sekä turkoosi (taide/taikuus) jäivät lipusta pois käytännöllisistä syistä. Sittemmin lippu on saanut uusia tulkintoja, joista tunnetuin on intersektionaalinen ja transukupuoliset huomioiva progressiivinen Pride-lippu. ( linkki iljettävään kuvaan...)
siellä on muitakin kuvia...Gilbert Baker esiintyy pinkiksi maalattuna ja ristiinnaulittuna Jeesuksena drag-esiintyjien kera San Franciscon Pride-paraatissa vuonna 1990. Symbolisen provokaation tarkoitus oli vastustaa kristittyjä, jotka vastustivat homoseksuaalisuutta. Kristus saattaa siis toimia oikean ja väärän tuomarina myös Pride-liikkeessä.
Pride-lipun punainen väri kuvaa elämää ja verta, oikeutta elää. Oranssi symboloi parantumista ja eheytymistä hylkäämisestä, erilaisuudesta sekä AIDS-kriisistä. Keltainen kuvaa auringonvaloa – toivoa, iloa sekä Pride-näkyvyyttä, vihreä homoseksuaalisuuden luonnollisuutta sekä luonnon monimuotoisuutta. Sininen edustaa harmoniaa, sisäistä tasapainoa, rauhaa ja yhteisöllisyyttä. Violetti kuvaa lipun henkistä ydintä, homoseksuaalien sisintä identiteettiä ja sielua.
Värit ja niiden merkitykset ovat myönteisiä ja inklusiivisia. Toisaalta ne sopivat heikosti yhteen kristillisen värisymboliikan kanssa. Esimerkiksi kullankeltainen ja valo kuvaavat Jeesusta, violetti katumusta ja paastoa, musta puolestaan syntiä ja kuolemaa. Pride-vihreän luonnollisuus vaikuttaa vastareaktiolta Roomalaiskirjeen sanoille samaa sukupuolta olevien välisen seksuaalisen kanssakäymisen luonnonvastaisuudelle. Pride-liike myös korostaa itse määriteltyjä seksuaali- ja sukupuoli-identiteettejä, jotka eivät välttämättä perustu ruumiillisuuteen eli luontoon.
Lipun ja liikkeen nimi alleviivaa samaa vastakkaisuutta: homoseksuaalisuus ylpeytenä (Pride) tai häpeällisenä himona (kristinusko). Ylpeyden vastakohta on nöyryys. Tämä on kristillinen hyve. Raamatussa toistetaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.”
Kristinusko antaa seksuaalisuudelle ja sen toteuttamiselle myönteisen sisällön osana Jumalan luomistyötä, mutta rajaa tämän miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Kristinusko korostaa siveellisyyttä, esimerkiksi 6. käskyssä ”älä tee huorin”. Priden korostus on seksuaalinen vapaamielisyys ja sääntöjen purkaminen.
Violetti väri edustaa yleisluontoista hengellisyyttä. Siten se sopii paremmin New Age henkisyyteen kuin kristinuskoon. Pride-lipun henkisyys on anti-institutionaalista, antidogmaattista ja antiteististä. Tämä ei yhdistä ihmisiä kristillisen Jumalan väkevän käden, vaan seksuaalisen identiteetin sekä henkisen universumin alle.
Lipun värit vastaavat pitkälti chakroja, hindulaisen ihmiskuvan mukaisia ihmisen energiaspiraaleja – tosin päinvastaisessa järjestyksessä. Segerblom on kertonut selvänäkijä Edgar Caysen auravärihenkisyyden inspiroineen häntä. Hengellinen perusta rakentuu ihmisestä itsestään käsin. Kristinuskossa ihmisyyden perusta on luominen: ihminen on Jumalan kuva ja hänen rakkautensa kohde. Langenneena jokainen ihminen on syntinen ja luonnostaan Jumalan vihan alla. Kristitty on pelastettu, jonka identiteetin perustus on Jeesus Kristus.
Kristinuskossa sateenkaari kuvaa liittoa, sovintoa ja Jumalan ikuista armoa Nooan ja vedenpaisumuskertomuksen myötä. Baker riisui sateenkaaren näistä merkityksistä vapauttaakseen sen universaaliksi homoyhteisön symboliksi. Nooan arkki ja vedenpaisumus kuvaavat myös lopun aikojen synnillisyyttä ja pelastusta. Kristinuskon näkökulmasta Pride-lippu kuvaa armon sijaan syntiä sekä antikristuksen juonia matkia Jumalan ilmoitusta, vääristää sitä ja siten eksyttää ihmisiä.
Pride-lippu ja kristinusko
Pride-lipun kristillinen omaksuminen tarkoittaa sitä, että sateenkaarella on kaksi toistensa kanssa ristiriitaista merkitystä. Symbolit voidaan tulkita päällekkäisiksi esimerkiksi siten, että Jumalan armo luetaan myös homoseksuaaleille. Kristillisenä symbolina sateenkaari on kuitenkin jo universaali. Pelkän seksuaalisen halun tai suuntautumisen tekeminen armon kohteeksi on vierasta kristinuskolle. Uusi symbolimerkitys voi myös syrjäyttää vanhan. Sateenkaarimessujen sateenkaari on Bakerin, ei Nooan sateenkaari.
Lippua kantava karitsa kuvaa kristinuskossa Jeesusta uhrikaritsana sekä synnin ja kuoleman voittajana. Pride-karitsan tarkoitus lienee se, että kristinuskon sanoma (ikuisesta elämästä) koskee myös homoseksuaaleja. Tämä välittyy kuitenkin huonosti. Voitonlippu ylösnousemuksen symbolina on poissa. Kuvan sanoma on pikemminkin se, että Jeesus kannattaa Pride-sanomaa tai jopa se, että Kristus kuoli saattaakseen Pride-arvot voimaan. Viesti on harhaanjohtava. Jeesus ei evankeliumien mukaan aja Pride-sanomaa. Pride-liikkeen sanoma seksuaalisuudesta ja henkisyydestä ei kysy kristillistä uskoa, vaan pysyy yleisluonteisella tasolla.
Tämän mainoksen voi tulkita siten, että Jeesus antaa rauhansa myös homoseksuaaleille. Voi myös pohtia Jeesuksen rauhan ja Pride-rauhan yhteensopivuutta. Jeesuksen rauha ei tarkoita rauhaa maailmalta, eikä ahdistusten puutetta, vaan häntä itseään, rauhaa Jumalassa, Hänen huolenpidossaan ja lupauksissaan. Pride-liikkeen rauha ei kuitenkaan ole Jeesuksen rauhaa, sillä lippu ei sitoudu kristinuskoon. Siksi mainos on ristiriitainen: kristinusko antaa yhdenlaista rauhaa, Pride toisenlaista. Mikäli Pride-rauha samaistetaan Jeesuksen rauhaan, herää kysymys, mihin kristinuskoa tarvitaan, jos saman rauhan saa muualtakin.
Tässä banderollissa on Pride-värit, miehen, naisen sekä transsukupuolisuuden tunnus sekä Jumalan Moosekselle lausuma itseiloimitus. Ilmaus ’minä olen’ on Jumalan nimitys, jolla myös Jeesus viittasi jumaluuteensa. Oheinen mainos antaa ymmärtää, että sukupuolisuudella, myös transsukupuolisuudella, kenties myös seksuaalisella identiteetillä, on samankaltainen perusta. Pride-identiteetit eivät kuitenkaan ole jumalallisia, Pyhän Hengen luomia identiteettejä, eikä edes luotuisuuteen perustuvia Jumalan kuvia, vaan henkisiä ja seksuaalisia identiteettejä. Jumalallisen ikuisen olemisen vastakkaisuus itse valitun, keksityn tai ilmoitetun identiteetin välillä on räikeän suuri – varsinkin jos tämä identiteetti ei ankkuroidu edes katoavan ruumiimme kudelmiin. Minä olen -ilmausta käytetään myös New Age -liikkeessä ihmisen jumalallisuuden osoittamiseen. Banderolli vie Mooseksen kirjan sanat lähelle tätä tulkintaa.
Kristinuskon ja Priden yhteensopivuutta sanoitetaan usein rakkaudella. Mainoksen viesti on sikäli oikea, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä omana kuvanaan riippumatta tämän seksuaalisista mieltymyksistä. Pride-värit ja teksti ”sellaisena kuin olet” ovat kuitenkin myös ongelmallisia. Heprealaiskirjeen mukaan ”ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen”. Tämä johtuu siitä, että ihminen on paitsi luotu myös langennut. Langenneet tarvitsevat pelastajakseen Jeesusta. Mainos vähintäänkin uhkaa vesittää kristillisen uskon Pride-sanomaan yhteensopivaksi sivuuttamalla lankeemuksen, lunastuksen ja pyhityksen ja julistamalla ”evankeliumina” Jumalan yleistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.
Pride-liikkeen ongelma on se, että se ei erottele tekoja persoonasta tai identiteetistä. Se ei liioin erottele seksuaalista kiinnostusta, kiusausta tai orientaatiota identiteetistä. Mainoksessa on sama ongelma, sikäli kun se samaistaa ihmisen hänen tekoihinsa.
Tämän julisteen teksti on Paavalin 1. korinttilaiskirjeen rakkauden korkean veisun huipennuksesta. Korinttilaiset olivat rakkaudessa epäonnistuneita, keskenään riiteleviä ja entiseen pakanalliseen siveettömyyteen helposti sortuvia kristittyjä. Kirjeessään Paavali kirjoittaa: ”Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet.” Veisun kohdassa ”rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti” Paavali käyttää samaa sanaa kuin roomalaiskirjeen samaa sukupuolta välisien seksuaalisen käyttäytymisen tuomitsevassa kohdassa. Pride-liikkeen edustajat – ja yhtä lailla me muutkin – olemme pikemminkin apostolin opetuksen kohteena kuin hänen julistamansa rakkauden toteuttajia. Paavali käyttää agape-sanaa, jumalallista ja itseään uhrautuvaa rakkautta. Mitä tällä on tekemistä itsekkään rakkautemme, himojemme, luontomme ja lihamme kanssa?
Luterilaisen kirkon Tulkaa kaikki -liike viestittää progressiivisella sateenkaarilipulla. Lipun inklusiivinen viesti on sikäli oikea, että Kristus kuoli aivan kaikkien ihmisten puolesta. Kristinuskoon lippu sopii kuitenkin huonosti. Raamatun luomiskertomuksessa Jumala luo ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kahden sukupuolen todellisuus näkyy esimerkiksi 4. käskyssä ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” sekä käskyn luterilaisen katekismuksen selityksessä: ”Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti.” Transsukupuolisuuden liputtaminen on kyseenalaista, koska se johtaa helposti Jumalan luoman ruumiin ja sukupuolen idealistiseen väheksymiseen. Samalla se hämärtää sukupuolieroja sekä normalisoi mielenterveysongelmia ja sukupuolenkorjausleikkauksia.
Sateenkaarimessuista
Sateenkaarimessut noudattavat erityismessujen logiikkaa: pitäydytään jumalanpalveluksen kaavassa ja kirkkovuodessa liturgisine väreineen, mutta huomioidaan kohderyhmää kutsutuissa, avustajissa, lauluissa, puheissa, rukouksissa ja koristeluissa. Toisinaan sateenkaarimessuissa kirkon värisymboliikan mukainen alttarivaate, saarnatuolin kirjaliina tai papin stola on korvattu Pride-väreillä. Sateenkaarimessun helppous ja haaste on siinä, ettei kirkkovuosi keskity ihmisen seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin. Messuun tuotu sateenkaarilippu tulee kristillisen järjestyksen ja julistuksen keskelle: siunaus Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, synnintunnustus, uskontunnustus, puhe Jumalasta kaikkivaltiaana, ehtoollinen Jeesuksen ruumiina ja verenä… Kuinka nämä sopivat yhteen Priden kanssa?
Aurinkolaseihin sonnustautunut ja hymyilevä Jeesus kutsuu ihmisiä sateenkaarimessuun. Hänen hiuspantansa julistaa rajattoman rakkauden sanomaa. Onko tämä Jeesus sama Jeesus kuin evankeliumeissa, kristinuskossa ja luterilaisuudessa?
Tutkailin sateenkaarimessujen saarnoja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppäseltä, piispa emerita Irja Askolalta, Ani Iivanaiselta, Eeva Järviseltä, Tarja Pyyköltä, Sirkku Laitiselta, Päivi Vähäkankaalta, Late Mäntylältä, Kati Elorannalta sekä Kati Jansalta. Kristillinen ja luterilainen sanoma Jumalan laista ja evankeliumista oli heikosti esillä. Painopiste on pelastuksen sijaan luomisessa. Kontekstualisointi ei sinänsä ole ongelma, mutta sanoma keskittyy liikaa ihmisen seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin sekä rajanvetoon näiden hyväksymisen ja tuomitsemisen, uhrien ja sortajien välillä. Saarnat, jotka sivuuttavat tuonpuoleisuuden ja armahtavan Jumalan, ovat poliittista aktivismia ja ihmisviisautta.
Saarnojen Jeesus on sorrettujen puolustaja ja lempeä rinnallakulkija. Korostus on Jumalan turvassa ja siinä, ettei Jumalan kanssa tarvitse pelätä. Kristuksesta syntien sovittajana ja maailman tuomarina ei puhuttu, ei liioin Jumalan pelosta. Sateenkaariteologia jää alkutekijöihinsä. Mitä käy sateenkaari-ihmiselle, jos hän ei usko Jeesukseen? Mikä on Priden ja Raamatun suhde? Mitä kristityn tulisi hyväksyä ja mitä tuomita seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden saralla? Mitä luomiskertomus ja 6. käsky tarkoittavat? Leväperäinen sanoma ilmenee kehnoissa viholliskuvissa: ihmisyyden, rakkauden ja tunteiden kieltäjissä.
Luterilaisen kirkon virret ovat muuttuneet lempeämmiksi, säyseämmiksi ja teologisesti kevyemmiksi viimeisimpien uudistusten (1986, 2015) myötä. Virsien saarnat riettaudesta tai lihan himosta ovat vaihtuneet yleismoraalisiin ja abstraktimpiin ilmaisuihin. Liekö kehitys hyvä, huono vai vähän molempia? Joka tapauksessa pehmentyminen sopii kristinuskon ja Priden fuusiota toteuttavan sateenkaarimessun pirtaan. Hoivaava hengellisyys resonoi sateenkaarilipun oranssin kanssa. Laululistalla saattaa olla esimerkiksi Pia Perkiön Kosketa minua, Henki tai luomisen hyvyyttä sanoittava Luojan kaunein ajatus.
Kaunis Silmäni aukaise, Jumalani lienee yleinen virsi sateenkaarimessuissa. Sanoihin yhtyminen ei edellytä kristillistä uskoa. Suosittu on käsittääkseni myös virsi Rakkaus, kun kuvaksesi. Laulu on kristinopin mukainen, mutta erikoinen personifioidessaan rakkauden toimijaksi. Tämä mahdollistaa virren yleisluontoisen tai New Age -henkisen tulkinnan. Jaakko Löytyn ihana Sateenkaariunet on tulkittavissa Pride-aktivismin mukaisesti. Sanoituksiin voi uskonnoton ja ateistikin yhtyä. Suosittu lienee myös hiljaista voimaa henkivä Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Virren sanoittaja, natsien vankina kuollut Dietrich Bonhoeffer, opetti kuitenkin perinteistä kristinuskoa, missä haureus on synti ja seksi tulta vain miehen ja naisen välisen avioliiton tulisijassa.
Päätössanat
Rogier van der Leudenin Viimeinen tuomio, 1400-luvun alttaripaneeli kuvaa Jeesusta Tuomarina, joka istuu maalauksen keskellä, seitsemännessä paneelissa, sateenkaarella. Hänen seuranaan ovat Maria ja apostolit sekä kuolleiden tekoja punnitseva arkkienkeli Mikael. Kuolleet heräävät ikuiseen autuuteen tai kauhuun.
Katson kristinuskon ja Pride-liikkeen sopivan huonosti yhteen. En löydä mitään Pride-liikkeen edustamaa hyvää, mitä kristinuskosta puuttuisi. Sen sijaan löydän paljon sellaista, joka johtaa harhaan kristillisestä uskosta ja järkevästä elämästä.
Kristinusko asettaa seksuaalisuuden turvalliseen tilaan, avioliittoon, missä mies ja nainen sitoutuvat toisiinsa, kunnes kuolema heidät erottaa. Kristillisessä uskossa olemme suhteessa Jumalaan kokonaisvaltaisesti niin ruumiin kuin hengen, seksuaalisuuden kuin sukupuolisuuden saralla. Tähän suhteeseen mahtuu ilo seksuaalisuudesta, jopa ylpeys siitä, sekä sen toteuttaminen. Miehen ja naisen välinen eroottinen suhde ei ole liian maallinen kuva Jumalan ja hänen omansa välisestä suhteesta. Yksin tämä mahdollistaa varsinaisen rakastelun, yhdeksi lihaksi tulemisen sekä lasten saamisen.
Sateenkaarilippu nousee antinomismin salkoon inklusiivisuuden naruin. Inklusiivisuuden ylikorostus on rajattomuutta, joka ei tunnusta eroa maailman ja kristinuskon välillä. Pride korostaa epäterveellä ja freudilaisella tavalla ihmisen seksuaalisuuta. Seksuaalisesta vapaamielisyydestä ja sen karnevalisoinnista seuraa kuitenkin vähemmän seksiä ja vähemmän nautintoa sekä enemmän kärsimystä ja epäterveiden seksuaalisten tekojen ihannointia.
Kristinuskossa Kristus jakaa ihmiset kristittyihin ja epäuskoisiin, meihin ja muihin. Pride asettaa Kristuksen paikalle lippunsa, yhteisönsä ja yksittäiset jäsenensä. Keskeiseksi nousee Pride-sanoman ja identiteetin hyväksyntä. Tätä on mahdotonta sovittaa yhteen kristinuskon kanssa. Sateenkaariaate ei haasta vain kristillistä ja järkevää käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta. Harha ulottuu laajemminkin ihmiskuvaan sekä käsitykseen synnistä, pelastuksen tarpeesta, Kristuksesta ja Jumalasta.
Keskeinen kysymys on se, keitä haluamme olla – kristittyjä Herramme sateenkaaren alla vai heitä, jotka sanoutuvat Hänestä irti ja yrittävät luoda oman onnensa ilman häntä, omasta itsestään käsin? Seuraammeko pinkkiä vale-Jeesusta vai todellista Kristusta?
