Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? — Joh.14:9
Näitä sanoja ei lausuttu nuhteena eikä edes yllättyneenä; Jeesus rohkaisi Filippua lähentymään. Silti viimeinen ihminen, jonka kanssa olemme läheisiä, on Jeesus. Ennen helluntaita opetuslapset tunsivat Jeesuksen sellaisena, joka antoi heille voiman voittaa demonit ja saada aikaan herätyksen (ks. Luuk. 10.18.20). Se oli ihmeellinen läheisyys, mutta tulossa oli paljon lähempänä läheisyyttä: ”...En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni....” (Joh. 15:15). Todellinen ystävyys on harvinaista maapallolla. Se tarkoittaa samaistumista johonkuhun ajatuksessa, sydämessä ja hengessä.
Koko elämän kokemus on suunniteltu siten, että voimme päästä tähän läheisimpään suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Me saamme Hänen siunauksensa ja tunnemme Hänen Sanansa, mutta tunnemmeko todella Hänet? 
Jeesus sanoi: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän....” (Joh. 16:7.) Hän jätti sen suhteen johtaakseen heidät vielä lähemmäksi. Se on ilo Jeesukselle, kun opetuslapsi vie aikaa vaeltaakseen läheisemmin Hänen kanssaan. Hedelmän kasvu näkyy Raamatussa aina näkyvänä tuloksena intiimistä suhteesta Jeesuksen Kristuksen kanssa (ks. Joh. 15:1-4).
Kun olemme läheisiä Jeesuksen kanssa, emme ole koskaan yksinäisiä, emmekä koskaan puutu ymmärrykseen tai myötätuntoon. Voimme jatkuvasti vuodattaa sydämemme Hänelle ilman, että meitä pidetään liian tunteellisina tai säälittävinä. Kristitty, joka on todella läheinen Jeesuksen kanssa, ei koskaan kiinnitä huomiota itseensä, vaan näyttää vain todisteet elämästä, jossa Jeesus on täysin hallinnassa. Tämä on seurausta siitä, että Jeesus voi tyydyttää kaikki elämänalueet sen syvyydeksi. Sellaisesta elämästä johtuva kuva on vahvasta, rauhallisesta tasapainosta, jonka Herramme antaa niille, jotka ovat läheisiä Hänen kanssaan.
Paikka lohduttajalle ei ole sellainen, joka saarnaa, vaan toveri, joka ei sano mitään, vaan rukoilee Jumalaa asiasta. Suurin asia, jonka voit tehdä kärsiville, ei ole puhua latteuksista, ei esittää kysymyksiä, vaan päästä yhteyteen Jumalan kanssa, ja ”suuremmat teot” tehdään rukouksella (ks. Joh. 14:12–13).
Halleluja kiitos Herra tuo kirjoitus pitäisi meitä laittaa huomaamaan mikä meidän suhde Häneen, sen ei pitäisi olla "anna anna" vaan rakkaus Häneen, sen ohessa me saamme kaiken mitä ulkoiseen elämään ym jokaiselle annetaan onko Hän meidän tärkein ystävä ja rakkaus ???
