Voiko oikea kristitty olla lihallinen? Vastataksemme tähän kysymykseen, meidän on ensin määriteltävä sana "lihallinen". Kreikankielen sana sarkikos tarkoittaa kirjaimellisesti "lihaisaa". 1. Kor. 3:1-3 ilmenee, millaisessa asiayhteydessä tätä sanaa käytetään. Näissä jakeissa Paavali nimittää lukijoitaan "veljikseen", jota termiä käytetään melkein yksinomaan viittaamaan kristittyihin. Tämän jälkeen hän kutsuu heitä lihallisiksi. Voimme näin ollen päätellä, että kristityt voivat olla lihallisia. Raamattu tekee selväksi, että kukaan ei ole synnitön (1. Joh. 1:8). Olemme lihallisia aina, kun teemme syntiä.
Avainkohta tämän asian ymmärtämisessä on se, että vaikka kristitty saattaa olla lihallinen ajoittain, oikea kristitty ei ole lihallinen koko elämänsä ajan. Jotkut ovat tulkinneet väärin "lihallisen kristityn" määritelmän sanoen, että on mahdollista tulla uskoon Kristuksessa ja sitten kuitenkin elää loppuelämänsä täysin lihallisesti ilman mitään todisteita uudelleen syntymisestä tai uudeksi luomukseksi tulemisesta (2. Kor. 5:17). Tällaiset tulkinnat ovat vastoin Raamatun opetuksia. Jaakob 2 tekee erittäin selväksi, että oikeaa uskoa seuraavat aina hyvät työt. Ef. 2:8-10 kertoo kuinka me pelastumme yksin armosta uskon kautta ja kuinka pelastus aina johtaa hyviin töihin. Voiko kristitty heikkoina hetkinään tai kapinoidessaan vaikuttaa lihalliselta? Kyllä voi. Voiko oikea kristitty olla pysyväisesti lihallinen? Ei voi.
Koska iankaikkinen pelastusvarmuus on yksi Raamatun keskeisistä opetuksista, jopa lihallisen kristityn pelastus on taattu. Pelastusta ei voi menettää, koska se on Jumalan lahja, jota hän ei ota meiltä pois (lue Joh. 10:28; Room. 8:37-39; 1. Joh. 5:13). Jopa 1. Kor. 3:15 lihallisia kristittyjä muistutetaan pelastusvarmuudesta. "Mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi." Kysymyksen ydin ei ole siinä, onko lihallisesti elävä kristityksi itseään väittävä henkilö menettävä pelastuksensa vaan paremminkin se, onko tällainen henkilö pelastunut laisinkaan (1. Joh. 2:19).
Lihalliseksi käytökseltään tulevat kristityt voivat odottaa Jumalalta kurinpalautusta (Hepr. 12:5:11), jotta he palaisivat oikeaan suhteeseen hänen kanssaan. Tämä samoin kasvattaa heitä käyttäytymään oikein. Pelastettuaan meidät Jumala haluaa meidän tulevan yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi (Room. 12:1-2), tulevan yhä hengellisimmiksi ja vähemmän lihallisiksi. Tätä prosessia kutsutaan vanhurskauttamiseksi. Meillä kaikilla on lihallisia hetkiä elämässämme niin kauan, kunnes meidät vapautetaan lihallisesta kehostamme. Oikean kristityn elämässä tällaiset lihallisuuden purskahdukset ovat poikkeus paremmin kuin sääntö.
Kirj?
