"Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!" Psalmi 118:26
Palmusunnuntaita pidetään tyypillisesti juhlapäivänä,? joka merkitsee Jeesuksen riemukasta saapumista Jerusalemiin. Kadut olivat täynnä innostusta, kun ihmisjoukot kokoontuivat tervehtimään Häntä heiluttaen palmunoksia ja huutaen: "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!" (Joh. 12:13). Tunnelma sinä päivänä oli täynnä iloa ja odotusta, kuningas oli saapunut! Mutta kun katsomme taaksepäin tähän tapahtumaan, meidän on tunnustettava, että monet näistä ihmisistä eivät olleet Jeesuksen Kristuksen todellisia seuraajia.
Yleisön hurraus: ihailua vai sitoutumista?
Väkijoukko oli haltioissaan. He tunnistivat Jeesuksen erityisenä henkilönä ja kutsuivat Häntä jopa ”Israelin kuninkaaksi” (Joh. 12:13). Heidän tekonsa vaikuttivat vilpittömiltä – he levittivät vaateensa tielle ja kohtelivat Häntä kuin kuninkaallista (Matt. 21:8–9). Silti viikon edetessä heidän hurrauksensa muuttui pilkaksi. Samat äänet, jotka huusivat ”Hoosianna!” , huutaisivat pian ”Ristiinnaulitse hänet!” (Luuk. 23:21). Mikä muuttui?
Se on yksinkertaista, he olivat faneja, eivät seuraajia. Fanit ihailevat etäältä. He hurraavat, kun asiat ovat jännittäviä ja helppoja. Mutta Jeesuksen Kristuksen seuraaminen todella vaatii uhrauksia. Kun tämä todellisuus painuu mieleen, fanit katoavat. Jeesus ei etsinyt ihailijoita. Hän halusi seuraajia, jotka kieltäisivät itsensä, ottaisivat ristinsä päivittäin ja seuraisivat Häntä (Luuk. 9:23).
Palmusunnuntain hengellinen totuus
Palmusunnuntai muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen Kristuksen pitäminen ei riitä. Ihmisjoukko halusi Messiaan, joka kukistaisi Rooman ja perustaisi maallisen valtakunnan. Heitä veti puoleensa se, mitä Jeesus voisi tehdä heidän hyväkseen, ei se, kuka Hän todella oli, Vapahtaja, joka tuli lunastamaan heidät kärsimyksensä kautta synnistä.
Tämä teema näkyy läpi koko Raamatun. Johanneksen evankeliumin luvussa 6, ruokittuaan viisituhatta ihmistä, Jeesus kyseenalaisti väkijoukon pinnallisen sitoutumisen: " Te etsitte minua... koska olette syöneet leipiä ja tulleet kylläisiksi" (Joh. 6:26). Monet ihmiset kävelivät pois, kun hän selitti seuraamisensa hinnan (Joh. 6:66). Fanit haluavat etuja,lahjona ilman sitoutumista, kun taas seuraajat omaksuvat Jeesuksen Kristuksen sellaisena kuin Hän on, jopa silloin kun se on vaikeaa.
Kutsu seurata
Jeesus ei kaunistele opetuslapseuden hintaa. Hän sanoi selvästi: ”Joka ei kanna omaa ristiään ja seuraa minua, ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:27). Kristuksen seuraaminen tarkoittaa omien halujemme hylkäämistä, vaikeuksien kestämistä ja Häneen täysin luottamista.
Palmusunnuntai haastaa meidät tarkastelemaan suhdettamme Jeesukseen. Olemmeko me faneja, jotka kannustavat sivusta, kun se on meille hyvää, kätevää? Vai olemmeko me seuraajia, jotka kulkevat Hänen kanssaan niin voittojen kuin koettelemustenkin läpi? Kristuksen seuraamisen ilo ja rauha ylittää paljon fanikunnan ohikiitävän innostuksen.
Tutki sydäntäsi
Käytä hetki aikaa pohtiaksesi:
Ihailetko Jeesusta siitä, mitä Hän voi tehdä hyväksesi, vai rakastatko Häntä sellaisena kuin Hän on?
Oletko halukas seuraamaan Häntä, vaikka se maksaisi sinulle jotakin – mukavuuttasi, suunnitelmiasi tai ylpeyttäsi?
Palmusunnuntai muistuttaa meitä siitä, että Jeesus ansaitsee enemmän kuin suosionosoituksemme. Hän ansaitsee elämämme.
Palmusunnuntai on katkeransuloinen juhla. Se on juhla, joka johtaa uhrauksiin. Kuningas, joka saapui Jerusalemiin riemuvoittoisena, antaisi pian henkensä puolestamme. Kunnioittakaamme Häntä, ei vain sanoin, vaan antakaamme elämällämme hänelle kokonaan. Loppujen lopuksi Jeesus ei tullut voittamaan faneja, hän tuli kutsumaan seuraajia. Seuratkaamme Häntä kuuliaisesti ja iloiten, minne Hän meitä johdattaakin.
S. McKeen
