Miksi minä, Jumala? Tarkoituksen löytäminen tuskasta
Lähetetty: 02.12.2025 18:27Miksi minä, Jumala? Tarkoituksen löytäminen tuskasta
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.– 2. Korinttilaisille 4:7-10
Oletko koskaan tuntenut oloasi ylikuormitetuksi tai ajatellut: " Miksi minä, Jumala ?" Olen melko varma, että jossain vaiheessa me kaikki koemme niin. Elämä ja kohtaamamme kamppailut voivat olla vaikeita. Juuri näinä aikoina meidän on pidettävä kiinni totuudesta. Tämä jae muistuttaa meitä siitä, että vaikka meitä ahdistetaan kaikin tavoin, emme ole musertuneita. Vaikka olemme hämmentyneitä emmekä ehkä ymmärrä, miksi kaikki nämä asiat tapahtuvat, emme vaivu epätoivoon. Vaikka ympärillämme olevat vainoavat meitä, jättävät meidät ulkopuolelle, tekevät meistä pilaa, ilkkuvat ja käyttäytyvät kuin olisimme hulluja luottaessamme Jeesukseen, emme ole hylättyjä. Meidät voidaan lyödä maahan tällä hetkellä, mutta emme ole tuhottuja.
Uskova, sinulla on toivo, pidä siitä kiinni ja painaudu Jeesuksen luokse kuten verenvuodosta kärsivä nainen teki (Matt. 9:20-22). Ojenna kätesi ja kosketa Jeesusta, tartu Häneen viettämällä aikaa Hänen sanassaan, rukouksessa ja palvomalla Häntä. Tämä nainen antoi meille esimerkin siitä, ettei meidän pidä menettää toivoa, vaan pikemminkin painautua Jeesuksen luo. Hänen uskonsa Jeesukseen teki hänet terveeksi. Jeesus on parantajamme. Olen nähnyt monia ihmeellisiä sisäisiä ja ulkoisesti parantumisia itsessäni, perheessäni ja ympärilläni olevissa ihmisissä. Tiedän ilman epäilyksen häivääkään, että Jumala pystyy parantamaan mitä tahansa, koska mikään ei ole Hänelle mahdotonta. Luotan Häneen kuitenkin myös silloin, kun Hän päättää olla tekemättä sitä minun ajoitukseni mukaan tai kun Hän ei päätä tuoda toivomaani fyysistä paranemista, koska näen Hänen parantavan muilla tavoilla. Esimerkiksi juuri nyt minulla on joitakin terveysongelmia, jotka eivät ole kadonneet. En ole parantunut toivomallani tavalla, mutta näen Jumalan käyttävän sitä tuodakseen minulle paranemista muilla tavoilla, kuten palauttamalla Herran ilon elämääni, joka on voimani (Nehemia 8:10). Hän täyttää minut myös rauhalla, joka ylittää kaiken ymmärryksen (Fil. 4:7).
Kun sinua vaivaavat ajatukset, kuten "miksi minä?" tai "miksi näin tapahtuu?", muista, että Jeesuksella on syy, ja se on hyvä (Room. 8:28). Ehkä se onkin siksi, että opit luottamaan Häneen. Kuten 2. Korinttolaiskirjeen 1:9 sanoo: "Mutta se tapahtui, jotta emme turvautuisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet." Tai ehkä se on siksi, että Jumala voisi lohduttaa meitä, jotta voimme lohduttaa muita, kun heillä on vaikeuksia (2. Kor. 1:4-5). Ehkä se on myös siksi, että oppisimme, että Hänen armonsa riittää (2. Kor. 12:9). Ehkä muiden täytyy nähdä toivo, rauha ja ilo, jota sinulla on vaikeina aikoina, jotta he tuntisivat vetoa Jeesuksen valoon sinussa ja tulisivat tuntemaan Jeesuksen. Olipa syy mikä tahansa, meidän on luotettava Häneen, pidettävä kiinni toivosta, ilosta, rauhasta ja totuudesta. Juoskaamme edessämme oleva kilpajuoksu älkäämme väsykö älkääkä menettäkö toivoamme (Hepr. 12:1, 3).
R.-Murzin
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.– 2. Korinttilaisille 4:7-10
Oletko koskaan tuntenut oloasi ylikuormitetuksi tai ajatellut: " Miksi minä, Jumala ?" Olen melko varma, että jossain vaiheessa me kaikki koemme niin. Elämä ja kohtaamamme kamppailut voivat olla vaikeita. Juuri näinä aikoina meidän on pidettävä kiinni totuudesta. Tämä jae muistuttaa meitä siitä, että vaikka meitä ahdistetaan kaikin tavoin, emme ole musertuneita. Vaikka olemme hämmentyneitä emmekä ehkä ymmärrä, miksi kaikki nämä asiat tapahtuvat, emme vaivu epätoivoon. Vaikka ympärillämme olevat vainoavat meitä, jättävät meidät ulkopuolelle, tekevät meistä pilaa, ilkkuvat ja käyttäytyvät kuin olisimme hulluja luottaessamme Jeesukseen, emme ole hylättyjä. Meidät voidaan lyödä maahan tällä hetkellä, mutta emme ole tuhottuja.
Uskova, sinulla on toivo, pidä siitä kiinni ja painaudu Jeesuksen luokse kuten verenvuodosta kärsivä nainen teki (Matt. 9:20-22). Ojenna kätesi ja kosketa Jeesusta, tartu Häneen viettämällä aikaa Hänen sanassaan, rukouksessa ja palvomalla Häntä. Tämä nainen antoi meille esimerkin siitä, ettei meidän pidä menettää toivoa, vaan pikemminkin painautua Jeesuksen luo. Hänen uskonsa Jeesukseen teki hänet terveeksi. Jeesus on parantajamme. Olen nähnyt monia ihmeellisiä sisäisiä ja ulkoisesti parantumisia itsessäni, perheessäni ja ympärilläni olevissa ihmisissä. Tiedän ilman epäilyksen häivääkään, että Jumala pystyy parantamaan mitä tahansa, koska mikään ei ole Hänelle mahdotonta. Luotan Häneen kuitenkin myös silloin, kun Hän päättää olla tekemättä sitä minun ajoitukseni mukaan tai kun Hän ei päätä tuoda toivomaani fyysistä paranemista, koska näen Hänen parantavan muilla tavoilla. Esimerkiksi juuri nyt minulla on joitakin terveysongelmia, jotka eivät ole kadonneet. En ole parantunut toivomallani tavalla, mutta näen Jumalan käyttävän sitä tuodakseen minulle paranemista muilla tavoilla, kuten palauttamalla Herran ilon elämääni, joka on voimani (Nehemia 8:10). Hän täyttää minut myös rauhalla, joka ylittää kaiken ymmärryksen (Fil. 4:7).
Kun sinua vaivaavat ajatukset, kuten "miksi minä?" tai "miksi näin tapahtuu?", muista, että Jeesuksella on syy, ja se on hyvä (Room. 8:28). Ehkä se onkin siksi, että opit luottamaan Häneen. Kuten 2. Korinttolaiskirjeen 1:9 sanoo: "Mutta se tapahtui, jotta emme turvautuisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet." Tai ehkä se on siksi, että Jumala voisi lohduttaa meitä, jotta voimme lohduttaa muita, kun heillä on vaikeuksia (2. Kor. 1:4-5). Ehkä se on myös siksi, että oppisimme, että Hänen armonsa riittää (2. Kor. 12:9). Ehkä muiden täytyy nähdä toivo, rauha ja ilo, jota sinulla on vaikeina aikoina, jotta he tuntisivat vetoa Jeesuksen valoon sinussa ja tulisivat tuntemaan Jeesuksen. Olipa syy mikä tahansa, meidän on luotettava Häneen, pidettävä kiinni toivosta, ilosta, rauhasta ja totuudesta. Juoskaamme edessämme oleva kilpajuoksu älkäämme väsykö älkääkä menettäkö toivoamme (Hepr. 12:1, 3).
R.-Murzin