Eläminen Uskon Mukaan
"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.
Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä. (Aamos 8:11,12)
Monet kristityt ovat kautta aikojen vilpittömästi etsineet pyhyyttä ja voittoa synnistä ottamalla ristinsä ja kieltämällä itsensä. Mutta he ovat usein havainneet kristillisen elämän olevan "kovaa työtä" Raamatun kuvaaman loistavan elämän sijaan. Heidän epäonnistumisensa on ollut se, etteivät he koskaan ymmärtäneet uskon elämää uuden liiton alaisuudessa. He pyrkivät olemaan pyhiä vanhan liiton periaatteiden mukaan ja menettivät siten sen, mitä Jumalalla oli heille varattuna.
2. Korinttolaiskirjeen 3:6 mukaan uusi liitto on Hengen palvelutyö, joka tuo elämän, kun taas vanha liitto oli kirjaimen palvelutyö, joka toi kuoleman! Ja jos vaellamme Jumalan käskyjen kirjaimen mukaan – jopa uudessa liitossa – se tuo silti kuoleman. Vain jos elämme uskossa ja annamme Pyhän Hengen johdattaa meitä, pääsemme "Kristuksen elämään".
Koska Jeesus on nyt noussut taivaaseen ja lähettänyt Pyhän Hengen maan päälle, elämämme voi olla paljon loistavampaa kuin kenenkään Vanhan testamentin pyhimyksen. Jos siis huomaamme elävämme tuomion, masennuksen ja synkkyyden alla tänä päivänä, sen täytyy johtua siitä, että elämme edelleen vanhan liiton periaatteiden mukaan (2. Kor. 3:9).
Jeesus korosti usein kahta asiaa palvelutyössään: uskoa Jumalaan ja Pyhän Hengen voimaa.
Aadam menetti tämän uskon elämän Pyhän Hengen voimassa, kun hän valitsi hyvän ja pahan tiedon puun elämän puun sijaan (1. Moos. 2:9). Hän valitsi hyvän ja pahan tiedon asumaan itsessään sen sijaan, että olisi riippuvainen Jumalasta sen suhteen.
Elämän puu edustaa uskon elämää uuden liiton aikana, kun taas hyvän ja pahan tiedon puu edustaa oma ehtoista elämää vanhan liiton aikana.
Jos Aadam olisi valinnut elämän puun, hän olisi elänyt uskon kautta – jatkuvassa riippuvuudessa Jumalasta. Silloin Pyhä Henki olisi antanut hänelle jumalallisen elämän. Mutta sen sijaan hän päätti elää itsestään riippuvaisena, riippumatta Jumalasta. Ja niin hän kuoli. Kaikki uskomattomat elävät näin – ilman jatkuvaa riippuvuutta Jumalasta. Valitettavasti monet uskovatkin elävät tällä tavalla.
Kaikki uskonnot opettavat seuraajiaan tekemään hyvää ja välttämään pahaa. Myös pyhyyttä tavoittelevat kristityt tekevät hyvää ja välttävät pahaa. Ja pyhyyden tavoittelussaan he yleensä päätyvät tekemään yhä tarkempia eroja hyvän ja pahan välillä erilaisten sääntöjen ja käytäntöjen avulla!! Silti useimmat heistä eivät koskaan saavuta aidosti pyhää elämää. Miksi? Koska he etsivät sitä tekojensa, eivät uskon, kautta.
1500 vuoden ajan Jumala opetti israelilaisille lain kautta, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Mutta lain käskemälle hyvien tekojen noudattaminen ei johtanut yhtäkään israelilaista iankaikkiseen elämään. Minkään sääntöjen ja määräysten mukaan eläminen – olipa se kuinka korkea tahansa – ei koskaan johda ketään aitoon jumalisuuteen, ei edes tänä päivänä.
Todellinen pyhyys on Jumalan elämä ihmisen sisimmässä – ja Jumalan on annettava tämä meille lahjaksi. Emme voi koskaan saavuttaa sitä. Meidän on vastaanotettava se uskon kautta.
Paavali sanoi, että niinä päivinä, jolloin hän ei ollut tietoinen lain vaatimuksista, hän tunsi olevansa "elävä". Mutta kun hän ymmärsi Jumalan lain vaatimukset, hänestä tuli niin tietoinen elämänsä vääryyksistä, että hän tunsi itsensä "kuolleeksi" (Room. 7:9)!! Näin kokevat monet uudestisyntyneetkin. He näyttävät olevan onnellisia ja "eläviä" niin kauan kuin he kuulevat vain syntiensä anteeksiannosta. Mutta heti kun he kuulevat synnin voitosta ja Jumalan käskyjen noudattamisesta, he tuntevat itsensä tuomituiksi, kurjiksi ja "kuolleiksi".
Mutta Paavali ei pysähtynyt vanhan liiton lakiin – eikä meidänkään pitäisi. Jumala näytti Paavalille toisen lain – elämän Hengen lain Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä oli laki, joka lopulta vapautti hänet synnistä (Room. 8:2).
Monet pyrkivät olemaan pyhiä tekemällä hyvää. Muistakaa, että Eeva söi puusta, koska se näytti hyvältä!! Hän ei pyrkinyt tekemään mitään pahaa!! Hän söi hedelmää, ei siksi, että hän halusi tulla paholaisen luonteen kaltaiseksi, vaan koska hän halusi tulla Jumalan kaltaiseksi – sillä juuri sitä paholainen oli hänelle luvannut (1. Moos. 3:5). Lain mukaan elävät ihmiset tekevät saman virheen tänäkin päivänä – he ajattelevat, että he voivat olla Jumalan kaltaisia ulkoisten hyvien tekojen kautta.
Suuri osa siitä hyvästä, jota näemme monien kristittyjen elämässä, ei tule aidosta pyhyydestä, vaan hyvästä kasvatuksesta. Monet näistä kristityistä ovat oikeamielisiä, mutta heillä ei ole intohimoista kaipuuta Jumalaan. He käyttävät elämänsä keräämällä Raamatun tietoa, mutta ilman mitään ilmoitusta Jumalalta. Tämän seurauksena heidän elämänsä ei ole paljon erilaista kuin joidenkin heidän ympärillään olevien hyvien ei-uskovien elämä. Kaikki tällaiset uskovat ovat menettäneet jotain elintärkeää, mitä Jumala haluaa heidän omaavan – jumalallisen luonnon.
Jumala ei ensisijaisesti yritä saada meitä tekemään hyvää, vaan saada meidät luottamaan Häneen, jotta Hän voi antaa meille luontonsa. Hänen silmissään vanhurskaat eivät ole niitä, jotka tekevät hyvää, vaan niitä, jotka elävät uskon kautta (ks. Room. 4:5 ja Hab. 2:4).
Habakukin kirjassa 2:4 Jumala vertailee kahta ihmisryhmää – niitä, jotka uskovat Herraan, ja niitä, jotka ovat ylpeitä. Ylpeät eivät voi elää uskon varassa. Syy siihen, miksi monet eivät ota Jumalan lahjoja vastaan vapaasti, yksinkertaisen uskon kautta, on se, että he ovat liian ylpeitä ottaakseen vastaan mitään vapaasti. He ansaitsevat mieluummin anteeksiantonsa ja pyhyytensä tekemällä jotain itse.
Saatana sanoo kristityille vielä tänäkin päivänä (kuten hän sanoi Eevalle), että heidän ei tarvitse luottaa Jumalaan tietääkseen hyvän ja pahan välisen eron. Hän kertoo heille, että he voivat tietää eron omantuntonsa kautta tai lukemalla Raamattua. Mutta monet epäuskoisetkin elävät omantuntonsa mukaan – ja elävät melko kunnollista elämää. Kristitty voi elää niinkin – mutta hän ei ole vanhurskas Jumalan silmissä.
Monet uskovat aloittavat kristillisen elämänsä oikein – luottamalla yksin Jumalaan vanhurskauttamisensa suhteen. Mutta sitten, kuten galatalaiset kristityt, he pyrkivät tulemaan täydellisiksi omien ponnistelujensa kautta (Gal. 3:3). He arvioivat hengellistä... Kristillisten kirjakauppojen suosituimpia kirjoja ovat nykyään ne, jotka käsittelevät uskoa ja Pyhää Henkeä. Mutta useimmat näistä kirjoista johdattavat kristittyjä valheelliseen uskoon ja valheellisiin kokemuksiin. Näiden kirjojen opettama "usko" on uskoa vaurastumiseen ja terveyteen – ei pyhäksi ja hengelliseksi tulemiseen. Kristityille kerrotaan, että he voivat saada Jumalalta mitä tahansa haluavat, jos he vain uskovat riittävästi. Tällainen opetus on perustavanlaatuisesti vastoin ensimmäisten apostolien opetusta ja käytäntöä sekä jumalisten lähetyssaarnaajien (1800- ja 1900-luvun alkupuolella) opetusta ja käytäntöä, jotka uhrasivat henkensä Jumalan valtakunnan edistämiseksi.
Aito usko on se, joka antaa meille mahdollisuuden voittaa maailman (1. Joh. 5:4) – maailma on "silmien himo, lihan himo ja elämän ylpeys" (1. Joh. 2:16). Kuten Jeesus voitti tämän maailman, mekin voimme voittaa sen. (Ks. Joh. 16:33 ja Ilm. 3:21). Kun voitamme maailman, Saatana ei enää petä meitä kertomalla, että terveyden ja vaurauden tuomat nautinnot ovat suurempia kuin Jumalan yhteyden tuoma nautinto.
Jumala haluaa meidän maistavan Hänen kanssaan olevan yhteyden puhdasta nautintoa. Vain se voi karkottaa halun muihin nautintoihin (Ps. 16:11). Monet yrittävät kovasti voittaa syntisten nautintojen houkutuksen inhimillisin keinoin. Mutta vasta kun maistamme Jumalan yhteyttä, voimme todella vapautua.
Usko Jumalaan ja Pyhän Hengen voima voivat vapauttaa sinut kaikista Saatanan sinulle asettamista kahleista.
Huomaatko olevasi haluton luopumaan jostakin tietystä maallisesta nautinnosta, joka sinua kiehtoo? Huuda sitten Herran puoleen, kuten Pietari teki upotessaan mereen ja sanoen: "Herra, pelasta minut". Huomaat, että Jumala antaa sinulle paitsi halun vapautua synnistä, myös vihan sitä kohtaan!! Uudessa liitossa Jumala vaikuttaa meissä sekä haluamaan että tekemään Hänen tahtonsa (Fil. 2:13). Mikä ihmeellinen evankeliumi uusi liitto onkaan!!
Jeesuksen elämää emme voi jäljitellä. Meidän täytyy olla siitä osallisia Pyhän Hengen kautta. Useimmat kristityt eivät koe tätä, koska he eivät ole hengeltään köyhiä. Se tarkoittaa, että he eivät elä elämäänsä jatkuvasti tietoisina Jumalan tarpeestaan. He ovat itsevarmoja ja itsenäisiä.
Jeesus kutsui vain janoisia tulemaan luokseen ja juomaan. Vaeltaaksemme uskossa meidän on oltava jatkuvasti janoisia (hengeltään köyhiä), aina tietoisia Pyhän Hengen voiman tarpeestamme. Sydämissämme täytyy olla jatkuva huuto (vaikka se olisikin äänetöntä) täyttyäksemme Hengellä ja kokeaksemme Hänen voimansa. Ne, jotka tulevat Jeesuksen luo ja juovat, löytävät elävän veden virrat, jotka kumpuavat heidän sisimmästään olemuksestaan (elämä Pyhän Hengen täyteydessä - Joh. 7:37,38).
Näin heikoinkin uskova voi kokea tämän uskon elämän kirkkauden uudessa liitossa ja tulla yhtä vahvaksi kuin vahvin.
Lähetä palautetta
Joka kuulee korvat, kuulekoon.
