Kirjailija: Leonard Ravenhill
Kuinka suuri prosentti osuus vastuusta hengellisestä kypsyydestäni kuuluu Herralle, ja kuinka suuri osa siitä on minun? Sanoa, että olen yksin vastuussa sieluni kehityksestä, on omahyväisyyttä. Sanoa, että kaikki vastuu on Herralla, se on röyhkeyttä.
Minusta on nöyryyttävää, inspiroivaa ja haastavaa tunnustaa, että suurimmilla koskaan eläneillä pyhillä ei ollut selvenpää Raamattua kuin minulla. He vain tiesivät sen paremmin. Heillä oli todellakin paljon vähemmän jumalallista Ilmoitusta. Tänään meillä on täydellinen Jumalan sanoma ihmisille. Hänellä ei ole enää mitään sanottavaa meille. Kuten vanha hymni sanoo: "Mitä muuta hän voi sanoa, kuin hän on sanonut sinulle?" Jumalalla ei ole "PS" lisättävää Jeesuksen Kristuksen Ilmestyskirjaan.
Vuosien ajan Pyhät Kirjoitukset olivat käärittynä kielille, joita vain oppineet pystyivät lukemaan. "Siihen aikaan ei ollut avointa näkyä" (1. Sam. 3.1) . Sitten, siunattu päivä, koko Jumalan neuvo julkaistiin äidinkielellämme. Tämän paljastuksen myötä tuli ilouutinen uskovien pappeudesta -- Halleluja!
Ihmetteletkö, että piispa Walsham How purskahtaa lauluun pyhästä sanasta:
"Se on kultainen arkku,
johon on tallennettu Totuuden jalokivet.
Se on taivaan piirtämä kuva
Kristuksesta, elävästä sanasta."
Jumala antoi meille hedelmän; teemme säilömisen. Puut eivät kasvata huonekaluja edes tällä tieteen aikakaudella. Meillä on puut. Niistä teemme tuolit jne. Näin on myös henkisen elämän kanssa. Tässä on hämmästyttävä totuus toisesta Pietarista, luvusta 1, jakeesta 3: "Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille kaiken, mikä liittyy ELÄMÄÄN JA JUMALLISUUTEEN." Paavali tukee Pietaria tällä alueella, kun hän sanoo: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" (Room.8: 32.
Ja näiden kallisarvoisten sanojen päätteeksi, tässä tulee Paavali jälleen hämmästyttävällä lausunnolla: Rom.16-17
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Kaiken tämän rajattoman resurssin kanssa, joka on perittävä tässä elämässä, miksi sitten, oi miksi, tyydymme vähimmäishengellisyyteen? Nämä äsken lainatut pyhien kirjoitusten kohdat murskaavat kaikki tekosyymme lihalliselle kristillisyydelle ja räjäyttävät kaikki heikkoja puskuritarra-aiheisia tekosyitä puskuritarra-evankeliointiin: "Kristityt eivät ole täydellisiä, heille vain annetaan anteeksi." (Joku luopuja on varmasti kirjoittanut sen.)
Synnin tekeminen ei ole sallittua uskoville. "Yksikään, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä." (1. Joh. 3:9) Ei sillä, että syntiä olisi mahdotonta tehdä; mutta Kristuksen veren ja sisimmässäsi asuvan Pyhän Hengen kautta on mahdollista olla tekemättä syntiä. Johannes huutaa jälleen voittoisan sävelen: "Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa." (1. Joh. 4:4)
Jumala on siis antanut mahdollisuudet, että sinä ja minä saavutamme voiton maailmasta, lihasta ja paholaisesta!
Tässä ovat Mestarin käskyt omilleen. Nämä eivät ole vaihtoehtoja, vaan välttämättömiä. Hänen mahdollistamallaan ja pyrkimyksemme avulla voimme tutkia sitä, mitä Lowrey kutsui "Armon mahdollisuuksiksi". Voimme jättää leikkikehän henkiseen lastenhuoneeseen ja "jatkaa täydellisyyteen". (Hepr. 6:1) Tässä ovat Hänen käskynsä:
Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.1. Joh. 5:21
Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä (Juuda 1: 20;
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room. 10:17)
ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.Juuda1:21
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. EF.6-11
Pyhän pyhäkkö on tässä hyvin selkeä: Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.Jaak.4:7.
Kristillinen kypsyys ei ole viikonloppuoperaatio. Toisaalta muista, ettei kristityllä elämällä ole lopullisuutta tällä ikuisuuden puolella. Kun olemme lihassa, me "ponnistelemme kohti merkkiä kohti Jumalan korkean kutsumuksen palkintoa Kristuksessa Jeesuksessa". (Fil. 3:14)
Kuulemme jatkuvasti "painonvartijoista" ym. Oi kunpa katsoisimme hengistä kasvuamme yhtä tarkasti!
Uskon välittömään puhtauteen: "Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1. Joh. 1:7) En usko välittömään kypsyyteen. Usko Kristuksen työhön on yksi asia. Uskosi lisäämiseen, kuten Pietari sanoo 2. Piet. 1:5-7:ssä, on jotain muuta . Koska puu on leikattava säännöllisesti, jotta se kypsyy, tarvitsemme karsimista. On helppo laulaa: "Ja kaada halveksuntaa kaikkeen ylpeyteeni." Jos teen sen ollenkaan, teen sen kätevästi suojaten itseäni kaikilta "verenvuodoilta". Kun Herra tekee sen - tai vielä pahempaa, kun Hän käyttää jotakin toista ihmistä (vähemmän henkistä leikkaamaan - niin voinko suudella sauvaa? Tämä on henkisen kasvun prosessi. Voinko ottaa iloisena, kun minua halvennetaan, kun nimeni karkotetaan pahana asiana (vaikka olen täysin syytön)? Voinko iloisesti auttaa ylentämään toista sellaiseen asemaan, jonka haluaisin ja jota pystyn paremmin käsittelemään?
Kuulin saarnaajan kysyvän toiselta, tuliko ihmisiä alttarille hänen viimeisessä kokouksessaan. Hän vastasi: "Kyllä, mutta suurin osa heistä on alttari kuljettajia." On helpompi mennä alttarille kuin nousta ristille. Matkalla alttarille ei ole taikuutta. Et kasva tuumaakaan kävelemällä muutaman jaardin alttarille, ellet tee täydellistä parannusta ja pyhää lupausta Jumalalle, ettet putoa enää samaan kuoppaan.
Tuo pyhä "Heroes of Faith" -yhtye Heprealaiskirjeen yhdestoista luvussa hämmästyttää minua. Heillä ei ollut raamattuja, ei miljoonia kasetteja kuten meillä, ei Raamatun seminaareja, ei päivittäistä radio-Raamatun opetusta eikä (onnekkaat sielut) evankeliumi-TV:n saarnaajia, jotka valitsevat varojen puutteesta puhujat, laulajat. (Milloin Herralta loppuivat tavarat?) Mutta mitä nämä Heprealaiskirjeen 11:n ihmiset saivat aikaan: kukistivat kokonaisia valtakuntia -- (Oi kunpa joku uskossa rikas ihminen voisi kukistaa huumekaupan maailmanlaajuisen valtakunnan) - teki vanhurskauden, saavutti lupaukset, tukkivat leijonien suut. Mitä ihmeitä, mitä miehiä, mitä uskoa!
Nämä uskomme "sankarit "eivät päässeet korkeuksiin yhdellä harppauksella:
He kiipesivät jyrkkää nousua taivaaseen
vaaran, uurastuksen ja tuskan kautta.
Oi Jumala, annettakoon meille armon
seurataksemme heidän junaansa."
Kysyttäessä, miksi Herra käytti häntä niin paljon Kiinassa, Hudson Taylor vastasi: "Jumala oli pitkään etsinyt tarpeeksi heikkoa miestä, ja Hän löysi minut." Hän ottaa maailman heikot astiat hämmentääkseen mahtavat. Henginen viisaus ei tule vuosien mukana; ei myöskään kypsyys. Molempien avain on tottelevaisuus. Mitä tahansa Hän sanoo sinulle, tee se.
Kyltymätön jano Jumalaa kohtaan saa aikaan sammumattoman rakkauden pyhyyttä kohtaan (koska Hän on Pyhä), mikä johtaa intohimoon kadonneita kohtaan.
Muista, ystävä, olet juuri niin hengellinen kuin haluat olla.
