JUMALALLISESSA PELASTUSSUUNNITELMASSA uskon oppi on keskeinen. Jumala osoittaa sanansa uskolle, ja missä uskoa ei ole, siellä ei ole mahdollista saada todellista ilmoitusta. "Ilman uskoa on mahdotonta olla hänelle otollinen."
Jokainen Kristuksen sovitustyöstä kumpuava hyöty tulee yksilölle uskon portin kautta. Anteeksianto, puhdistus, uudestisyntyminen, Pyhä Henki, kaikki rukousvastaukset annetaan uskolle ja vastaanotetaan uskon kautta. Ei ole muuta tietä. Tämä on yleinen evankelinen oppi ja se hyväksytään kaikkialla, missä Kristuksen risti ymmärretään.
Koska usko on niin elintärkeä kaikille toiveillemme, niin välttämätön sydämemme jokaisen pyrkimyksen täyttymiselle, emme uskalla pitää mitään itsestäänselvyytenä sen suhteen. Mikä tahansa, mikä tuo mukanaan niin paljon vaurautta tai surua, joka todellakin ratkaisee taivaamme tai helvettimme, on liian tärkeää laiminlyödäksemme sitä. Emme yksinkertaisesti saa antaa itsemme olla tietämättömiä tai väärässä informaatiossa. Meidän on tiedettävä.
Useiden vuosien ajan sydämeni on ollut huolissaan uskon opista, sellaisena kuin se on vastaanotettu ja opetettu evankelisten kristittyjen keskuudessa kaikkialla. Ortodoksisissa piireissä uskolle annetaan suuri painoarvo, ja se on hyvä, mutta silti olen huolissani. Erityisesti pelkään, että nykyajan käsitys uskosta ei ole raamatullinen; että kun aikamme opettajat käyttävät sanaa, he eivät tarkoita sitä, mitä raamatunkirjoittajat tarkoittivat sitä käyttäessään.
Levottomuuden syyt ovat seuraavat:
1. Hengellisen hedelmän puute niin monien niiden elämässä, jotka väittävät uskovansa.
2. Radikaali muutos ihmisten käytöksessä ja yleisessä näkemyksessä on harvinaista niiden kohdalla, jotka tunnustavat uuden uskonsa Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.
3. Opettajamme kyvyttömyys määritellä tai edes kuvailla sitä asiaa, johon sanan usko on tarkoitus viitata.
4. Lukuisien etsijöiden, olivatpa he kuinka innokkaita tahansa, sydäntäsärkevä kyvyttömyys saada mitään irti opista tai saada sen kautta mitään tyydyttävää kokemusta.
5. Todellinen vaara on, että oppi, jota niin laajalti toistetaan ja niin monien niin kritiikittömästi omaksutaan, on heidän itsensä ymmärtämänä väärä.
6. Olen nähnyt uskon esitetyn tottelevaisuuden korvikkeena, pakopaikkana todellisuudesta, turvana ajattelun välttämättömyydeltä, heikon luonteen piilopaikkana. Olen tuntenut ihmisten kutsuvan uskon nimellä korkeaa eläimellistä mielialaa, luonnollista optimismia, emotionaalista jännitystä ja hermostuneisuutta.
7. Tavallinen järjenkäyttömme kertoo meille, että mikään, mikä ei muuta sitä tunnustavaa ihmistä, ei muuta Jumalaakaan, ja on helposti havaittavissa oleva tosiasia, että lukemattomien ihmisten elämässä muutos epäuskosta uskoon ei todellisuudessa muuta mitään.
Ehkä meidän on helpompi ymmärtää, mitä usko on, jos ensin huomaamme, mitä se ei ole. Se ei ole sellaisen väitteen "uskomista", jonka tiedämme olevan totta. Ihmismieli on rakentunut niin, että sen on väistämättä uskottava, kun sille esitetyt todisteet ovat vakuuttavia. Se ei voi itselleen mitään. Kun todisteet eivät vakuuta, usko ei ole mahdollinen. Mitkään uhkaukset, eivätkä rangaistukset voi pakottaa mieltä uskomaan selkeitä todisteita vastaan.
Järkeen perustuva usko on eräänlaista uskoa, se on totta; mutta se ei ole Raamatun uskon kaltaista, sillä se seuraa erehtymättömästi todisteita eikä siinä ole mitään moraalista tai hengellistä. Järkeen perustuvan uskon puuttumista ei voida myöskään syyttää ketään, sillä todisteet, ei yksilö, ratkaisevat tuomion. Ihmisen lähettäminen helvettiin, jonka ainoa rikos oli seurata todisteita suoraan niiden oikeaan johtopäätökseen, olisi käsin kosketeltavaa epäoikeudenmukaisuutta; syntisen oikeuttaminen sillä perusteella, että hän on tehnyt päätöksensä selvien tosiasioiden mukaan, merkitsisi pelastuksen tekemistä yleisen mielen lain toiminnan tulokseksi, jota voidaan soveltaa Juudakseen ja Paavaliin. Se ottaisi pelastuksen pois tahdonalaisuuden alueelta ja sijoittaisi sen mentaaliseen, minne se Raamatun mukaan ei varmasti kuulu.
Tosi usko perustuu Jumalan luonteeseen eikä vaadi muita todisteita kuin sen moraalisen täydellisyyden, joka ei voi valehdella. Riittää, että Jumala sanoi niin, ja vaikka lausunto olisi ristiriidassa jokaisen viiden aistin ja kaikkien loogisten johtopäätösten kanssa, uskova silti jatkaa uskomista. "Jumala olkoon totuus, mutta jokainen ihminen valehtelija", on tosi uskon kieli. Taivas hyväksyy tällaisen uskon, koska se nousee pelkkien todisteiden yläpuolelle ja lepää Jumalan helmassa.
Viime vuosina tiettyjen evankelikaalien keskuudessa on syntynyt liike, jonka tarkoituksena on todistaa Raamatun totuudellisuus tieteen avulla. Luonnosta etsitään todisteita yliluonnollisen ilmestyksen tueksi. Lumihiutaleita, verta, kiviä, outoja merieläimiä, lintuja ja monia muita luonnonesineitä esitetään todisteina Raamatun totuudesta. Tämän katsotaan olevan suuri tuki uskolle, sillä ajatuksena on, että jos Raamatun oppi voidaan todistaa todeksi, usko nousee ja kukoistaa sen seurauksena.
Nämä veljet eivät ymmärrä, että jo se, että he tuntevat tarvetta etsiä todisteita Raamatun totuuksille, todistaa jotakin aivan muuta, nimittäin heidän oman perustavanlaatuisen epäuskonsa. Kun Jumala puhuu epäuskosta, hän kysyy: "Mistä tiedän, että tämä on totta?" MINÄ OLEN SE, JOKA OLEN, on ainoa uskon peruste. Kallioiden keskeltä kaivaminen tai meren alta todisteiden etsiminen Raamatun tueksi on sen kirjoittajan loukkaamista, joka ne kirjoitti. En todellakaan usko, että näin tehdään tahallaan, mutta en kuitenkaan näe, miten voimme välttää johtopäätöksen, että niin tehdään.
Raamatun mukaan usko on luottamusta Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen; se on sielun vastaus jumalalliseen luonteeseen, kuten se on ilmoitettu Raamatussa; ja jopa tämä vastaus on mahdoton ilman Pyhän Hengen edeltävää vaikutusta. Usko on Jumalan lahja katuvalle sielulle, eikä sillä ole mitään tekemistä aistien tai niiden tarjoaman tiedon kanssa. Usko on ihme; se on kyky, jonka Jumala antaa luottaa Poikaansa, ja kaikki, mikä ei johda Jumalan tahdon mukaiseen toimintaan, ei ole uskoa, vaan jotakin muuta kuin sitä.
Usko ja moraali ovat saman kolikon kaksi puolta. Itse asiassa uskon ydin on moraalinen. Mikä tahansa tunnustettu usko Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, joka ei tuo elämää täydellisen kuuliaisuuden alaisena Kristukselle Herrana, on riittämätön ja joutuu lopulta pettämään uhrinsa.
Uskova ihminen tottelee; tottelemattomuus on vakuuttava todiste siitä, ettei todellista uskoa ole. Mahdottoman yrittämiseen Jumalan on annettava usko, tai sitä ei ole, ja Hän antaa uskon vain tottelevaiselle sydämelle. Missä on todellista katumusta, siellä on kuuliaisuutta; sillä katumus ei ole vain surua menneistä epäonnistumisista ja synneistä, vaan se on päättäväisyyttä alkaa nyt tehdä Jumalan tahtoa, kuten Hän sen meille ilmoittaa.
