Kestääkö uskosi?

[iikku]

Kestääkö uskosi?

Jorma Kuusinen, Kestääkö uskosi?, s. 84.

Voimme olla ihmisistä riippuvaisia toisessakin mielessä. Saatamme olla niitä, jotka ovat tehneet ratkaisunsa ja päässeet uskoon, mutta sitten kun olisi pitänyt seisoa omilla jaloillaan, onkin heittäydytty toisten uskovaisten kannatettaviksi. Tällainen ihminen jättää ne tukipuut, jotka olivat tarpeen ensimmäisillä uskon askeleilla, jatkuvasti elämäänsä. Hän haluaisi, että häntä aina vietäisiin ja haettaisiin. Hän odottaa, että hänet otettaisiin huomioon joka tilanteessa. Ellei näin tapahdu, tuntuu kaikki sortuvan. On sanottu, että pieni lapsi on herttainen näky vaunuissaan, mutta näky muuttuu järkyttäväksi, ellei lapsi ollenkaan lähde liikkeelle. Samoin on uskoontulleen ihmisen elämä. On suurta, että hän saa olla juuri "syntyneenä" ystävien ja työntekijöiden hoidossa, mutta jos hän ei pysty elämään itsenäisesti uskon kilvoituksessa, hän ei tule selviämään perille asti.

Tällaisia on valitettavan paljon. Usein he väsähtävät matkalle, sillä ennenpitkää tulee jotakin sellaista, mikä saa heidät pettymään ihmisiin, joita ovat pitäneet tukipuinaan.


Tunteiden varaan perustettu usko sykkii liian monen kristityn sydämessä. - - Monet silmät loistavat autuudesta, kun joku innoittava laulu tai tilaisuus on vallannut tunnemaailman, mutta tunnin kuluttua sama ihminen saattaa epäillä, onko hän koskaan uskossa ollutkaan.

On murheellista, että niin usein ihmisten usko riippuu kokonaan heidän tunteistaan. On suurta tuntea Herran läheisyyttä ja se taivaan autuutta jo täällä ajassa, ja se on normaaliin kristillisyyteen kuuluvaa, mutta se ei toki kelpaa näin suuren asian perustaksi. Elämässämme on hetkiä, jolloin tunteet katoavat ja tuska ja ahdistus valtaavat sydämemme. Missä on silloin uskomme, jos se on ollut vain miellyttävien tunteiden varassa?

Kun Jeesus kutsui ihmisiä seuraajakseen, niin kutsu oli miltei karu. Ei mitään "onnella" houkutteluja, vaan puhetta itsensä kieltämisestä ja ristin kantamisesta, jopa elämän kadottamisesta -- .

Jeesus ei luvannut omilleen vapautta kärsimyksistä eikä elämän vaikeuksista, mutta hän lupasi olla omiensa kanssa joka päivä, että he voittaisivat noissa koetuksissaan.

Miksi me nykyisen maailmanajan kristityt perustaisimme uskomme pettävien tunteiden varaan? Uskomme perusteet eivät ole tunteista riippuvaisia, eikä tulevaisuutemme riipu niin ohuen langan varassa. - -

On turvallista tietää, ettei elämämme suurin kysymys lopuksi olekaan meidän voimiemme ja tuntemustemme varassa, vaan se lepää sillä perustalla, joka on kerran laskettu Golgatalla. Meillä on nyt mahdollisuus pelastua ja varjeltua uskossa tämän voiton tähden.

Mitä tapahtuisikaan, jos kaikki uskovat käsittäisivät tämän. Se olisi suurta voitonjuhlaa -- . Tätä kaipaa nykyinen kristillisyytemme, joka odottaa uutta Hengen vuodatusta ja Herran voimallista läsnäoloa.
ss. 95 - 99.