Kristuksen kolme suurta pyyntöä Isältä
Lähetetty: 05.03.2026 14:52Kristuksen kolme suurta pyyntöä Isältä
Pyhitä, heidät, niin kuin sinä, Isä
Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitettyjä totuudessa.
Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.
Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole tuntenut sinua, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat saaneet tietää, että sinä olet minut lähettänyt. Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heissä.” Jh 17:17-26
Nämä suurenmoiset jakeet muodostavat sopivan päätöksen hienoimmalle rukoukselle, joka on koskaan lausuttu maan päällä. Kyseessä on
Herran viimeinen rukous ensimmäisen ehtoollisen jälkeen. Ne sisältävät kolme tärkeintä pyyntöä, jotka Herramme esitti opetuslastensa puolesta. Pyhitä heidät Meidän tulisi ensin kiinnittää huomiota siihen miten Jeesus rukoilee, että Hänen omansa voisivat olla pyhitettyjä. Hän sanoo: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus.” Voimme olla varmoja siitä, että ainakin tässä kohdassa sana ”pyhitys” tarkoittaa ”tehdä pyhäksi”. Siinä rukoillaan, että Isä tekisi omistaan pyhempiä, hengellisempiä, puhtaampia ja pyhemmän kaltaisia ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan, elämältään sekä luonteeltaan. Armo oli jo tehnyt opetuslapsissa jotain – kutsunut, käännyttänyt, uudistanut ja muuttanut heitä. Seurakunnan mahtava päämies rukoilee, että armon aikaansaannos kantaisi korkeammalle ja pidemmälle, ja että Hänen omansa olisivat kauttaaltaan pyhitettyjä ja heidät tehtäisiin pyhäksi ruumissa, sielussa ja hengessä, ja todellisuudessa enemmän Hänen kaltaisekseen. Meidän ei varmastikaan tarvitse sanoa paljon osoittaaksemme tämän rukouksen verrattoman viisauden. Kaikkien Kristuksen palvelijoiden tulisi haluta nimenomaan enemmän pyhyyttä. Pyhä elämä on merkittävä todiste kristinuskon aitoudesta. Ihmiset saattavat kieltäytyä näkemästä väitteidemme totuutta, mutta he eivät voi kieltää jumalallisen elämän todisteita. Sellainen elämä koristaa uskoa ja tekee sen kauniiksi ja voittaa toisinaan puolelleen ne, jotka ”eivät tottele sanaa”. Kuka ihmettelisi tällaisten totuuksia, mitä Jeesus pyytää omilleen on enemmän pyhitystä? Voiko joku, joka on todella saanut opetusta Jumalasta olla tietämättä, että pyhyys merkitsee onnea, ja että ne, jotka kulkevat lähimpänä Jumalaa ovat aina niitä, jotka kulkevat Hänen kanssaan vapaimmin? Älköön kukaan ihminen pettäkö meitä turhilla sanoilla tämän suhteen. Se, joka käyttää uskon kautta vanhurskauttamista turhaan tekosyynä [epäpyhään elämään turhuudessa] ja halveksii näin pyhyyttä sekä laiminlyö hyviä tekoja, osoittaa selkeästi, ettei Hänellä ole Kristuksen mieltä.
Että he olisivat yhtä
Meidän tulisi seuraavaksi huomata näissä jakeissa se, miten Jeesus rukoilee omiensa yhteyden ja ykseyden puolesta. ”että he kaikki olisivat
yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut”. Tämä on keskeisin pyyntö Herramme rukouksessa Isälleen. Emme voi pyytää vankempaa todistetta kristittyjen yhteyden merkityksestä tai siitä miten syntistä on eripuraisuus kuin tuo huomattava paikka, minkä Mestarimme antaa yhteyden aiheelle tässä raamatun kohdassa. Tuskallista mutta totta on se, että kaikkina aikakausina eripuraisuus on aiheuttanut uskon häpäisyä ja ollut Kristuksen
seurakunnan heikkous. Kuinka usein kristityt ovatkaan tuhlanneet voimiaan kamppaillessaan veljiään vastaan sen sijaan,että kamppailisivat syntiä ja paholaista vastaan! Kuinka toistuvasti he ovatkaan antaneet maailmalle syyn sanoa: ”Uskomme sitten, kun olette ratkaisseet omat sisäiset erimielisyytenne!” Herra Jeesus epäilemättä näki tämän kaiken profeetallisin silmin. Ennakkoaavistus siitä sai Hänet rukoilemaan niin vilpittömästi sitä, että uskovat olisivat ”yhtä”. Jääköön tämä osa Kristuksen rukouksesta mieleemme ja vaikuttakoon jatkuvasti käytökseemme kristittyinä. Älköön kukaan suhtautuko eripuraan väheksyvästi kuten joillain on tapana tai pitäkö sitä pikku juttuna, kun lahkot, ryhmät ja uskontokunnat lisääntyvät. Juuri nämä asiat takuulla vain auttavat paholaista ja haittaavat Kristuksen asiaa. ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Rm 12:18).Kestäkäämme paljon, antakaamme usein periksi ja sietäkäämme paljon, ennen kuin kiirehdimme luopumaan jäsenyydestä ja erottautumaan. Sellaisissa liikkeissä on usein vierasta tulta. Niin kauan kun meillä on Kristus ja puhdas omatunto, pysykäämme tiellämme kärsivällisesti ja seuratkaamme niitä asioita, jotka edistävät rauhaa ja pyrkikäämme edistämään yhteyttä. Herramme ei suotta rukoillut niin kiihkeästi, että Hänen omansa olisivat ”yhtä”.
Että he näkisivät minun kirkkauteni
Meidän tulisi lopuksi huomata näissä jakeissa miten Jeesus rukoilee, että Hänen omansa voisivat lopulta olla Hänen kanssaan ja nähdä
Hänen kirkkautensa. Hän sanoo: ”minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni”. Tämä on erittäin kaunis ja koskettava päätös Herramme hienolle rukoukselle. Voimme uskoa, että sen oli tarkoitus ilahduttaa ja lohduttaa niitä, jotka kuulivat sen, ja vahvistaa heitä jäähyväis kohtausta varten, joka läheni nopeasti.
Kuitenkin kaikille jotka nytkin lukevat sen, tämä osa Hänen rukouksestaan on täynnä ihanaa ja sanoinkuvaamatonta lohtua. Me emme näe Kristusta nyt. Me luemme Hänestä, kuulemme Hänestä ja uskomme Häneen, ja sielumme ovat Hänen täytetyn työnsä varassa. Kuitenkin jopa parhaat meistä vaeltavat parhaimmillaan uskossa eivätkä näkemisessä, ja heikko epäröivä usko saa usein kulkemaan taivastietä voimattomana. Eräänä päivänä kaikki tällainen loppuu. Näemme vihdoin Kristuksen sellaisena kuin Hän on ja tunnemme kuten meidät tunnetaan. Näemme Hänet kasvoista kasvoihin emmekä himmeää heijastusta Hänestä. Olemme oikeasti Hänen läsnäolossaan ja seurassaan, emmekä enää poistu siitä. Jos usko on ollut miellyttävää, näkeminen on sitä vielä enemmän, ja jos toivo on ollut ihanaa, varmuus on vielä parempaa. Ei ihme, että Paavalin kirjoitettua: ”ja niin saamme aina olla Herran kanssa” hän lisää ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1Ts 4:17-18). Nyt me tiedämme taivaasta vain vähän. Kaikki meidän ajatuksemme osoittautuvat vääriksi, kun Kristuksen kolme suurta pyyntöä yritämme kuvitella tulevan olotilan, jossa anteeksiannetut syntiset ovat täysin onnellisia. ”eikä vielä
ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee”(1Jh 3:2). Me voimme kuitenkin levätä siinä siunatussa ajatuksessa, että kuoleman jälkeen olemme ”Kristuksen kanssa”. Sieltä missä on Hän, joka syntyi tähtemme, kuoli tähtemme ja nousi kuolleista, ei voi puuttua mitään. Daavid ilmaisi asian hyvin: ”Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo, sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus” (Ps 16:11).Lähtekäämme tämän ihmeellisen rukouksen ääreltä muistellen hartaasti niitä kolmea pyyntöä, jotka se sisältää. Olkoot pyhyys ja yhteys matkalla sekä Kristuksen seura lopussa aina sellaisia aiheita, jotka eivät ole kaukana ajatuksistamme tai kaukana mielestämme. Autuas on kristitty, joka ei välitä mistään muusta enempää.
J.C. Ryle
Pyhitä, heidät, niin kuin sinä, Isä
Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitettyjä totuudessa.
Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.
Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole tuntenut sinua, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat saaneet tietää, että sinä olet minut lähettänyt. Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heissä.” Jh 17:17-26
Nämä suurenmoiset jakeet muodostavat sopivan päätöksen hienoimmalle rukoukselle, joka on koskaan lausuttu maan päällä. Kyseessä on
Herran viimeinen rukous ensimmäisen ehtoollisen jälkeen. Ne sisältävät kolme tärkeintä pyyntöä, jotka Herramme esitti opetuslastensa puolesta. Pyhitä heidät Meidän tulisi ensin kiinnittää huomiota siihen miten Jeesus rukoilee, että Hänen omansa voisivat olla pyhitettyjä. Hän sanoo: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus.” Voimme olla varmoja siitä, että ainakin tässä kohdassa sana ”pyhitys” tarkoittaa ”tehdä pyhäksi”. Siinä rukoillaan, että Isä tekisi omistaan pyhempiä, hengellisempiä, puhtaampia ja pyhemmän kaltaisia ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan, elämältään sekä luonteeltaan. Armo oli jo tehnyt opetuslapsissa jotain – kutsunut, käännyttänyt, uudistanut ja muuttanut heitä. Seurakunnan mahtava päämies rukoilee, että armon aikaansaannos kantaisi korkeammalle ja pidemmälle, ja että Hänen omansa olisivat kauttaaltaan pyhitettyjä ja heidät tehtäisiin pyhäksi ruumissa, sielussa ja hengessä, ja todellisuudessa enemmän Hänen kaltaisekseen. Meidän ei varmastikaan tarvitse sanoa paljon osoittaaksemme tämän rukouksen verrattoman viisauden. Kaikkien Kristuksen palvelijoiden tulisi haluta nimenomaan enemmän pyhyyttä. Pyhä elämä on merkittävä todiste kristinuskon aitoudesta. Ihmiset saattavat kieltäytyä näkemästä väitteidemme totuutta, mutta he eivät voi kieltää jumalallisen elämän todisteita. Sellainen elämä koristaa uskoa ja tekee sen kauniiksi ja voittaa toisinaan puolelleen ne, jotka ”eivät tottele sanaa”. Kuka ihmettelisi tällaisten totuuksia, mitä Jeesus pyytää omilleen on enemmän pyhitystä? Voiko joku, joka on todella saanut opetusta Jumalasta olla tietämättä, että pyhyys merkitsee onnea, ja että ne, jotka kulkevat lähimpänä Jumalaa ovat aina niitä, jotka kulkevat Hänen kanssaan vapaimmin? Älköön kukaan ihminen pettäkö meitä turhilla sanoilla tämän suhteen. Se, joka käyttää uskon kautta vanhurskauttamista turhaan tekosyynä [epäpyhään elämään turhuudessa] ja halveksii näin pyhyyttä sekä laiminlyö hyviä tekoja, osoittaa selkeästi, ettei Hänellä ole Kristuksen mieltä.
Että he olisivat yhtä
Meidän tulisi seuraavaksi huomata näissä jakeissa se, miten Jeesus rukoilee omiensa yhteyden ja ykseyden puolesta. ”että he kaikki olisivat
yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut”. Tämä on keskeisin pyyntö Herramme rukouksessa Isälleen. Emme voi pyytää vankempaa todistetta kristittyjen yhteyden merkityksestä tai siitä miten syntistä on eripuraisuus kuin tuo huomattava paikka, minkä Mestarimme antaa yhteyden aiheelle tässä raamatun kohdassa. Tuskallista mutta totta on se, että kaikkina aikakausina eripuraisuus on aiheuttanut uskon häpäisyä ja ollut Kristuksen
seurakunnan heikkous. Kuinka usein kristityt ovatkaan tuhlanneet voimiaan kamppaillessaan veljiään vastaan sen sijaan,että kamppailisivat syntiä ja paholaista vastaan! Kuinka toistuvasti he ovatkaan antaneet maailmalle syyn sanoa: ”Uskomme sitten, kun olette ratkaisseet omat sisäiset erimielisyytenne!” Herra Jeesus epäilemättä näki tämän kaiken profeetallisin silmin. Ennakkoaavistus siitä sai Hänet rukoilemaan niin vilpittömästi sitä, että uskovat olisivat ”yhtä”. Jääköön tämä osa Kristuksen rukouksesta mieleemme ja vaikuttakoon jatkuvasti käytökseemme kristittyinä. Älköön kukaan suhtautuko eripuraan väheksyvästi kuten joillain on tapana tai pitäkö sitä pikku juttuna, kun lahkot, ryhmät ja uskontokunnat lisääntyvät. Juuri nämä asiat takuulla vain auttavat paholaista ja haittaavat Kristuksen asiaa. ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Rm 12:18).Kestäkäämme paljon, antakaamme usein periksi ja sietäkäämme paljon, ennen kuin kiirehdimme luopumaan jäsenyydestä ja erottautumaan. Sellaisissa liikkeissä on usein vierasta tulta. Niin kauan kun meillä on Kristus ja puhdas omatunto, pysykäämme tiellämme kärsivällisesti ja seuratkaamme niitä asioita, jotka edistävät rauhaa ja pyrkikäämme edistämään yhteyttä. Herramme ei suotta rukoillut niin kiihkeästi, että Hänen omansa olisivat ”yhtä”.
Että he näkisivät minun kirkkauteni
Meidän tulisi lopuksi huomata näissä jakeissa miten Jeesus rukoilee, että Hänen omansa voisivat lopulta olla Hänen kanssaan ja nähdä
Hänen kirkkautensa. Hän sanoo: ”minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni”. Tämä on erittäin kaunis ja koskettava päätös Herramme hienolle rukoukselle. Voimme uskoa, että sen oli tarkoitus ilahduttaa ja lohduttaa niitä, jotka kuulivat sen, ja vahvistaa heitä jäähyväis kohtausta varten, joka läheni nopeasti.
Kuitenkin kaikille jotka nytkin lukevat sen, tämä osa Hänen rukouksestaan on täynnä ihanaa ja sanoinkuvaamatonta lohtua. Me emme näe Kristusta nyt. Me luemme Hänestä, kuulemme Hänestä ja uskomme Häneen, ja sielumme ovat Hänen täytetyn työnsä varassa. Kuitenkin jopa parhaat meistä vaeltavat parhaimmillaan uskossa eivätkä näkemisessä, ja heikko epäröivä usko saa usein kulkemaan taivastietä voimattomana. Eräänä päivänä kaikki tällainen loppuu. Näemme vihdoin Kristuksen sellaisena kuin Hän on ja tunnemme kuten meidät tunnetaan. Näemme Hänet kasvoista kasvoihin emmekä himmeää heijastusta Hänestä. Olemme oikeasti Hänen läsnäolossaan ja seurassaan, emmekä enää poistu siitä. Jos usko on ollut miellyttävää, näkeminen on sitä vielä enemmän, ja jos toivo on ollut ihanaa, varmuus on vielä parempaa. Ei ihme, että Paavalin kirjoitettua: ”ja niin saamme aina olla Herran kanssa” hän lisää ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1Ts 4:17-18). Nyt me tiedämme taivaasta vain vähän. Kaikki meidän ajatuksemme osoittautuvat vääriksi, kun Kristuksen kolme suurta pyyntöä yritämme kuvitella tulevan olotilan, jossa anteeksiannetut syntiset ovat täysin onnellisia. ”eikä vielä
ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee”(1Jh 3:2). Me voimme kuitenkin levätä siinä siunatussa ajatuksessa, että kuoleman jälkeen olemme ”Kristuksen kanssa”. Sieltä missä on Hän, joka syntyi tähtemme, kuoli tähtemme ja nousi kuolleista, ei voi puuttua mitään. Daavid ilmaisi asian hyvin: ”Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo, sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus” (Ps 16:11).Lähtekäämme tämän ihmeellisen rukouksen ääreltä muistellen hartaasti niitä kolmea pyyntöä, jotka se sisältää. Olkoot pyhyys ja yhteys matkalla sekä Kristuksen seura lopussa aina sellaisia aiheita, jotka eivät ole kaukana ajatuksistamme tai kaukana mielestämme. Autuas on kristitty, joka ei välitä mistään muusta enempää.
J.C. Ryle