Oksa ja puu
Lähetetty: 27.11.2025 11:53Oksa ja puu
Niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
Roomalaiskirje 11:18
Kerran lehdossa kasvoi pieni verso. Se kasvoi rohkeasti, vaikkakin hitaasti, versoksi, pieneksi oksaksi, joka törrötti maasta. Se taisteli auringon valon paisteesta ja kasvoi vähitellen, pala palalta. Mutta se, kuten muutkin oksat, näytti voivan kaiken kaikkiaan melko hyvin, sillä se kasvoi aavistuksen pitemmäksi joka kausi vuodelta.
Lehdossa, jossa pienet oksat kasvoivat, seisoi ikivanha ja hyvin vahva puu. Osa oksista oli vedetty maasta ja Mestari puutarhuri oli kasvattanut ne mahtavaan puuhun. Monet maassa kasvavista oksista pitivät tätä melko typeränä tekona. Loppujen lopuksi oksat olivat kyenneet kasvamaan itsestään hyvin pitkään. Miksi ne tarvitsisivat puun tukeakseen itsesään? Niinpä maassa olevat oksat jatkoivat kamppailua ja kasvua itsestään, millimetri milli metriltä, päivä vaikeina päivinä.
Eräänä päivänä pieni verso alkoi tajuta kasvamisen aiheuttamaa tuskaa. Mutta se ajatteli, ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa yrittämistä ja yrittämistä ja yrittämistä kasvamista, ilman apua, aivan yksin. Ehkä se pyysi apua. Ehkä Mestari puutarhuri näki pienen kasvin kamppailevan. Mutta eräänä päivänä Mestari puutarhuri otti pienen kasvin hellästi käsiinsä ja lujitti sen ikivanhaan puuhun.
Pieni oksa oppi rakastamaan mahtavan puun voimaa. Oksa oppi rakastamaan saamaansa suojelua ja huolenpitoa. Ja oksa kasvoi mahtavasti. Se tuotti runsaasti hedelmiä. Se oli onnellinen nähdessään naapuriensakin tuottavan hedelmää. Mutta jotkut oksista kääntyivät ylpeinä asemastaan puun oksina, ja ne tuottivat harvaa ja muodotonta hedelmää. Tämä teki pienen oksan surulliseksi. Silti mestari puutarhuri työskenteli hellästi näiden pienten oksien korjaamiseksi ja leikkaamiseksi, kunnes nekin tuottivat runsaasti hedelmää. Puu jatkoi kasvuaan ja tuotti hedelmää, ja se oli ihanampi ja runsaampi kuin mikään muu maassa.
Me olemme kaikki kuin vaatimattomia pieniä oksia, jotka kasvavat varovaisesti, nopeasti ja joskus hirvittävän nopeasti. Oksamme takertuvat ja hedelmämme ovat kituliaita. Olemme kenties ylpeilleet voimastamme muistamatta, että voimamme ei tule itsestämme, vaan mahtavasta puusta, joka tekee kasvustamme voimakasta ja varmaa. Tarvitsemme Mestari puutarhurin käden auttaaksemme meitä kasvamaan täyteläisesti ja hyvin. Voimamme ja kauneutemme tulevat mahtavasta puusta. Se tulee Jumalan rakkaudesta, Kristuksen pelastuksesta ja Pyhän Hengen avusta. Emme ole mitään ilman sitä. Emme kasva ilman sitä.
Voimme kasvaa omin avuin, mutta meistä tulee oksaisia yrittäessämme omin voimin ja kasvaa millimetri millimetriltä. Kasvamme hitaasti, vasta hakoisesti, päivä päivältä tietämättä omaa tarkoitustamme Mestarin tahdosta, tietämättä omaa tarkoitustamme, olematta yhteydessä mahtavaan puuhun ja siten olematta yhteydessä toisiimme. Elämä, joka ei ole yhteydessä Jumalan tahtoon ja voimaan, on pinnallisen kasvun ja lakkaamattoman tyhjyyden elämää. Meidän on iloittava siitä, että meidät on oksastettu. Meidän on iloittava siitä, että meidät on löydetty. Meidän on oltava kiitollisia Mestari puutarhurille, joka löysi meidät ja muutti niiltä kituilta pieniltä oksilta, joita olimme, ja antoi meille uuden elämän. Emme ole itsemme mitään. Olemme vain oksia, armollisesti oksastettu Jumalan armoon, voimaan ja rakkauteen.
J- Keefen
Niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
Roomalaiskirje 11:18
Kerran lehdossa kasvoi pieni verso. Se kasvoi rohkeasti, vaikkakin hitaasti, versoksi, pieneksi oksaksi, joka törrötti maasta. Se taisteli auringon valon paisteesta ja kasvoi vähitellen, pala palalta. Mutta se, kuten muutkin oksat, näytti voivan kaiken kaikkiaan melko hyvin, sillä se kasvoi aavistuksen pitemmäksi joka kausi vuodelta.
Lehdossa, jossa pienet oksat kasvoivat, seisoi ikivanha ja hyvin vahva puu. Osa oksista oli vedetty maasta ja Mestari puutarhuri oli kasvattanut ne mahtavaan puuhun. Monet maassa kasvavista oksista pitivät tätä melko typeränä tekona. Loppujen lopuksi oksat olivat kyenneet kasvamaan itsestään hyvin pitkään. Miksi ne tarvitsisivat puun tukeakseen itsesään? Niinpä maassa olevat oksat jatkoivat kamppailua ja kasvua itsestään, millimetri milli metriltä, päivä vaikeina päivinä.
Eräänä päivänä pieni verso alkoi tajuta kasvamisen aiheuttamaa tuskaa. Mutta se ajatteli, ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa yrittämistä ja yrittämistä ja yrittämistä kasvamista, ilman apua, aivan yksin. Ehkä se pyysi apua. Ehkä Mestari puutarhuri näki pienen kasvin kamppailevan. Mutta eräänä päivänä Mestari puutarhuri otti pienen kasvin hellästi käsiinsä ja lujitti sen ikivanhaan puuhun.
Pieni oksa oppi rakastamaan mahtavan puun voimaa. Oksa oppi rakastamaan saamaansa suojelua ja huolenpitoa. Ja oksa kasvoi mahtavasti. Se tuotti runsaasti hedelmiä. Se oli onnellinen nähdessään naapuriensakin tuottavan hedelmää. Mutta jotkut oksista kääntyivät ylpeinä asemastaan puun oksina, ja ne tuottivat harvaa ja muodotonta hedelmää. Tämä teki pienen oksan surulliseksi. Silti mestari puutarhuri työskenteli hellästi näiden pienten oksien korjaamiseksi ja leikkaamiseksi, kunnes nekin tuottivat runsaasti hedelmää. Puu jatkoi kasvuaan ja tuotti hedelmää, ja se oli ihanampi ja runsaampi kuin mikään muu maassa.
Me olemme kaikki kuin vaatimattomia pieniä oksia, jotka kasvavat varovaisesti, nopeasti ja joskus hirvittävän nopeasti. Oksamme takertuvat ja hedelmämme ovat kituliaita. Olemme kenties ylpeilleet voimastamme muistamatta, että voimamme ei tule itsestämme, vaan mahtavasta puusta, joka tekee kasvustamme voimakasta ja varmaa. Tarvitsemme Mestari puutarhurin käden auttaaksemme meitä kasvamaan täyteläisesti ja hyvin. Voimamme ja kauneutemme tulevat mahtavasta puusta. Se tulee Jumalan rakkaudesta, Kristuksen pelastuksesta ja Pyhän Hengen avusta. Emme ole mitään ilman sitä. Emme kasva ilman sitä.
Voimme kasvaa omin avuin, mutta meistä tulee oksaisia yrittäessämme omin voimin ja kasvaa millimetri millimetriltä. Kasvamme hitaasti, vasta hakoisesti, päivä päivältä tietämättä omaa tarkoitustamme Mestarin tahdosta, tietämättä omaa tarkoitustamme, olematta yhteydessä mahtavaan puuhun ja siten olematta yhteydessä toisiimme. Elämä, joka ei ole yhteydessä Jumalan tahtoon ja voimaan, on pinnallisen kasvun ja lakkaamattoman tyhjyyden elämää. Meidän on iloittava siitä, että meidät on oksastettu. Meidän on iloittava siitä, että meidät on löydetty. Meidän on oltava kiitollisia Mestari puutarhurille, joka löysi meidät ja muutti niiltä kituilta pieniltä oksilta, joita olimme, ja antoi meille uuden elämän. Emme ole itsemme mitään. Olemme vain oksia, armollisesti oksastettu Jumalan armoon, voimaan ja rakkauteen.
J- Keefen