Kun Jeesus kohtasi samarialaisen naisen kaivolla Johanneksen evankeliumin luvussa 4, hän ei vain tarjonnut tälle tavallista juotavaa – hän kutsui naisen kohtaamaan janonsa elävän veden, miettimään arvoaan uudelleen ja näkemään koko elämänsä armon valossa häpeän sijaan. Hän tarjosi hänelle elävää vettä.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".Joh.4:13-14
Meillä kaikilla on lähteitä , joihin palaamme. Paikkoja, joihin menemme tuntemaan olomme turvalliseksi, nähdyksi tai rauhoittuneiksi hyväksi. Ehkä kyse on tiukasta aikataulusta. Ehkä kyse on sosiaalisesta mediasta. Ehkä kyse on ihmissuhteesta, johon palaamme aina uudelleen, vaikka se jättää meidät tuntemaan olomme enemmän tyhjäksi kuin täytetyksi. Niin helposti totumme ammentamaan lähteistä, jotka näyttävät elämää antavilta, mutta hiljaa kuluttavat meitä, ja unohdamme, että parempi tapa edes on olemassa meille.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Mitä on "kuollut vesi"?
On olemassa tie, joka näyttää oikealta, mutta lopulta se johtaa kuolemaan.
Sananlaskut 14:12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
”Kuolleella vedellä” tarkoitetaan asioita, joiden puoleen käännymme, kun olemme hengellisesti kuivia. Samarialaiselle naiselle kuollut vesi näytti useista aiemmista avioliitoista ja elämästä miehen kanssa, jonka kanssa hän ei ollut naimisissa. Meille se voi olla ystäviä, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme osallisiksi, mutta kannustavat valintoihin, joiden tiedämme olevan kunniattomia Jumalalle. Nämä suhteet tarjoavat lohtua, mutta eivät liittoa; huomiota, mutta eivät rakkautta. Kuten Samarian vesi, juommepa siitä kuinka monta kertaa tahansa, kaivo lopulta kuivuu.
Miksi palaamme aina takaisin
Palaamme usein tuttuun, ei siksi, että se olisi täyttävää, vaan koska se on helppoa. Pidämme kiinni tavoista, ihmissuhteista ja ajattelu tavoista, jotka tuntuvat turvalliselta, vaikka tietäisimmekin, että janoamme niitä uudelleen.
Jeesus ei odottanut samarialaisen naisen lähtevän miehen luota, jonka kanssa hän asui, ennen kuin tarjosi naiselle elävää vettä. Hän tekee saman meille – kohtaa meidät juuri siellä missä olemme, ei paljastaakseen häpeäämme, vaan kutsuakseen meidät kohti aina virtaavaa armon ja pelastuksen lähdettä.
Mitä elävä vesi todella tarjoaa
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Jesaja 55:1-2
Jeesuksen tarjoama elävä vesi on enemmän kuin vain lohdutusta; se on pelastuksen lupaus. Se virtaa hänen uhristaan ristillä, jossa hän antoi henkensä, jotta me voisimme saada anteeksi annon synneille, ennalleen asettua ja uudistua. Kun juomme tätä elävää vettä – hänen armostaan, uskon kautta – emme vain virkisty, vaan synnymme uudesti. Meidät kutsutaan uuteen elämän tapaan, jota Jumalan Hengen elämä muokkaa. Kun sydämemme uudistuvat hänessä, valintamme alkavat heijastaa tätä muutosta. Elämän tapamme on todiste Luojastamme. Oikea hengellinen terveys virtaa aina lähteestä, ja tuo lähde on Kristus.
Irti päästäminen
Et voi täyttää sitä, mikä on jo täynnä.
Jeesus ei pakottanut samarialaista naista hylkäämään menneisyyttään, mutta Hän teki selväksi, ettei elämää, jota hän todella tarvitsi, löytynyt sieltä, mistä hän oli etsinyt. Samalla tavalla elävän veden juominen alkaa päätöksestä: lakata palaamasta siihen, mikä ei tyydytä. Se tarkoittaa luopumista syntisistä tavoista, jotka kerran lohduttivat meitä, sen uudelleen arviointia, kenen annamme vaikuttaa meihin, tai rehellisyyttä siitä, mitkä Raamatun kohdat puhuu ja valitsemme sen tieksi, ja loput hylkäämistä.
Kyse ei ole siitä, että kaikki olisi selvitetty. Kyse on tilan luomisesta Pyhälle Hengelle toimia ja ravita olemassa olevaa uskoa. Elävä vesi ei virtaa täydellisyyteen – Jeesus on jo saavuttanut sen – se virtaa antautumiseen kuuliaisuuteen.
Kun lakkaamme juomasta kuollutta vettä, se olisi epätäydellistä,kun avaamme itsemme jollekin paljon paremmalle: syvemmälle uskolle, vahvemmalle suhteelle Jumalaan ja elämälle, jota Hänen läsnä olonsa muokkaa loputtoman janon sijaan.
KIrj.??
