Chambers, Oswald
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Luuk. 15:28
Saamme käsityksen, että väärät näkemykset Jumalasta ja hyvyydestä kumpuavat väärästä elämästä; Mutta Raamattu osoittaa, että väärät näkemykset Jumalasta ja hyvyydestä voivat kummuta oikeasta elämästäkin. Kahden pojan vertaus on esimerkki tästä. Nuorempi veli oli tuhlaajapoika; vanhempi veli oli rehellinen mies, hänen luonteessaan ei ollut tahraakaan eikä hän koskaan rikkonut käskyjä. Kaikki, mikä johti hänet ottamaan tämän aseman, oli täysin oikeutettua, se oli oikeamielisen miehen protesti, mutta hän teki kohtalokkaan virheen tulkitsemalla isänsä tapoja väärin ja kieltäytymällä rakkaudesta armosta, joka oli liian suuri tälle maailmalle. Monet hyvät, oikeamieliset ihmiset tulkitsevat Jumalan teitä väärin, koska he eivät ota ensinnäkään huomioon henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.
He sanovat, että koska olemme Jumalan luomuksia, olemme Jumalan poikia ja tyttäriä; Jeesus Kristus opetti syvästi, että olemme Jumalan poikia ja tyttäriä vain sisäisen taipumuksen, rakkauden taipumuksen, kautta, joka toimii implisiittisesti. Raamattu sanoo, että rakkaus on Jumalasta. Vaikeus johtuu yksilöllisyydestämme, joka on kova ja tiukka lihallinen, erillään muista totuudesta; persoonallisuus ei ole koskaan eristyksissä, se aina sulautuu yhteen ja sille on ominaista asioiden implisiittinen ymmärtäminen. Vanhemman veljen asenne on täysin yksilöllinen, se ei ole sulautunut mihinkään rakkauden luonteesta, siksi hän ymmärtää isäänsä väärin ja vaatii, että hänen teitään pitäisi olla selkeämmin perusteltuja ihmisjärjelle. Jumalan tiet eivät koskaan ole meidän teitämme, koska asioiden perusta ei pohjimmiltaan ole järkevä oma järki ei ymmärrä kaikkea; jos se niin olisi, Jumala olisi julma salliessaan sen, mitä hän tekee. Järkemme on vain väline, tapa, jolla selitämme asioita, se ei ole asioiden perusta. Elämän ongelmat voidaan selittää vain oikean suhteen kautta Jumalaan. Jos pyydämme kohtuullista selitystä Jumalan tavoille kaitselmuksessa , kuten Jobin kirjassa sanotaan, tai luonnon arvoituksille, joihin Paavali viittaa Room. 8:19-23, päädymme tulkitsemaan Jumalaa väärin;
Mutta kun saamme sen asenteen, jonka Jeesus Kristus tuli meille antamaan, huomaamme, että ongelmamme selitetään implisiittisesti. Maalaisjärjen näkökulmasta ei ole olemassa syntiä, joten ristillä työllä ei ole merkitystä, koska tuo näkemys sulkee pois sen, mihin Raamattu perustaa kaiken, nimittäin synnin aiheuttaman kuilun Jumalan ja ihmisen välillä sekä ristin sanoma, jossa syntiä käsitellään. Kun maalaisjärjen näkökulma tulee esille ristiin, se hämmentyy ja katsoo kuolemaa .Jeesuksesta marttyyrin kuolemana, sellaisena, joka eli oman armotaloutensa jälkeen. Uuden testamentin mukaan risti on Jumalan,antama ei ihmisen, ristin työ. Kaitselmuksen ongelmat, luonnon arvoitukset ja kristinuskon paradoksit eivät vaivaa kaikkia, vaan ne ovat hyvien ja oikeamielisten, mutta selvästi yksilöllisten ihmisten ongelmia, ja heidän yksilöllisyytensä saa heidät tulkitsemaan Jumalan teitä väärin ja hylkäämään kristinuskon. ..Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'Luuk. 15:30
Vanhempi veli on oikeassa puhui totta, ei ollut väärässä, kaikkien kohtuullisten inhimillisten standardien mukaan, kun hän sanoo tuhlaajapojasta, ettei sellaista ihmistä pitäisi päästää takaisin kotiin , hänet pitäisi erottaa. Paha ihminen olisi sanonut: " No, sillä ei ole väliä, hän on tehnyt virheitä, me kaikki teemme." Etiikan alueella syntyy aina hämmennystä, kun teemme kristinuskon perustaksi periaatteiden noudattamisen henkilökohtaisen suhteen Jumalaan sijaan . Se, mitä kutsutaan kristinuskoksi, meidän laupeudeksemme ja hyväntekeväisyytemme ym takia, se ei silloin ole kristinuskoa sellaisena kuin Uusi testamentti sitä opettaa, se on yksinkertaisesti tiettyjen periaatteiden noudattamista ulkoisesti. Jeesus käskee meitä antamaan sille, joka sinulta pyytää, ei siksi, että hän ansaitsee sen tai koska hän tarvitsee sitä, vaan koska Hän käskee sinun tehdä niin. Kysy itseltäsi, ansaitsenko kaiken, mitä sinulla on? Jeesuksen opetus mullistaa nykyaikaisen käsityksemme laupeudesta. Väärä käsitys Jumalan kunniasta johtaa hänen teittensä väärin tulkintaan. Lihallinen kristitty, joka pitäytymällä raa'assa käsityksessä Jumalan luonteesta , esittää opetuksen, joka sanoo: Jumala rakastaa sinua, kun olet hyvä, mutta ei silloin, kun olet paha. Jumala rakastaa meitä, olemmepa hyviä tai pahoja. Se on hänen rakkautensa ihme.
En tullut kutsumaan vanhurskaita , vaan syntisiä parannukseen – onko vanhurskaita olemassa, on kyseenalaista. Jos vanhurskaat eivät tarvitse Häntä; Hän tulin syntisten , jumalattomien ja heikkojen vuoksi. Jos en ole syntinen, jumalaton ja heikko, en tarvitse häntä ollenkaan. Jeesus esittää Isän niin, ettei hän aseta ehtoja tuhlaajapojan paluulle, eikä hän muistuta tuo tälle menneisyyttä mitään muistoa kaukaisesta maasta jossa hän eli väärin – niin teki vanhempi veli hänelle. Se on Jumalan käsittämättömän, muuttumattoman ja ihmeellisen rakkauden ilmestys . Tuntisimme olomme paljon onnellisemmiksi luopumuksen tilassamme, jos vain tietäisimme, että se on muuttanut Jumalan käytöksen meitä heikkoja kohtaan, mutta tiedämme, että heti kun palaamme väärästä nökökyvystä, löydämme hänet samana, ja tämä on yksi niistä asioista, jotka estävät ihmisiä palaamasta takaisin. Jos Jumala vain olisi vihainen ja vaatisi anteeksipyyntöä, menneistä se olisi ylpeytemme tyydytystä. Kun olemme tehneet väärin, pidämme siitä, että meitä ruoskitaan siitä. Jumala ei koskaan ruoski. Jeesus ei esitä Isää sanomalla: "Sinä olet ollut niin paha, etten voi ottaa sinua takaisin pojakseni, teen sinusta palvelijan", vaan isä sanoi: "Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa ne hänen ylleen; ja pankaa sormus hänen käteensä ja kengät hänen jalkoihinsa; ja tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se; ja syökäämme ja pitäkäämme iloa; sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja hän on vironnut eloon; hän oli kadonnut , ja hän on löytynyt."
