Erämaa...
Lähetetty: 16.01.2026 18:18Erämaa
Joseph Herrin.
Jumalan tarkoitus ei ollut, että Israelin lapset viettäisivät kokonaista sukupolvea erämaassa. Erämaa ei ollut heidän määränpäänsä. Erämaa oli kuitenkin olennainen ja tärkeä osa heidän matkaansa. Erämaan läpi kulkeminen ei ollut vapaaehtoista. Siitä huolimatta Morsiamen on mentävä erämaan läpi. Hänen ei tule asua siellä ikuisesti, mutta hänen on hyödyttävä erämaakokemuksestaan.
Kun Israel oli juuri poistunut orjuudesta, sen piti hankkia uusi ajattelutapa. Israelilaiset eivät enää olleet egyptiläisten isäntiensä orjia, vaan heidän piti luopua orjamentaliteettistaan. Oli välttämätöntä, että joku otti vastuun heidän elämästään. Heillä oli kaksi selvää vaihtoehtoa. He saattoivat hallita omaa elämäänsä tai alistua Jumalalle ottamalla Hänet vastaan tahtonsa ja Hänet Herrakseen.
Jumalan pyhällä on samat kaksi vaihtoehtoa. Orjuudesta vapautettuna pyhimys voi päättää hallita omaa elämäänsä, yrittää miellyttää Jumalaa omissa voimissaan, olla oman järkensä johdossa tai alistua Kristuksen Herruuteen.
Kuten näimme Pietarin kohdalla, itseensä luottaminen ei riitä johtamaan meitä siihen määrän päähän, jonka Jumala on meille määrännyt. Se ei myöskään riittänyt johdattamaan israelilaisia luvattuun maahan. Kymmenen uskomatonta vakooja ja joukko ihmisiä kulki omissa voimissaan. Vakoiltuaan maan he päättivät, olivatko he omissa voimissaan riittävän vahvoja menemään sisään ja ottamaan sen haltuunsa. Vastaus oli jyrkkä "Ei!"
32 Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi".
33 " Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: "Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. " 4. Moos. 13:32, 33
Meistä saattaa tuntua uskomattomalta, että Israel luuli, että heidän täytyisi valloittaa ja omistaa perintömaansa omin voimin. Loppujen lopuksi he olivat nähneet selvästi, että Jumala oli tuonut heidät pois Egyptistä. Se oli Jumala, joka vieraili Egyptissä kymmenen vitsauksen aikana. Jumala avasi Punaisen meren sallien Israelin ylittää sen ja sulki sitten meren tuhoten faraon armeijat.
Kuinka nämä samat israelilaiset, jotka eivät voineet lukea niin suuresta orjuudesta vapautumisestaan omien voimiensa ansioksi, saattoivat uskoa, että heidän täytyisi luottaa omaan voimaansa saadakseen luvatun maan haltuunsa? Todellakin, kuinka nykyajan kristityt, jotka ovat vapautettu synnin orjuudesta ilman omaa ansiota, tekoa tai voimaa, voivat uskoa, että he pääsevät perintöönsä omilla voimillaan? Silti monet tekevät.
Vain Joosua ja Kaaleb ymmärsivät, että Jumala, joka oli tuonut heidät vapauteen Egyptistä, menisi myös heidän edellään tuhoamaan heidän maassaan olleet viholliset. Näin ollen vain nämä kaksi sukupolvensa joukosta pääsivät mukaan.
Erämaa on paikka, jossa opimme, missä voimamme piilee. Se on paikka, jossa hylkäämme orjamentaliteettimme ja otamme Jumalan päätäjäksemme. Se on paikka, jossa osoitamme, ettemme luota itseemme, vaan luotamme täydellisesti Jumalaan.
Erämaassa opimme tukeutumaan Jumalaan. Saatuamme pelastuksen, jonka Jumala antoi meille Poikansa kautta, opimme nyt luottamaan Häneen elämämme kaikissa muissa asioissa. Salomon laulu sisältää monia totuuksia, jotka liittyvät Kristukseen ja Hänen morsiamensa. Se paljastaa erämaan tarkoituksen. 
Kork.V. 8:5 "Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?"
Erämaa on paikka, jossa morsian oppii nojaamaan rakkaansa. Jos hän ei ota tätä opetusta, hän ei nouse erämaasta, vaan jää sinne. Jumala, joka on ostanut pelastuksemme, ei aio, että eläisimme elämäämme omalla voimallamme ja viisaudellamme. Hän haluaa meidän jatkavan nojaa Häneen, luottaen Häneen ja saavan kaiken, mitä tarvitsemme Hänen kädestään.
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet meidän kaikkien edestä, kuinka ei hän myös hänen kanssaan lahjoittaisi meille kaikkea? Roomalaisille 8:32
Yksi Jumalan nimistä on Jehova Jireh, mikä tarkoittaa Jumalaa, meidän Varjelijaamme. Monet kristityt haluavat nykyään tehdä jotain Jumalan hyväksi, mutta Hän haluaa, että Hänen lapsensa luottaisivat Häneen. Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, mitä tässä kirjassa on tähän mennessä sanottu. Jumala haluaa, että elämämme on täynnä kuuliaisuutta ja aktiivisuutta, mutta hänen toivomansa toiminta on se, johon Hän johtaa meidät. Kuten mainitsimme edellisessä luvussa, olemme mukautumassa Jeesuksen Kristuksen kuvaan ja Jeesus sanoi, ettei Hän koskaan tehnyt mitään omasta aloitteestaan.
Jeesuksen elämä ei ollut kaikkea muuta kuin passiivinen, mutta Hänen toimintansa oli sitä, joihin Isä johdatti Hänet. Jumala on aina niiden tekojen aloitteen tekijä, joihin Hän haluaa meidän osallistuvan.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luotuja Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Efesolaiskirje 2:10
Jumalan meille asettaman palkkion tavoitteleminen ei ole sitä, että teemme jotain Jumalalle. Se on vain halukkuutta mennä sinne, minne Hän viitoittaa meitä menemään. Kyse on luottamuksen ilmaisemisesta Jumalaan siinä määrin, että menemme minne tahansa Hän johtaakin.
Aadamin ja Eevan lankeemus oli seurausta epäonnistumisesta luottaa Jumalaan. He uskoivat, että Jumala esti jotain, mikä oli heille hyödyllistä. Ymmärtäessään itselleen asian, jonka Jumala oli salannut, he sanoivat: "Jumala, en usko, että sinulla on paras etuni. Minun täytyy hallita etujani, koska en enää luota sinuun."
Ihmisen lankeemuksesta lähtien Jumala on etsinyt niitä, jotka sanovat: "Jumala, minä luotan sinuun. Minusta tuntuu, että voin luottavaisesti antaa elämäni käsiisi." Valitettavasti jopa niiden joukossa, jotka luottavat Jumalaan iankaikkiseen pelastukseensa, harvat luottavat Häneen elämänsä täällä maan päällä. Kuitenkin, kun Hän löytää sellaisen, Jumala siirtää taivaan ja maan heidän puolestaan.
"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet " .
2. Aikakirja 16:9
Jumalalla on perintö lapsilleen, mutta sen hankkiminen vaatii meiltä uskoa. Morsian on niitä, jotka luottavat Jumalaan ja jotka vapaaehtoisesti antavat elämänsä ja hyvinvointinsa Hänen käsiinsä. He eivät koe, että heidän on suojeltava omia etujaan itse. He luottavat Jumalan huolenpitoon heistä. Jobin kanssa he voivat sanoa: "Vaikka hän tappaisi minut, minä luotan häneen" (Job 13:15).
Israelin lapset erämaassa eivät voineet tehdä tätä hyvää tunnustusta. Sen sijaan he tunnustivat juuri päin vastaista. He kysyivät Jumalalta, oliko Hän johdattanut heidät erämaahan vain tappaakseen heidät. He kysyivät Häneltä, johtuiko hän siitä, ettei Egyptissä ollut tarpeeksi hautoja, että Hän oli vienyt heidät erämaahan hautaamaan heidät sinne (2. Moos. 14:11). Tällainen pilkkaaminen ja luottamuksen puute suututti Jumalaa ja sen vuoksi Hän vannoi, etteivät he menisi lupauksen maahan.
Tämä luottamus on äärimmäisen tärkeä asia, ja se on todistettu erämaassa. Jumala etsii uskoa lastensa sydämissä. Jeesus kysyi: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä" (Luuk. 18:8)? Samoin meille kerrotaan,
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.. Heprealaiskirje 11:6
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja (Ef. 2:8), Jumala odottaa sitten pyhimyksen alkavan osoittaa luottamusta Häneen. Uskova ei tarvitse muuta todistetta Jumalan hyvästä tahdosta häntä kohtaan kuin Kristuksen ristin työ.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Johannes 3:16
Pelastuksen saaneen luonnollisen vastauksen tulisi olla vakuuttaa luottavaisesti, että hän tietää, että Jumala rakastaa Häntä. Hän rakastaa häntä niin paljon, että Hän ei kieltänyt edes omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet vapaaehtoisesti meidän puolestamme. Kaikkien pyhien tulee pystyä väittämään Johanneksen kanssa: "Minä olen se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa." Tämän luottamuksen ansiosta pyhimys huomaa olevansa seuraamassa Kristusta minne tahansa hän johtaakin. Tästä syystä Saatana työskentelee väsymättä horjuttaakseen pyhien luottamusta Kristuksen rakkauteen häntä kohtaan. Pyhän tulee pysyä valppaana Saatanan petoksia vastaan.
Kun olemme päättäneet, että luotamme Kristukseen, seuraamme Häntä minne tahansa Hän johtaakin, meidän on sitten opittava erottamaan, kuinka Hän johtaa meitä. Erämaassa Jumala johti israelilaisia tulipatsaan ja pilven avulla. Kun nämä muuttivat, koko Israelin kansa iski heti leiriin ja lähti heidän mukanaan.
Myös Jumalan lapsen tulee olla Jumalan johdossa. Tulen ja pilven sijaan meillä on Jumalan oma Pyhä Henki, joka ohjaa ja johtaa meitä.
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Roomalaisille 8:14
Temppelin pyhässä paikassa olevat esineet symboloivat Jumalan Henkeä. Suitsutusalttari ja kultainen kynttilänjalka osoittavat, että jos haluamme edetä pidemmälle temppeliin, meidän on oltava Jumalan Hengen johdatuksessa. Syynä tähän on se, että morsiamella ei saa olla omaa tahtoa tai aloitetta. Hän elää tehdäkseen Jumalan tahdon. Voidakseen tehdä niin hänen täytyy erottaa Jumalan ääni ja johdatus. Jeesus on esimerkkimme tässä.
Kristuksena, Jumalan lähettämänä, Jeesus tuli vapaaehtoisesti Isän Jumalalle alamaiseksi. Hän teki vain Isän tahdon, ei koskaan etsinyt omaa tahtoaan tai toiminut omasta aloitteestaan. Hänen täydellinen kuuliaisuutensa tässä osoitti täydellisesti Getsemanessa, kun hän sanoi Isälle: "Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun tahtosi" (Luuk. 22:42).
Jeesus osoitti toistuvasti opetuslapsilleen Isän vaatimaa kuuliaisuutta. Hän ei edes puhunut sanaa omasta aloitteestaan, vaan puhui sen, minkä Isä hänelle antoi.
En voi tehdä mitään omasta aloitteestani. Kuten kuulen, tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, koska en etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt. Johannes 5:30
28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; " Joh 8:28, 29
Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt." Johannes 8:42
49 "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
50 "Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." Joh 12:49, 50
10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Johannes 14:10
Ristin syleileminen tarkoittaa kuolemaa minä itse elämän asioille. Pyhät kirjoitukset kertovat meille, että Jumalan tarkoitus on olla Kristuksen kuvan mukaiset. Jos näin on, niin Jumala johtaisi meidät kaikki paikkaan, jossa mekin voisimme tunnustaa: "En tee mitään omasta aloitteestani. Teen aina Isän tahdon. En puhu sanaakaan yksin, vaan puhun sen, minkä Isä minulle antaa." Vaikuttaako tämä saavuttamattomalta unelmalta? Tämä on Isän ilmaisema tahto meitä kohtaan.
Kristuksen morsiamella ei ole omaa tahtoaan, niin kuin Kristuksellakaan ei ollut omaa tahtoaan. Hän eli toisen iloksi. Isän tyydytys oli Jeesuksen tyydytys. Ne kaksi olivat yksi. Tämä sama ykseys on Jeesuksen toive meitä kohtaan.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -
23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Johannes 17:20-23
Jeesus tuli täydelliseksi ykseydessä Isän kanssa. Kun astumme tähän samaan ykseyteen Kristuksen kanssa, meillä ei ole omaa kunnianhimoa tai aloitetta. Elämme tehdäksemme Herramme tahdon. Meidän on siksi ymmärrettävä selvästi, mikä Hänen tahtonsa on meitä kohtaan. Meidän tulee oppia olemaan Pyhän Hengen ohjaamia.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Gal 5:16
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Gal 5:25
Jumala antoi Israelin lapsille tulipatsaan ja pilven valmentaakseen heitä olemaan Hänen johdattamansa. Hän opetti heille, kuinka Hän halusi heidän suhtautuvan itseensä. Kun Hän muutti tilanteet, Hän halusi heidän liikkuvan. Kun Hän pysyi, Hän halusi heidän myös pysyvän. Heidän täytyi vain katsella ja tarkkailla, mitä Jumala oli tekemässä, ja seurata Häntä. Tämä oli myös Jeesuksen esimerkki. Hän katseli aina Isää ja teki sen, mitä Hän näki Isän tekevän. Hän teki tämän esimerkkinä siitä, kuinka meidän tulee vaeltaa.
Kun Jumala vie Morsiamen erämaa kokemusten läpi, Hän haluaa löytää tämän ilmaisevan luottamusta Häneen. Nurisemisen, valituksen sanojen ja pelon ilmaisujen sijaan Hän haluaa kuulla meidän puhuvan luottavaisesti hänen luottamuksestaan Häneen, joka toi meidät ulos orjuudesta.
Erämaassa Jumala opettaa Morsianta liikkumaan vain Hänen johdatuksellaan ja menemään minne tahansa Hän ohjaa. Hän opettaa Morsiamen kuulemaan Hänen äänensä ja vastaamaan sen mukaisesti.
Nämä eivät ole pieniä oppitunteja. Vaikuttaa siltä, että harvat todella ymmärtävät erämaa koulun tarkoituksen elämässään. Yksi erämaan suurimmista piirteistä on se, että siellä on niukasti asioita, jotka vetoavat lihaan. Siellä on vähän vettä, vähän vehreyttä, vähän puita, hyvin vähän varjoa tai asioita, jotka tuovat lohtua. Erämaassa Israelilla oli mannaa ravinnoksi. Manna sisälsi kaiken tarpeellisen heidän elämänsä ylläpitämiseksi, mutta se ei juurikaan vedonnut lihallisiin haluihin.
Kun Jumala vie meidät erämaan halki, koemme saman vähäisyyden, mikä vetoaa lihaan. Jumala koettelee meitä nähdäkseen, olemmeko tyytyväisiä Hänen tarjontaansa ja Hänen tahtoaan meitä kohtaan. Tämä on osa ristiinnaulita liha. Meidän täytyy ristiinnaulita liha sen halujen ja himojen kanssa.
Palkkio, jota etsimme, ei ole lihan ja sen himojen täyttymys, vaan se on taivaallinen palkinto. Etsimme Kristuksen läsnäoloa." Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." (Filippiläisille 3:12).
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen Filippiläiskirjeen 3: 8
Tämä on Morsiamen sydän, halu tuntea Kristus. Erämaan on tarkoitus riisua kaikki muu, kunnes meille jää yksi kunnianhimo, yksi päämäärä, tuntea Kristus ja saada Hänen antaman perinön. Kun nojaamme täysin Häneen, olemme valmiita
nousemaan erämaasta. Olemme valmiita ottamaan kuuliaisuuden askeleet .
Joseph Herrin.
Jumalan tarkoitus ei ollut, että Israelin lapset viettäisivät kokonaista sukupolvea erämaassa. Erämaa ei ollut heidän määränpäänsä. Erämaa oli kuitenkin olennainen ja tärkeä osa heidän matkaansa. Erämaan läpi kulkeminen ei ollut vapaaehtoista. Siitä huolimatta Morsiamen on mentävä erämaan läpi. Hänen ei tule asua siellä ikuisesti, mutta hänen on hyödyttävä erämaakokemuksestaan.
Kun Israel oli juuri poistunut orjuudesta, sen piti hankkia uusi ajattelutapa. Israelilaiset eivät enää olleet egyptiläisten isäntiensä orjia, vaan heidän piti luopua orjamentaliteettistaan. Oli välttämätöntä, että joku otti vastuun heidän elämästään. Heillä oli kaksi selvää vaihtoehtoa. He saattoivat hallita omaa elämäänsä tai alistua Jumalalle ottamalla Hänet vastaan tahtonsa ja Hänet Herrakseen.
Jumalan pyhällä on samat kaksi vaihtoehtoa. Orjuudesta vapautettuna pyhimys voi päättää hallita omaa elämäänsä, yrittää miellyttää Jumalaa omissa voimissaan, olla oman järkensä johdossa tai alistua Kristuksen Herruuteen.
Kuten näimme Pietarin kohdalla, itseensä luottaminen ei riitä johtamaan meitä siihen määrän päähän, jonka Jumala on meille määrännyt. Se ei myöskään riittänyt johdattamaan israelilaisia luvattuun maahan. Kymmenen uskomatonta vakooja ja joukko ihmisiä kulki omissa voimissaan. Vakoiltuaan maan he päättivät, olivatko he omissa voimissaan riittävän vahvoja menemään sisään ja ottamaan sen haltuunsa. Vastaus oli jyrkkä "Ei!"
32 Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi".
33 " Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: "Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. " 4. Moos. 13:32, 33
Meistä saattaa tuntua uskomattomalta, että Israel luuli, että heidän täytyisi valloittaa ja omistaa perintömaansa omin voimin. Loppujen lopuksi he olivat nähneet selvästi, että Jumala oli tuonut heidät pois Egyptistä. Se oli Jumala, joka vieraili Egyptissä kymmenen vitsauksen aikana. Jumala avasi Punaisen meren sallien Israelin ylittää sen ja sulki sitten meren tuhoten faraon armeijat.
Kuinka nämä samat israelilaiset, jotka eivät voineet lukea niin suuresta orjuudesta vapautumisestaan omien voimiensa ansioksi, saattoivat uskoa, että heidän täytyisi luottaa omaan voimaansa saadakseen luvatun maan haltuunsa? Todellakin, kuinka nykyajan kristityt, jotka ovat vapautettu synnin orjuudesta ilman omaa ansiota, tekoa tai voimaa, voivat uskoa, että he pääsevät perintöönsä omilla voimillaan? Silti monet tekevät.
Vain Joosua ja Kaaleb ymmärsivät, että Jumala, joka oli tuonut heidät vapauteen Egyptistä, menisi myös heidän edellään tuhoamaan heidän maassaan olleet viholliset. Näin ollen vain nämä kaksi sukupolvensa joukosta pääsivät mukaan.
Erämaa on paikka, jossa opimme, missä voimamme piilee. Se on paikka, jossa hylkäämme orjamentaliteettimme ja otamme Jumalan päätäjäksemme. Se on paikka, jossa osoitamme, ettemme luota itseemme, vaan luotamme täydellisesti Jumalaan.
Erämaassa opimme tukeutumaan Jumalaan. Saatuamme pelastuksen, jonka Jumala antoi meille Poikansa kautta, opimme nyt luottamaan Häneen elämämme kaikissa muissa asioissa. Salomon laulu sisältää monia totuuksia, jotka liittyvät Kristukseen ja Hänen morsiamensa. Se paljastaa erämaan tarkoituksen.
Kork.V. 8:5 "Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?"
Erämaa on paikka, jossa morsian oppii nojaamaan rakkaansa. Jos hän ei ota tätä opetusta, hän ei nouse erämaasta, vaan jää sinne. Jumala, joka on ostanut pelastuksemme, ei aio, että eläisimme elämäämme omalla voimallamme ja viisaudellamme. Hän haluaa meidän jatkavan nojaa Häneen, luottaen Häneen ja saavan kaiken, mitä tarvitsemme Hänen kädestään.
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet meidän kaikkien edestä, kuinka ei hän myös hänen kanssaan lahjoittaisi meille kaikkea? Roomalaisille 8:32
Yksi Jumalan nimistä on Jehova Jireh, mikä tarkoittaa Jumalaa, meidän Varjelijaamme. Monet kristityt haluavat nykyään tehdä jotain Jumalan hyväksi, mutta Hän haluaa, että Hänen lapsensa luottaisivat Häneen. Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, mitä tässä kirjassa on tähän mennessä sanottu. Jumala haluaa, että elämämme on täynnä kuuliaisuutta ja aktiivisuutta, mutta hänen toivomansa toiminta on se, johon Hän johtaa meidät. Kuten mainitsimme edellisessä luvussa, olemme mukautumassa Jeesuksen Kristuksen kuvaan ja Jeesus sanoi, ettei Hän koskaan tehnyt mitään omasta aloitteestaan.
Jeesuksen elämä ei ollut kaikkea muuta kuin passiivinen, mutta Hänen toimintansa oli sitä, joihin Isä johdatti Hänet. Jumala on aina niiden tekojen aloitteen tekijä, joihin Hän haluaa meidän osallistuvan.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luotuja Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Efesolaiskirje 2:10
Jumalan meille asettaman palkkion tavoitteleminen ei ole sitä, että teemme jotain Jumalalle. Se on vain halukkuutta mennä sinne, minne Hän viitoittaa meitä menemään. Kyse on luottamuksen ilmaisemisesta Jumalaan siinä määrin, että menemme minne tahansa Hän johtaakin.
Aadamin ja Eevan lankeemus oli seurausta epäonnistumisesta luottaa Jumalaan. He uskoivat, että Jumala esti jotain, mikä oli heille hyödyllistä. Ymmärtäessään itselleen asian, jonka Jumala oli salannut, he sanoivat: "Jumala, en usko, että sinulla on paras etuni. Minun täytyy hallita etujani, koska en enää luota sinuun."
Ihmisen lankeemuksesta lähtien Jumala on etsinyt niitä, jotka sanovat: "Jumala, minä luotan sinuun. Minusta tuntuu, että voin luottavaisesti antaa elämäni käsiisi." Valitettavasti jopa niiden joukossa, jotka luottavat Jumalaan iankaikkiseen pelastukseensa, harvat luottavat Häneen elämänsä täällä maan päällä. Kuitenkin, kun Hän löytää sellaisen, Jumala siirtää taivaan ja maan heidän puolestaan.
"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet " .
2. Aikakirja 16:9
Jumalalla on perintö lapsilleen, mutta sen hankkiminen vaatii meiltä uskoa. Morsian on niitä, jotka luottavat Jumalaan ja jotka vapaaehtoisesti antavat elämänsä ja hyvinvointinsa Hänen käsiinsä. He eivät koe, että heidän on suojeltava omia etujaan itse. He luottavat Jumalan huolenpitoon heistä. Jobin kanssa he voivat sanoa: "Vaikka hän tappaisi minut, minä luotan häneen" (Job 13:15).
Israelin lapset erämaassa eivät voineet tehdä tätä hyvää tunnustusta. Sen sijaan he tunnustivat juuri päin vastaista. He kysyivät Jumalalta, oliko Hän johdattanut heidät erämaahan vain tappaakseen heidät. He kysyivät Häneltä, johtuiko hän siitä, ettei Egyptissä ollut tarpeeksi hautoja, että Hän oli vienyt heidät erämaahan hautaamaan heidät sinne (2. Moos. 14:11). Tällainen pilkkaaminen ja luottamuksen puute suututti Jumalaa ja sen vuoksi Hän vannoi, etteivät he menisi lupauksen maahan.
Tämä luottamus on äärimmäisen tärkeä asia, ja se on todistettu erämaassa. Jumala etsii uskoa lastensa sydämissä. Jeesus kysyi: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä" (Luuk. 18:8)? Samoin meille kerrotaan,
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.. Heprealaiskirje 11:6
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja (Ef. 2:8), Jumala odottaa sitten pyhimyksen alkavan osoittaa luottamusta Häneen. Uskova ei tarvitse muuta todistetta Jumalan hyvästä tahdosta häntä kohtaan kuin Kristuksen ristin työ.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Johannes 3:16
Pelastuksen saaneen luonnollisen vastauksen tulisi olla vakuuttaa luottavaisesti, että hän tietää, että Jumala rakastaa Häntä. Hän rakastaa häntä niin paljon, että Hän ei kieltänyt edes omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet vapaaehtoisesti meidän puolestamme. Kaikkien pyhien tulee pystyä väittämään Johanneksen kanssa: "Minä olen se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa." Tämän luottamuksen ansiosta pyhimys huomaa olevansa seuraamassa Kristusta minne tahansa hän johtaakin. Tästä syystä Saatana työskentelee väsymättä horjuttaakseen pyhien luottamusta Kristuksen rakkauteen häntä kohtaan. Pyhän tulee pysyä valppaana Saatanan petoksia vastaan.
Kun olemme päättäneet, että luotamme Kristukseen, seuraamme Häntä minne tahansa Hän johtaakin, meidän on sitten opittava erottamaan, kuinka Hän johtaa meitä. Erämaassa Jumala johti israelilaisia tulipatsaan ja pilven avulla. Kun nämä muuttivat, koko Israelin kansa iski heti leiriin ja lähti heidän mukanaan.
Myös Jumalan lapsen tulee olla Jumalan johdossa. Tulen ja pilven sijaan meillä on Jumalan oma Pyhä Henki, joka ohjaa ja johtaa meitä.
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Roomalaisille 8:14
Temppelin pyhässä paikassa olevat esineet symboloivat Jumalan Henkeä. Suitsutusalttari ja kultainen kynttilänjalka osoittavat, että jos haluamme edetä pidemmälle temppeliin, meidän on oltava Jumalan Hengen johdatuksessa. Syynä tähän on se, että morsiamella ei saa olla omaa tahtoa tai aloitetta. Hän elää tehdäkseen Jumalan tahdon. Voidakseen tehdä niin hänen täytyy erottaa Jumalan ääni ja johdatus. Jeesus on esimerkkimme tässä.
Kristuksena, Jumalan lähettämänä, Jeesus tuli vapaaehtoisesti Isän Jumalalle alamaiseksi. Hän teki vain Isän tahdon, ei koskaan etsinyt omaa tahtoaan tai toiminut omasta aloitteestaan. Hänen täydellinen kuuliaisuutensa tässä osoitti täydellisesti Getsemanessa, kun hän sanoi Isälle: "Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun tahtosi" (Luuk. 22:42).
Jeesus osoitti toistuvasti opetuslapsilleen Isän vaatimaa kuuliaisuutta. Hän ei edes puhunut sanaa omasta aloitteestaan, vaan puhui sen, minkä Isä hänelle antoi.
En voi tehdä mitään omasta aloitteestani. Kuten kuulen, tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, koska en etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt. Johannes 5:30
28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; " Joh 8:28, 29
Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt." Johannes 8:42
49 "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
50 "Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." Joh 12:49, 50
10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Johannes 14:10
Ristin syleileminen tarkoittaa kuolemaa minä itse elämän asioille. Pyhät kirjoitukset kertovat meille, että Jumalan tarkoitus on olla Kristuksen kuvan mukaiset. Jos näin on, niin Jumala johtaisi meidät kaikki paikkaan, jossa mekin voisimme tunnustaa: "En tee mitään omasta aloitteestani. Teen aina Isän tahdon. En puhu sanaakaan yksin, vaan puhun sen, minkä Isä minulle antaa." Vaikuttaako tämä saavuttamattomalta unelmalta? Tämä on Isän ilmaisema tahto meitä kohtaan.
Kristuksen morsiamella ei ole omaa tahtoaan, niin kuin Kristuksellakaan ei ollut omaa tahtoaan. Hän eli toisen iloksi. Isän tyydytys oli Jeesuksen tyydytys. Ne kaksi olivat yksi. Tämä sama ykseys on Jeesuksen toive meitä kohtaan.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -
23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Johannes 17:20-23
Jeesus tuli täydelliseksi ykseydessä Isän kanssa. Kun astumme tähän samaan ykseyteen Kristuksen kanssa, meillä ei ole omaa kunnianhimoa tai aloitetta. Elämme tehdäksemme Herramme tahdon. Meidän on siksi ymmärrettävä selvästi, mikä Hänen tahtonsa on meitä kohtaan. Meidän tulee oppia olemaan Pyhän Hengen ohjaamia.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Gal 5:16
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Gal 5:25
Jumala antoi Israelin lapsille tulipatsaan ja pilven valmentaakseen heitä olemaan Hänen johdattamansa. Hän opetti heille, kuinka Hän halusi heidän suhtautuvan itseensä. Kun Hän muutti tilanteet, Hän halusi heidän liikkuvan. Kun Hän pysyi, Hän halusi heidän myös pysyvän. Heidän täytyi vain katsella ja tarkkailla, mitä Jumala oli tekemässä, ja seurata Häntä. Tämä oli myös Jeesuksen esimerkki. Hän katseli aina Isää ja teki sen, mitä Hän näki Isän tekevän. Hän teki tämän esimerkkinä siitä, kuinka meidän tulee vaeltaa.
Kun Jumala vie Morsiamen erämaa kokemusten läpi, Hän haluaa löytää tämän ilmaisevan luottamusta Häneen. Nurisemisen, valituksen sanojen ja pelon ilmaisujen sijaan Hän haluaa kuulla meidän puhuvan luottavaisesti hänen luottamuksestaan Häneen, joka toi meidät ulos orjuudesta.
Erämaassa Jumala opettaa Morsianta liikkumaan vain Hänen johdatuksellaan ja menemään minne tahansa Hän ohjaa. Hän opettaa Morsiamen kuulemaan Hänen äänensä ja vastaamaan sen mukaisesti.
Nämä eivät ole pieniä oppitunteja. Vaikuttaa siltä, että harvat todella ymmärtävät erämaa koulun tarkoituksen elämässään. Yksi erämaan suurimmista piirteistä on se, että siellä on niukasti asioita, jotka vetoavat lihaan. Siellä on vähän vettä, vähän vehreyttä, vähän puita, hyvin vähän varjoa tai asioita, jotka tuovat lohtua. Erämaassa Israelilla oli mannaa ravinnoksi. Manna sisälsi kaiken tarpeellisen heidän elämänsä ylläpitämiseksi, mutta se ei juurikaan vedonnut lihallisiin haluihin.
Kun Jumala vie meidät erämaan halki, koemme saman vähäisyyden, mikä vetoaa lihaan. Jumala koettelee meitä nähdäkseen, olemmeko tyytyväisiä Hänen tarjontaansa ja Hänen tahtoaan meitä kohtaan. Tämä on osa ristiinnaulita liha. Meidän täytyy ristiinnaulita liha sen halujen ja himojen kanssa.
Palkkio, jota etsimme, ei ole lihan ja sen himojen täyttymys, vaan se on taivaallinen palkinto. Etsimme Kristuksen läsnäoloa." Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." (Filippiläisille 3:12).
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen Filippiläiskirjeen 3: 8
Tämä on Morsiamen sydän, halu tuntea Kristus. Erämaan on tarkoitus riisua kaikki muu, kunnes meille jää yksi kunnianhimo, yksi päämäärä, tuntea Kristus ja saada Hänen antaman perinön. Kun nojaamme täysin Häneen, olemme valmiita
nousemaan erämaasta. Olemme valmiita ottamaan kuuliaisuuden askeleet .