Kirjailija: Paul Ravenhill
Me kaikki löydämme lopulta etsimämme - sanonpa sen toisin,
"Jumala, jota etsimme, on Jumala, jonka löydämme."
Tästä totuudesta tulee kunniamme toivomme - tai tuhomme syy.
Johannes sanoo: "Meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä (koska) me näemme hänet..." 1. Joh. 3:2.
Tämän päivän kirkon ongelma on, että emme ole nähneet Jumalan Poikaa, vaan meille on esitetty vääristynyt kuva Jumalan Pojasta.
Kirkko on esittänyt Jumalan kuvan, jota ei ole kaiverrettu sydämeen, vaan se on kaiverrettu sanoiksi ihmisen mielen päättelyn ja aikakauden vaikutuksilla, jossa elämme. Nykyisen poliittisen tunnelmaa valheelliset sanapelit ovat vain vaalea heijastus hengellisen totuuden käsittämättömästä manipuloinnista kirkon sisällä. Olemme "ottaneet pois" ja "lisänneet", kunnes Sanassa Hengen kautta ilmestyneestä Kristuksesta on tullut meidän mukavuutemme ja lohduksemme Kristus... Mutta me vain petämme itseämme; emme voi "ottaa" Jumalalta tai "lisätä" Jumalaan mitään.
Kansakuntana ja myös nimellisenä kirkkona kaikkialla maailmassa aikamme on loppunut. Meidän on, vain yksilöinä, on aika päättää, mitä todella etsimme. Mielemme lohdutus itseä ilahduttavat teot eivät täytä todellisuuden koetta. Maailma kiiruhtaa tuhoon. Vain todellinen tieto todellisesta Kristuksesta voi täyttää tarpeemme. Meidän täytyy nähdä Hän sellaisena kuin Hän on tai meidän täytyy hukkua.
Kristuksen elämän runsaus
ei odota meitä vastauksena uskon ilmoituksiimme, vaan elämämme tyhjän astian täytönä, joka on annettu täytettäväksi Hänelle,
ei voimamme, vaan tarpeemme vuoksi,
ei sen vuoksi, mitä olemme vain siksi, mitä Hän on.
Uskon, että Jumala muodostaa itselleen uusia ihmisiä -
kansa, jonka silmät ovat avautuneet näkemään Hänet,
kansa, joka pitää kaiken menetyksenä Jumalan Pojan tuntemisen vuoksi,
kansa, joka etsii taivaallista sekoittumatta mihinkään tämän maailman toiveista, peloista tai kunnianhimoista,
kansa, joka heikkoudesta ja täydellisestä inhimillisistä riitämättömyydestä on vahvistettu Hänen sisimmässään asuvan Henkensä kautta.
Jumala etsii.
Ihmisiä, jotka jättävät vanhan elämän arvoineen ja prioriteetteineen.
Kansa, joka asettaa Jumalan etusijalle.
Kansa, jonka katseet eivät ole maallisessa valtakunnassa ja mitä se voi tarjota heille.
Kansa, jonka koti on taivaissa ja jonka elämä "asuu Kristuksen kanssa Jumalassa ".
On aika, jolloin kaikki, mikä voidaan järkyttää, järkkytetään. Ne Jumalan kansasta, jotka ovat rakentaneet horjuville asioille, tulevat autioksi. Mutta ne, joiden sydän on kiinnittynyt Jumalan horjumattomiin mittoihin, iloitsee nähdessään selkeämmällä näkemyksellä jäljellä olevien asioiden kauneuden, loiston ja iankaikkisen täyteyden.
Sana on edelleen totta: jos etsimme... löydämme.
Jumala, jota etsimme, on Jumala, jonka löydämme.
Hän paljastaa – ja siinä ilmestyksessä näemme elämän tarkoituksen ja tunnemme sen elämää antavan virtauksen koko olemuksemme.
