Ilm.17:1-6 "...ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin."
Viime keväänä sain voimakkaasti sydämelleni saarnata yllä olevan otsikon aiheesta.
Olen toki saarnannut siitä aikaisemminkin.
Elämme ekumeenista aikaa, jossa suurella osalla uskovia on täysi tietämättömyys siitä, että ekumenia nousee antikristuksen hengestä. Tuon Suuren Porton käyttövoimana on uskovien veri. Ymmärrän sen tarkoittavan marttyyrejä, mutta laajemminkin tuo portto on myös ahdistaja meihin uskoviin nähden.
Ennen tuota saarnaa kävin keskustelua erään vapaansuunnan seurakunnan vanhimmisto veljen kanssa syistä, jotka estävät yhteistyön. Sanoin hänelle, ettei minulla ole mitään sinua, eikä muitakaan vanhimmisto veljiä tai seurakuntalaisianne vastaan henkilöinä. Yhteistyön estää se, että te kuulutte osana kirkkokuntaan, jonka johto harjoittaa haureutta katolisen kirkon kanssa (kirkko, jonka takana olevan porttouden hengen käyttövoimana on uskovien veri)sekä laajemminkin osallistuu ekumeeniseen toimintaan.
Veljen tietämättömyys yllätti minut täysin, kun hän sanoi, että eikö ne siellä katolisessa kirkossa saarnaa samaa Kristusta, kuin mekin. On selvää, että jos vanhimmat ovat näin tietämättömiä, niin ei heidän seurakuntalaisetkaan saa ainakaan heiltä oikeaa tietoa.
Monet uskovat näistä vapaiden suuntien seurakunnista kysyvät minulta, että voimmeko me jatkaa enää jäseninä näissä seurakunnissa.
Vastaukseni näille kysyjille on se, että edellytys jatkamiseen on olemassa ainoastaan, jos näiden seurakuntien vanhimmat antavat kirjallisen vakuutuksen, jossa he sanoutuvat irti keskusjohtonsa harjoittamasta haureudesta paavinkirkon/muiden ekumeenikkojen kanssa. Jos tuollaista vakuutusta ei tule, niin silloin on viisainta luopua ainakin jäsenyydestä.
Pyhien yhteyttä voi senkin jälkeen harjoittaa sisarten ja veljien kanssa. Mutta minä en suosittele esim. ehtoolliselle osallistumista sellaisten vanhimpien johtamissa seura-kunnissa, jotka ovat tuon porton hengen alaisuudessa. Porton henki on tunnistettavissa mm. siitä, että ko. seurakunta osallistuu ekumeenisiin tapahtumiin, esim. ekumeenisella
rukousviikolla ym. vastaavina ajankohtina. Käytännössä se tarkoittaa esim. sitä, että vapaan suunnan seurakunta menee omalla paikkakunnallaan pitämään messua luterilaiseen kirkkoon. Sitten sieltä vastaavasti tulee ainakin pappi messuamaan vastavuoroisesti ko. seurakunnan tilaisuuteen. Mikä tässä toiminnassa sitten on väärin?
Toiminnallaan nämä vapaiden suuntien uskovat tunnustavat kristityiksi myös jumalattomat kirkolliset. Monta kertaa kirkon pappi ym. henkilöt, joiden kanssa tuo messu järjestetään, ovat uskosta osattomia. Ne ihmiset, joiden pitäisi olla evankelioinnin kohteita(kadotettuja sieluja), ovatkin yht´äkkiä muuttuneet työtovereiksi "hengellisessä työssä". Tällaisella toiminnallaan uudestisyntyneet uskovat ovat nukuttamassa erityisesti kirkon papistoa ja siellä aktiivisesti toimivia henkilöitä syvemmälle synnin uneen, josta moni valitettavasti herää vasta helvetissä, mutta liian myöhään. Samalla he itsekin alkavat nukkua tai ovat jo nukkuneet antikristuksen hengen vaikutuksesta.
Esim. eräällä paikkakunnalla kirkkoherra on homouteen myönteisesti suhtautuva henkilö. Tällaisen kaverin kanssa uskovat sitten messuavat yhdessä. Paavalin sanoja lainatakseni: " Pois se!" Mahdollisuudesta uskovan kuulua luterilaiseen kirkkoon käsittelen enemmän seuraavan otsikon alla.
NIKOLAIITTAIN TEOT
Ilmestyskirjan toisen luvun jakeessa kuusi Jeesus sanoo Efeson seurakunnalle: "Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita minä myös vihaan." Saman luvun jakeissa 15 Jeesus sanoo Pergamon seurakunnalle seuraavaa: "Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista."
Efeson seurakunta vihasi näitä tekoja, mutta Pergamo suosi niitä.
Raamatun tutkija ja oman Uuden testamentin suomennoksen tekijä Aapeli Saarisalo kirjoittaa näistä teoista Raamatun sanakirjassaan seuraavaa: "Nikolaiitat, Vähän-Aasian seurakunnissa esiintyvä evankeliumista poikkeava ryhmä, jonka Jeesus Ilmestyskirjassa tuomitsee. Efeson seurakunnalle Jeesus lukee ansioksi sen, että se vihaa nikolaiittain tekoja, kun taas Pergamon seurakuntaa nuhdellaan, koska se pitää kiinni nikolaiittain pappisvaltaisesta opista."(Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja s.769)
Lisäksi Saarisalo toteaa seuraavaa oman Uuden Testamenttinsa suomennoksen alaviitteessä käsitellessään Ilmestyskirjan toisen luvun jaetta 6: "Nikolaiitat ottivat osaa pakanallisiin uhriaterioihin ja elivät siveettömästi."(s.525)
Saarisalon mainitsema pappisvalta ei ole niinkään saanut mallia Vanhan Liiton temppelijärjestyksestä, vaan sen juuret ovat tunnistettavissa enemmän Babylonian pakanallisesta pappeudesta. Katolinen kirkko on suoraan kopioinut Babylonian epäjumalanpalvelusjärjestelmän laittamalla epäjumalille uudet ns. kristilliset nimet tai muodot. Esim. Neitsyt Maria on jo Vanhassa Testamentissa mainitun Taivaan kuningattaren paikalla. Pietari, jota katoliset pitävät ensimmäisenä paavina, on asetettu epäjumala Jupiterin paikalla jne. Ehtoollinen katolisessa kirkossa on uhri auringon jumalalle. Mikä sitten on se syy, että Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja?
Ensinäkin virkapappeus on ottanut kirkkokuntaseurakunnissa Jeesukselle kuuluvan välimiehen paikan, kun vastaavasti Raamatun yleinen pappeus(Uuden Liiton) kuin myös paimenuuskin johtavat ihmisiä(uskovia) tuntemaan Kristuksen.(Kasvamme Häneen, joka on pää Kristus) Virkapappeus tuhoaa myös seurakunnan paikallisen itsenäisyyden, koska sen yläpuolelle on asetettu piispoja, kirkkokunnan johtajia, erilaisia hallituksia jne.
Raamatussa jokainen paikallisseurakunta on itsenäinen ja sitä kutsutaan ainoastaan paikkakunnan nimen mukaan. Se ei kanna minkään tunnustuskunnan nimikylttiä ja sitä johtavat vanhimmat(heitä on monta ja he ovat tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden), jotka Pyhä Henki on tehtäviinsä asettanut. Raamattu ei tunne nykyisen kaltaista pastorijohtoista järjestelmää lainkaan.(eikä koko sanaa pastori)
Virkapappeuden suurin heikkous on tietenkin se, että se nousee jumalattomuudesta. Se ei edellytä uudestisyntymistä pappeuteen pääsemiseksi/osallistumiseksi. Raamatun näkökulmasta katsottuna se ei ole pappeutta lainkaan. Uudessa Testamentissa ihminen vastaanotettuaan Jeesuksen henkilökohtaiseksi vapahtajakseen on tämän hengellisen syntymänsä perusteella pappi. (1Piet.2:9)
Kun saarnasin huhtikuussa viime vuonna saarnan, jonka otsikkona oli: "Suuri Portto on juovuksissa pyhien verestä", niin lähetin ko. saarnasta kopion Markku Koivistolle. Kirjoitin hänelle saarnan mukaan saatekirjeen, jossa alleviivasin mm. sitä tosiasiaa, että Raamatun yleinen pappeus ja kirkon/kirkkojen noudattama virkapappeus ovat yhteen sovittamattomat asiat. Kirjoitin hänelle myös siitä, että uskonpuhdistus(reformaatio) jäi kesken. Koin oloni erityisen siunatuksi, kun veli Pawson Englannista tuli vierailemaan Nokia Mission tilaisuudessa viime helatorstaina, vain vähän sen jälkeen, kun olin kirjeeni Koivistolle lähettänyt. Hän puhui samoista asioista, joista olin Koivistolle kirjoittanut. Pawsonin sanoma oli niin Kristus keskeistä, että Koivisto uskalsi(tai joutui pakon edessä) julkaista sen vasta elokuussa. Pawson peräänkuulutti sitä, että uskonpuhdistus jäi kesken ja epäonnistui monin kohdin ja uskovien tulee mennä pidemmälle totuudessa.
Pawson sanoi ääneen myös sen tosiasian, että lapsikasteen kautta tulee "seurakuntiin" (kirkkokuntiin) eniten jumalattomia jäseniä. Lisäksi hän varoitti rakkaudellisesti, mutta ankarasti Suomen uskovia siitä tosiasiasta, että seurakunta ei voi tehdä yhteistyötä valtion kanssa. Euroopan valtiot ovat valtioita, joita jumalattomat hallitsevat.
Ihmettelen sitä, että niin monet uskovat nyt ihannoivat sitä, että Koivisto hakee piispan virkaa. Näin Koivisto toimillaan osoittaa, kaikista varoituksista huolimatta, että hän rakastaa nikolaiittain tekoja, joita Jeesus vihaa. Viime vuoden toukokuisessa radiohaastattelussa Koivisto vetosi siihen, että onhan siellä katolisessa kirkossa miljoonia karismaatikkoja. Sanallakaan hän ei sanonut mitään siitä, että nämä ihmiset ovat epäjumalanpalvelijoita, joita Jeesus kutsuu tuosta järjestelmästä ulos.
Monet uskovat sanovat minulle, että onhan siellä katolisessa kirkossa, Jari, niin ja niin paljon uskovia. Vastaan heille, että kyllä siellä varmasti on uudestisyntyneitäkin. Jatkokysymyksenä kysyn heiltä, että onko silloin mennyt jotakin vikaan, jos johdat prostituoidun pelastukseen ja huomaat, että hän vielä viikkoja uskonratkaisunsa jälkeenkin jatkaa entistä ammattiaan, myyden itseään. He vastaavat poikkeuksetta, että jos näin käy, niin silloin evankeliointi ei ole onnistunut.
Jatkoksi sanon heille, että katolilaisuus/ekumeenisuus on samaa haureuden harjoittamista hengellisessä mielessä(monta kertaa myös fyysisessä mielessä). Eli, jos ihminen jää sinne uskoon tulonsa jälkeen, niin hän edelleen jatkaa Jeesuksen rinnalla epäjumalien palvelemista.("Lapsukaiset kavahtakaa epäjumalia", I Joh 5:21)
Edellisen otsikon lopussa esitin kysymyksen: "Voiko uskova kuulua luterilaiseen kirkkoon"? Vastaus on yksiselitteinen. Koska järjestelmä ei nouse Jumalan Sanasta, niin jäljelle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin erota ja sanoutua irti koko järjestelmästä.
Luterilaisuus sekoittaa seurakunnan ja maailman keskenään. Monta kertaa luterilaiset perustelevat seurakuntanäkemystään Raamatun kohdalla, jossa sanotaan, että antaa nisun ja lusteen kasvaa yhdessä.(Matt.13:30) Tällaiselle asian esittäjälle sanon, että katsotaanpa mitä asiakokonaisuus tarkoittaa. Sanassa sanotaan, että pelto on maailma. (Matt.13:38)
Joten omaksuessaan tämän käsityksen, luterilaiset samalla tunnustavat, että heidän seurakuntansa on sama asia kuin maailma.
Sanan sijasta luterilaisuus on rakennettu sakramenttiperustukselle. (lapsikaste ja ehtoollinen) Alkuperältään sakramentti on pakanauskonnollinen rituaali. Sen varhaisin tausta on Baabelin / Babylonian uskonnossa. Lapsikasteen kautta ei kukaan ole uudestisyntynyt eikä synny Jumalan lapseksi. Päinvastoin, lapsikasteeseen uskominen tuo väärän rauhan ihmisten sydämiin, koska he luulevat olevansa matkalla taivaaseen.
Luterilainen ehtoolliskäytäntö poikkeaa Jumalan sanasta mm. siinä. että sitä jaetaan uskomattomillekin, ja sitä annettaessa kutsutaan ihmisiä tulemaan syömään ja juomaan
syntinsä anteeksi. Raamatussa synnit saadaan anteeksi katumalla ja tekemällä parannus.
"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ´Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellänsä ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.` Sentähden: `Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.`" 2Kor.6:14-18 (vert.Ilm.18:4)
Rakkaudessa kehotan uskovia sanoutumaan irti kaikista ylläkuvatuista siteistä ja ojentautumaan Sanan mukaan.
Jari on nukkunut pois viime vuonna tämä kirj. on .2008
