Usko nauraa mahdottomuuksille
Lähetetty: 27.11.2025 12:06Usko nauraa mahdottomuuksille
Pietari vankilassa! Mikä ihmetys!
Olemme liian kaukana todellisesta tapahtuma paikasta ymmärtääksemme sitä tyrmistyksen ilmapiiriä, jota tuon ajan kristityt kokivat.
Pietari oli siirtynyt helluntaista vankilaan, pilkasta keihäisiin. Häntä vartioi kuusitoista sotilasta. Voisi ihmetellä, miksi niin puolustuskyvytön mies tarvitsi sellaisen ryhmän vartioimaan itseään. Voisiko olla, että Herodes pelkäsi yliluonnollista, koska hän tiesi Jeesuksen päässeen pakoon sellaista vartija ryhmää?
Jos Pietaria olisi piirittänyt kuusitoistasataa sotilasta, ongelma ei olisi pahentunut eikä pako olisi ollut epävarmempi. Pietari oli sidottu paitsi kahdella ketjulla, myös vankilan paksuilla muureilla, vankilan kolmella suojalla ja lopulta rautaportilla.
Kun Pietari on vankilassa, laatiko seurakunta suunnitelman hänen vapauttamisekseen? Ei. Kun Pietari vangitaan, esittävätkö uskovat vetoomuksen Herodekselle tai ehdottavatko he hintaa lainsäätäjille hänen vapauttamisestaan? Ei. Pietari oli vapauttanut muiten rukouksen hetkellä; nyt muidenkin täytyy uskoa hänen vapauttamisekseen.
Läpi Apostolien tekojen kirjan, jota voitaisiin kutsua Rukouksen teoiksi, löydämme rukousta ja lisää rukousta. Sukella kirjaan ja löydä tämä voima, joka motivoi alku seurakuntaa. Apostolien tekojen kahdennessatoista luvussa löydämme ryhmän, joka rukoili. Vaikka joukko leiriytyi Pietaria vastaan, nämä uskovat luottivat tähän: oli olemassa Jumala, joka pystyi ja tulisi vapauttamaan. Ainoa koskaan pettämätön pelastus operaatio oli rukous. Niiden rukouksissa, jotka esittivät esirukouksia Pietarin puolesta, ei ollut mitään takeita. Seurakunta rukoili silti lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. He eivät näyttäneet olevan huolissaan siitä, kuolisiko Herodes vai ei. He eivät rukoilleet, että he välttyisivät Pietarin kohtalolta. He eivät pyytäneet, että heillä olisi toinen lähtö vieraanvaraisempaan maahan. He rukoilivat yhden henkilön, Pietarin, puolesta. He rukoilivat yhtä asiaa: hänen vapautustaan. Vastaus vahvistaa asian: "Mitä ikinä te pyydätte,... sen minä teen."
Jotkut tämän tarinan huonosti tulkitsijat ovat sanoneet, että rukoilijat olivat epäuskoisia kuullessaan Pietarin olevan ovella. En voi hyväksyä tätä oletusta. Olen varma, että he rukoilivat odottaen. Haluan ajatella, että he olivat hetken hämmästyneitä vastauksen välittömyydestä. Heille voitaisiin antaa anteeksi, jos he kohottivat kulmakarvojaan, kun Pietari sanoi: "Pääsin ulos melko helposti enkeli saattueella." (Seuraavan kerran, muista, että ensimmäinen itsestään avautuva ovi avattiin ylhäältä!)
Enkelien tekemät vapautukset eivät tunnu löytävän sijaa nykyaikaisessa teologiassamme. Ehkä haluaisimme Herran vastaavan rukouksiimme mahdollisimman vähäisellä hämmennyksellä. Kukapa odottaisi, että enkeliriviä häirittäisiin vain tuodakseen vapautuksen rukoilevalle sielulle? Mutta yliluonnollisia seurauksia tuli monille apostolien ajan rukoileville pyhille. Herra järjesti omaisuutta vahingoittavan maanjäristyksen saadakseen apostolin vapautumaan. Rukous on dynamiittia.
Rukousta vastaan ei ole olemassa asetta, joka voisi sen neutraloida. Jotkut asiat voivat viivästyttää rukousvastauksia, mutta mikään ei voi pysäyttää Jumalan täyttä tarkoitusta. "Vaikka se viipyykin, odota sitä."
Rukouksen ensimmäinen vaatimus on uskoa ja Hänen tahtonsa.
- Usko, että Jumala on ja että "hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät".
- Usko, että Jumala elää ja että hänellä on siksi voima – ei vain Pietarin, vaan myös meidän vapautumisemme osalta.
- Usko, että Jumala on rakkaus ja että hän välittää omistaan.
- Usko, että Jumala on voima eikä siksi mikään voima voi vastustaa häntä.
- Usko, että Jumala on totuus eikä siksi voi valehdella.
- Usko, että Jumala on voimallinen eikä koskaan luovu valtaistuimestaan eikä jätä lupaustaan täyttämättä.
Pohtiessani Pietarin tarinaa minua, nöyryytetään, harmittaa ja nolottaa. Miksi? Koska on olemassa suuria nykyajan pyhimyksiä, kuten esimerkiksi Vartija Nee, jotka ovat kärsineet ja olleet kommunistien ja muiden vankeina vuosia. Monet nykyajan pyhimyksistä ovat suljettuina vankilaan. Sama kohtalo on kohdannut joitakin Jumalan valittuja todistajia Vietnamissa ja Kongossa.
Tällaiset muille ruumiin jäsenille aiheutuvat vaarat vaativat huomiota, keskittymistä ja omistautumista heidän puolestaan harjoitettavalle rukous suunnitelmalle. Pelkään, että Jumalalle ei ole rukoiltu lakkaamatta näiden kärsivien vainottujen puolesta.
Herra Bunyan näyttää meille Epäilysten linnassa kristityn, jota jättiläinen epätoivo pitää vankina. Avaimena hänen vapautumiseensa oli Lupaus. Me kristityt olemme tänä päivänä vankeudessa monella tasolla henkilökohtaisessa, kodin, seurakunnan ja lähetystyön alalla. Mutta kahleet katkeavat ja tyrmät kaatuvat, kun seurakunta rukoilee Jumalaa –
- lakkaamatonta rukousta;
- rukousta, joka saattaa murskata vallitsevan tilanteemme;
- rukousta, joka vie meiltä kaiken muun kiinnostuksen kohteen;
- rukousta, joka innostaa meitä valtavilla mahdollisuuksillaan;
- rukousta, joka näkee Jumalan korkeuksissa hallitsevana, kaikkivaltiaana pelastamaan;
- rukousta, joka nauraa mahdottomuudelle ja huutaa: "Se tapahtuu";
- rukousta, joka näkee kaiken jalkojensa alla;
- rukousta, jota motivoi halu antaa Jumalan nimelle kunniaan.
Uskovan rukouksesta voi tulla rituaali. Rukouspaikka on enemmän kuin kaikkien ahdistusten, murehtien ja pelkojemme kaatopaikka. Rukouspaikka ei ole paikka, jossa voi heittää ostoslistan loputtomasti tarvikkeita itselle ja rajattomasti voimaa omaavan Jumalan valtaistuimen eteen.
Uskon, että rukouspaikka ei ole vain paikka, jossa päästän irti taakoistani, vaan myös paikka, jossa saan taakan. Hän jakaa taakkani ja minä jaan Hänen taakkansa. "Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä." Tunnistaaksemme tuon taakan meidän on kuultava Hengen ääni. Kuullaksemme tuon äänen meidän on oltava hiljaa ja tiedettävä, että Hän on Jumala.
Tämä ihmisten elämää kohtaava tuhoisa hetki vaatii seurakuntaa, joka on terveempi kuin nykyinen. Tämä pahuuden räikeä ilmentymä nuorissa ja Jumalan käskyjen rikkomisessa kaikkialla maailmassa vaatii uskoa, joka ei kavahta.
Voimmeko antaa rukous miekkojemme ruostua epäilyksen tupessa? Roikkuvatko rukous harppumme sävelittämättöminä epäuskon pajuissa
-Jos Jumala on vertaansa vailla olevan voiman ja uskomattoman mahtavuuden jumala,
-Jos Raamattu on elävän Jumalan muuttumaton Sana, -Jos Kristuksen apu on tänään yhtä tuore kuin silloin, kun Hän ensimmäisen kerran uhrasi itsensä Jumalalle ylösnousemuksensa jälkeen,
-Jos Hän on ainoa välimies tänään,
-Jos Pyhä Henki voi tehdä meidät eläväksi kuten Hän teki hengellisille isillemme, niin kaikki on mahdollista tänäänkin.
Meret kiehuivat, tuulet ulvoivat, purjeet repeilivät, puomit lensivät, tähdet piiloutuivat, Meri pauhasi. Ihmiset vapisivat ja itkivät, nyyhkyttivät ja huokaisivat. Vain yksi mies ylisti. Kaikki odottivat kuolemaa paitsi Paavali. Toivottomuuden keskellä, jos sellaista koskaan oli, Paavali huutaa: "Herrat, minä uskon Jumalaan" (Apostolien teot 27).
Koska asiat tuntuvat nykyään hajoavan meiltä, aion liittyä Paavalin seuraan. Aion sanoa uskossa: "Herrat, minä uskon Jumalaan." Liityttekö seuraani?
Pietari vankilassa! Mikä ihmetys!
Olemme liian kaukana todellisesta tapahtuma paikasta ymmärtääksemme sitä tyrmistyksen ilmapiiriä, jota tuon ajan kristityt kokivat.
Pietari oli siirtynyt helluntaista vankilaan, pilkasta keihäisiin. Häntä vartioi kuusitoista sotilasta. Voisi ihmetellä, miksi niin puolustuskyvytön mies tarvitsi sellaisen ryhmän vartioimaan itseään. Voisiko olla, että Herodes pelkäsi yliluonnollista, koska hän tiesi Jeesuksen päässeen pakoon sellaista vartija ryhmää?
Jos Pietaria olisi piirittänyt kuusitoistasataa sotilasta, ongelma ei olisi pahentunut eikä pako olisi ollut epävarmempi. Pietari oli sidottu paitsi kahdella ketjulla, myös vankilan paksuilla muureilla, vankilan kolmella suojalla ja lopulta rautaportilla.
Kun Pietari on vankilassa, laatiko seurakunta suunnitelman hänen vapauttamisekseen? Ei. Kun Pietari vangitaan, esittävätkö uskovat vetoomuksen Herodekselle tai ehdottavatko he hintaa lainsäätäjille hänen vapauttamisestaan? Ei. Pietari oli vapauttanut muiten rukouksen hetkellä; nyt muidenkin täytyy uskoa hänen vapauttamisekseen.
Läpi Apostolien tekojen kirjan, jota voitaisiin kutsua Rukouksen teoiksi, löydämme rukousta ja lisää rukousta. Sukella kirjaan ja löydä tämä voima, joka motivoi alku seurakuntaa. Apostolien tekojen kahdennessatoista luvussa löydämme ryhmän, joka rukoili. Vaikka joukko leiriytyi Pietaria vastaan, nämä uskovat luottivat tähän: oli olemassa Jumala, joka pystyi ja tulisi vapauttamaan. Ainoa koskaan pettämätön pelastus operaatio oli rukous. Niiden rukouksissa, jotka esittivät esirukouksia Pietarin puolesta, ei ollut mitään takeita. Seurakunta rukoili silti lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. He eivät näyttäneet olevan huolissaan siitä, kuolisiko Herodes vai ei. He eivät rukoilleet, että he välttyisivät Pietarin kohtalolta. He eivät pyytäneet, että heillä olisi toinen lähtö vieraanvaraisempaan maahan. He rukoilivat yhden henkilön, Pietarin, puolesta. He rukoilivat yhtä asiaa: hänen vapautustaan. Vastaus vahvistaa asian: "Mitä ikinä te pyydätte,... sen minä teen."
Jotkut tämän tarinan huonosti tulkitsijat ovat sanoneet, että rukoilijat olivat epäuskoisia kuullessaan Pietarin olevan ovella. En voi hyväksyä tätä oletusta. Olen varma, että he rukoilivat odottaen. Haluan ajatella, että he olivat hetken hämmästyneitä vastauksen välittömyydestä. Heille voitaisiin antaa anteeksi, jos he kohottivat kulmakarvojaan, kun Pietari sanoi: "Pääsin ulos melko helposti enkeli saattueella." (Seuraavan kerran, muista, että ensimmäinen itsestään avautuva ovi avattiin ylhäältä!)
Enkelien tekemät vapautukset eivät tunnu löytävän sijaa nykyaikaisessa teologiassamme. Ehkä haluaisimme Herran vastaavan rukouksiimme mahdollisimman vähäisellä hämmennyksellä. Kukapa odottaisi, että enkeliriviä häirittäisiin vain tuodakseen vapautuksen rukoilevalle sielulle? Mutta yliluonnollisia seurauksia tuli monille apostolien ajan rukoileville pyhille. Herra järjesti omaisuutta vahingoittavan maanjäristyksen saadakseen apostolin vapautumaan. Rukous on dynamiittia.
Rukousta vastaan ei ole olemassa asetta, joka voisi sen neutraloida. Jotkut asiat voivat viivästyttää rukousvastauksia, mutta mikään ei voi pysäyttää Jumalan täyttä tarkoitusta. "Vaikka se viipyykin, odota sitä."
Rukouksen ensimmäinen vaatimus on uskoa ja Hänen tahtonsa.
- Usko, että Jumala on ja että "hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät".
- Usko, että Jumala elää ja että hänellä on siksi voima – ei vain Pietarin, vaan myös meidän vapautumisemme osalta.
- Usko, että Jumala on rakkaus ja että hän välittää omistaan.
- Usko, että Jumala on voima eikä siksi mikään voima voi vastustaa häntä.
- Usko, että Jumala on totuus eikä siksi voi valehdella.
- Usko, että Jumala on voimallinen eikä koskaan luovu valtaistuimestaan eikä jätä lupaustaan täyttämättä.
Pohtiessani Pietarin tarinaa minua, nöyryytetään, harmittaa ja nolottaa. Miksi? Koska on olemassa suuria nykyajan pyhimyksiä, kuten esimerkiksi Vartija Nee, jotka ovat kärsineet ja olleet kommunistien ja muiden vankeina vuosia. Monet nykyajan pyhimyksistä ovat suljettuina vankilaan. Sama kohtalo on kohdannut joitakin Jumalan valittuja todistajia Vietnamissa ja Kongossa.
Tällaiset muille ruumiin jäsenille aiheutuvat vaarat vaativat huomiota, keskittymistä ja omistautumista heidän puolestaan harjoitettavalle rukous suunnitelmalle. Pelkään, että Jumalalle ei ole rukoiltu lakkaamatta näiden kärsivien vainottujen puolesta.
Herra Bunyan näyttää meille Epäilysten linnassa kristityn, jota jättiläinen epätoivo pitää vankina. Avaimena hänen vapautumiseensa oli Lupaus. Me kristityt olemme tänä päivänä vankeudessa monella tasolla henkilökohtaisessa, kodin, seurakunnan ja lähetystyön alalla. Mutta kahleet katkeavat ja tyrmät kaatuvat, kun seurakunta rukoilee Jumalaa –
- lakkaamatonta rukousta;
- rukousta, joka saattaa murskata vallitsevan tilanteemme;
- rukousta, joka vie meiltä kaiken muun kiinnostuksen kohteen;
- rukousta, joka innostaa meitä valtavilla mahdollisuuksillaan;
- rukousta, joka näkee Jumalan korkeuksissa hallitsevana, kaikkivaltiaana pelastamaan;
- rukousta, joka nauraa mahdottomuudelle ja huutaa: "Se tapahtuu";
- rukousta, joka näkee kaiken jalkojensa alla;
- rukousta, jota motivoi halu antaa Jumalan nimelle kunniaan.
Uskovan rukouksesta voi tulla rituaali. Rukouspaikka on enemmän kuin kaikkien ahdistusten, murehtien ja pelkojemme kaatopaikka. Rukouspaikka ei ole paikka, jossa voi heittää ostoslistan loputtomasti tarvikkeita itselle ja rajattomasti voimaa omaavan Jumalan valtaistuimen eteen.
Uskon, että rukouspaikka ei ole vain paikka, jossa päästän irti taakoistani, vaan myös paikka, jossa saan taakan. Hän jakaa taakkani ja minä jaan Hänen taakkansa. "Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä." Tunnistaaksemme tuon taakan meidän on kuultava Hengen ääni. Kuullaksemme tuon äänen meidän on oltava hiljaa ja tiedettävä, että Hän on Jumala.
Tämä ihmisten elämää kohtaava tuhoisa hetki vaatii seurakuntaa, joka on terveempi kuin nykyinen. Tämä pahuuden räikeä ilmentymä nuorissa ja Jumalan käskyjen rikkomisessa kaikkialla maailmassa vaatii uskoa, joka ei kavahta.
Voimmeko antaa rukous miekkojemme ruostua epäilyksen tupessa? Roikkuvatko rukous harppumme sävelittämättöminä epäuskon pajuissa
-Jos Jumala on vertaansa vailla olevan voiman ja uskomattoman mahtavuuden jumala,
-Jos Raamattu on elävän Jumalan muuttumaton Sana, -Jos Kristuksen apu on tänään yhtä tuore kuin silloin, kun Hän ensimmäisen kerran uhrasi itsensä Jumalalle ylösnousemuksensa jälkeen,
-Jos Hän on ainoa välimies tänään,
-Jos Pyhä Henki voi tehdä meidät eläväksi kuten Hän teki hengellisille isillemme, niin kaikki on mahdollista tänäänkin.
Meret kiehuivat, tuulet ulvoivat, purjeet repeilivät, puomit lensivät, tähdet piiloutuivat, Meri pauhasi. Ihmiset vapisivat ja itkivät, nyyhkyttivät ja huokaisivat. Vain yksi mies ylisti. Kaikki odottivat kuolemaa paitsi Paavali. Toivottomuuden keskellä, jos sellaista koskaan oli, Paavali huutaa: "Herrat, minä uskon Jumalaan" (Apostolien teot 27).
Koska asiat tuntuvat nykyään hajoavan meiltä, aion liittyä Paavalin seuraan. Aion sanoa uskossa: "Herrat, minä uskon Jumalaan." Liityttekö seuraani?