Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa.

Lähetetty: **21.10.2025 17:23**

Pyhien täytyy kulkea yksin

Veljet, en halua pohtia kenenkään ihmisen vilpittömyyttä, mutta haluan vain alustavasti todeta tässä, että on vakaumukseni, että se on liian siistiä ollakseen vilpitön. Että sanomme sen, mitä mielestämme pitäisi sanoa, sen sijaan, mitä koskaan tunnemme sydämessämme. Koska ihmiset, jotka aina puhuvat siitä, etteivät he ole koskaan yksinäisiä, tarkoittavat, etteivät he ole koskaan antaneet itsensä päästä paikkaan, jossa Jumala voisi erottaa heidät väkijoukosta pois ja saada itselleen asemaan puhua Hänelle kahden. Mutta usein silloin heidän on täytynyt saada seuraa ja etsiä muiden ihmisten psykologista tukea pysyäkseen poissa lamasta ja yksinäisyydestä :roll:

Uskonnollisissa piireissä on epäilemättä paljon seuraa. Luulen, että täällä ja Bahaman välillä ei ole paikkaa, jossa ei olisi ollut vähintään 1512 kokoontumista, kylkiluu paistosta ja kinkun nauttimista viimeisen viikon aikana, ja kaikki tämä Herran nimessä. Kävin sellaisessa paikassa eilen illalla.

Mutta sanon, veljeni, että tuon asian tuolla puolen on jotain, kun kasvetaan pidemmälle kuin se teidät vie, pidemmälle kulissien taakse kuin teidän ystävällinen toveruutenne, ja rakastat sitä enkä usko, ettetkö rakastaisi, ja rakastat. Mutta puhun tuon puoleisesta, siitä, mikä tapahtuu sisällä. Puhun siitä, että mennään sisimpää, jossa yhteiset asiat, yksinkertaiset ilmaisut, rupattelu, kaupallinen puheen sorina ja ystävällinen sanailu jäävät kaikki taakse ja siinä sinä olet yksin.

Vanha elämä maailmassa näyttää sinulle tuhka kasalta, ja taivas loistaa siellä, ja katsot ylös ja puhut siitä, ja he väittävät sinun olevan vajamielinen. Tai he väittävät sinun olevan epäsosiaalinen, tai että olet ylimielinen, että luulet olevasi pyhempi kuin muut. Mutta veljeni, ihminen, joka tuntee itsensä, voi saada yhteyden, joka tulee, luulen, jossain määrin, uskonnollisten toimintojen kanssa. Mutta kun ihminen jatkaa Jumalan kanssa, toiveet ja kaipaukset ja pettymykset ja pyrkimykset ja Kristuksen sydämestä tuleva säteily, kaikki nämä asiat jäävät monelta ymmärtämättä. Ja ihmisen on kuljettava yksin. Mutta älä valita siitä.

Enkä halua sinun tekevän niin. Sillä tiedän, että juuri tämä yksinäisyys heittää meidät takaisin Jumalan luo. Jumalan on tehtävä tämä vetääkseen meidät takaisin itsensä luo. Emme koskaan etsisi Häntä, ellemme näkisi ihmisen sosiaalisen yhteyden tyhjyyden läpi. Ja suurelta osin näemme ihmisen uskonnollisen yhteyden tyhjyyden läpi, emmekä halua kuolla sellaisena. En halua kuolla väkijoukossa. Tai jos kuolen väkijoukossa, en halua väkijoukon läsnäoloa kuollakseni joukko mukavuudessa.

En halua ketään kuollakseni mukavuudessa. Tiedän, miten heidän käy kuollessa. He piirittävät vuoteenne, jos olette niin onnekkaita, että elätte tarpeeksi kauan, että he ehtivät sinne. Jotkut itkevät, jotkut toivovat ja jotkut seisovat ympärillämme. Ja usein me kuolemme yleensä väkijoukossa, ainakin muutamia ihmisiä ympärillä. Mutta Jumala auttakoon sitä miestä, joka tarvitsee apua kuollessaan. Jumala auttakoon sitä miestä, jota täytyy ympäröidä ja rohkaista, jonka kädestä pitää kiinni ja jonka otsaa täytyy taputtaa, jotta hän ei kauhistuisi kuolemansa hetkellä. Jumala armahtakoon sitä miestä, naista. :roll:

Sillä aivan kuten synnyit yksin, tulet myös kuolemaan yksin. Ja vaikka sinua ympäröivät ystävät,sukulaiset auttajat, lääkärit ja sairaanhoitajat, ja äitisi, vaimosi olisi siellä ja kaikki muu, synnyit yksin. Ja kun kuolet, kuolet yksin. Joten meidän on parempi tottua yksinäisyyteen, joka ei ole yksinäisyys. Veli Paavali sanoi sen täällä viimeisessä suuressa kirjassaan, jonka hän kirjoitti. Hän sanoi ensimmäisessä vastauksessani,keisari Neron edessä, hänen ensimmäisessä oikeuden käynnissään, ei toisessa tuomittiin Hänet. Mutta ensimmäisessä oikeuden käynnissä, ensimmäisessä vastauksessani, kukaan ei pysynyt rinnallani. Vaan kaikki ihmiset hylkäsivät minut, ja minä rukoilen Jumalaa, ettei sitä luettaisi heidän syykseen. Nyt tässä hän oli, hän oli juuri todistanut muutamaa lukua aiemmin, että hän oli päättänyt juoksunsa. Hän oli säilyttänyt uskon. Hän oli taistellut hyvän taistelun. Hän oli voittanut seppäleen. Ja nyt hänelle oli koottu vanhurskauden aarteet tulevassa maailmassa.2.Tim.4: 7,8. :thumbup:

Se oli onnellinen hengellinen Paavali, mutta nälkäinen lihallinen ihmisPaavali ei olisi kyennyt siihen edes vanhuudessaan, ja kun hän tiesi, että se oli hänen viimeinen asia, jonka hän koskaan kirjoittaisi, hän ei olisi voinut olla sanomatta: "En pääse siitä yli,petitte minut, ja ajattelen sitä", ensimmäisessä oikeuden käynissä kukaan ei seissyt rinnallani. Olinhan opettanut heitä uskomaan Jeesukseen. Olin tuonut heidät pois pimeydestä ja näyttänyt heille valon. Olin saarnannut heille evankeliumia. Olin vaarantanut henkeni heidän puolestaan. Olin ollut nälkäinen heidän vuokseen. Olin ollut köyhä ja rähjäinen heidän vuokseen. Ja ompelin telttoja myöhään yöhön, jotta voisin vapaasti saarnata heille eikä kukaan ollut rinnalla.

Mutta Herran Paavali..Kun olin Neron edessä, kukaan ei seissyt rinnallani, vaan kaikki ihmiset hylkäsivät minut. Rukoilen Jumalaa, ettei sitä luettaisi heidän syykseen. Mutta hän sanoi iloisesti, että Herra seisoi rinnallani ja vahvisti minua. Hän oli yksinäinen, mutta ei yksin. Hän oli yksinäinen, koska hän halusi ystävänsä ympärilleen. Mutta hän ei ollut yksin, koska Herra seisoi hänen kanssaan ja vahvisti minua. Yksinäinen mies ei siis ole yksin sisäisesti. Hän on vain yksinäinen. Yksinäinen kristitty ei ole yksinäinen, erakko voisi olla yksin tuntematta oloaan yksinäiseksi. Mutta kristityn yksinäisyys on hänen edessään löytää kovin montaa ihmistä, jotka puhuvat hänen hengellistä kieltään tai eivät ole koskaan olleet siellä, missä jotkut ovat olleet.

Ja sitten hänen yksinäisyytensä heittää hänet takaisin Jumalan luo. Daavid sanoi: "Kun isäni ja äitini hylkäävät minut, Herra ottaa minut ylös." Isän ja äidin hylkäämäksi tuleminen on suunnilleen niin siisti ja elävä tapa sanoa, että olet yksin kuin mahdollista; kun he johdattavat sinut ovelle ja ajavat sinut ulos, olet yksin. Mutta Daavid sanoi: "Kun he tekevät niin Kristuksen tähden, Herra ottaa minut ylös."

Yksinäisen sielun ei pitäisi olla yllättynyt, koska hän on melko outo yksilö. Hän elää outoa elämää, tämä yksinäinen kristitty, mies tai nainen, elää outoa elämää. Asiat, jotka saavat jotkut ihmiset nauramaan; hän ei pidä niitä hauskoina. Ja asioita, joista jotkut ihmiset ovat valmiita antamaan sielunsa, hän pitää täydellisenä hylkynä. Ja joidenkin ihmisten voitonhimo on hänelle omituisen välinpitämätön.

Vanha isäni, hän sanoi kahdesta pojastaan. Hän sanoi: "Minulla on kaksi poikaa." Hänellä oli kolme. En tiedä, miksi hän ei laskenut nuorempaa mukaan. Hän oli vielä kotona oleva poika. Mutta hän sanoi: "Minulla on kaksi poikaa, toinen heistä tienaa kaikkensa ja pitää kaiken, mitä saa. Toinen ei ota mitään, ja mitä annat hänelle, hän antaa pois." Ja olen aina vaalinut sitä melko inhottavana mutta merkittävänä todistuksena veljelleni ja minulle. Että veljeni tienaa kaikkensa ja pitää kaiken, mitä tienaa. Ja minä en ottanut mitään, ja kun sain sen, annoin sen pois. Toivon, että se on jossain määrin totta, mutta se oli varmasti silloin, kun hän lausui tuon todistuksen.

Olet outo ihminen, kun olet tuollainen, veli. Siitä ei ole epäilystäkään. Kristitty on outo olento, koska hän puhuu jollekulle, jota hän ei voi nähdä, ja julistaa uskollisuutta valtakunnalle, jota hänen silmänsä eivät ole koskaan nähneet, ja etsii toisen ylistystä ja riemua eikä etsi mitään itselleen. Se tekee kristitystä outon olennon. Ja tietenkin, outona hän on täplikäs lintu, ja täplikkäänä lintuna hän on karkoittaa muita.

Mutta haluaisin lisätä tämän ennen kuin lopetan, että erillinen ihminen ei ole pyhempää kuin sinä yksilönä, jota populaarikirjallisuus niin katkerasti ritirisoi, koska erillinen sielu, juuri on hänen yksinäisyytensä, herättää hänessä säälin muita kohtaan. Ja tiedätkö kuka on rakentanut kaikki sairaalat tai kristilliset sairaalat? Tiedätkö kuka on perustanut lähetysseurat? Tiedätkö keitä he ovat olleet, jotka ovat menneet pakanalaisiin maihin ja rakentaneet sinne pienen sairaalan, kuten hyvä tohtori Crowell. Tiedätkö keitä he ovat olleet? He ovat aina olleet ihmisiä, jotka on hylätty, ja heidän isänsä ja äitinsä hylkäsivät heidät, niin sanoakseni.

Ja Herra löysi heidät ja heidän kaipuunsa ihmiskuntaa kohtaan. Ja yhteyden maailmaan, joka hylkäsi heidät ja johon he eivät voineet liittyä, koska he elivät synti elämää; juuri tuo kipu on usein ajanut heidät vuodattamaan omistautumista ja uhrautumista. Mikä ajoi Livingstonen Afrikan sydämeen? Mikä ajoi sairaan ja herkän tohtori Jaffreyn kaikkialle Kaukoitään? Mikä sai Simpsonin kävelemään edestakaisin meren rannalla Uudessa-Englannissa ja sanomaan, että jokainen rannan pikkukivi oli kadonnut miehen rukoilevalle sydämelle?

Mikä se oli? Mikä sai miehet ja naiset kaikkialla vuosisatojen ajan perustamaan sairaaloita, huolehtimaan vanhuksista, lapsista ja järjestämään mielisairaille paikkoja, joissa heistä voitiin pitää huolta? Se oli aina erillään oleva mies,nainen yksinäinen sielu, sielu, joka ei vain löytänyt maailmasta sitä, mitä hän halusi. Maailma ei vain tarjonnut sitä. Sitä ei ollut siellä. Tämä outo yksilö, tämä outo kaveri, koska hän ei voinut nauraa heidän vitseilleen. He sanovat, että hän on hapanjuuri. Ja koska hän ei ollut kiinnostunut kaikesta heidän hölmöstä höpötyksestään, he sanoivat, että hän oli ilon tappaja ja että hän oli tylsä ja epämielenkiintoinen. Mutta hän vaelsi Jumalansa kanssa ja jätti jälkeensä valoisan siunauksen elämällään. Ja heitä on kaikkialla maailmassa. Ei, ei, ei pyhempää kuin sinä,minä ei ylimielisiä, ylpeitä sieluja, jotka kävelivät leuka pystyssä ja talloivat ihmisiä, joita hän piti alapuolellaan.

Jeesus Kristus, maailman yksinäisin mies, pani kätensä lapsien pään päälle ja hymyili ja siunasi heitä ja puhui heidän äideilleen ja ajoi ulos paholaisia ja paransi sairaita ja jutteli köyhien kanssa ja kun lähti pois jättäen köyhien silmät säteilemään.

Papit ja rabbi kävelivät vaatteissaan fylakteriot roikkuen ja kutsuivat ylpeydessään väkijoukkoa, näitä, tätä kirottua väkijoukkoa, joka ei tunne Herraa. Mutta yksinäinen Jeesus käveli heidän keskuudessaan ja oli yksinäinen parantaessaan heitä ja siunatessaan heitä ja antaessaan heille anteeksi ja kääntäessään heidän katseensa ylöspäin ja puhuessaan heille Isän kodista yläpuolella olevista asunnoista taivaassa. Joten älköön kukaan kertoko teille, että saarnaan vetäytyvää, munkkimaista kristinuskoa. Sitä se en ole. Sanon, että juuri kaipaus ihmisyhteyteen ja kyvyttömyys löytää sitä maan päältä, tekee miehistä ja naisista hyviä työntekijöitä ja ahkeria työntekijöitä Herralle.

No, koska yksinäinen ihminen on irtautunut maailmasta, hän pystyy siihen menettämättä mitään. Ja koska jotkut muut ovat kiintyneitä maailmaan, he eivät pysty irtautumaan siitä. Niin on monien nykyajan kristittyjen heikkous on se, että he tuntevat olonsa liian kotoisaksi maailmassa. Yksinkertaista pientä laulua, jota ihmiset laulavat, jota en enää tunne oloani kotoisaksi maailmassa, nykyajan kristityt eivät osaa laulaa sitä, paitsi hymyillä ja ajatella, että se on söpöä kuula,mutta koska he tuntevat olonsa kotoisaksi maailmassa. He välttävät yksinäisyyttä sopeutumalla, mukautumalla ja tulemalla osaksi juuri sitä järjestelmää, jota vastaan heidät on lähetetty julistamaan totuus. Ja maailma tunnistaa heidät kaltaisina kuin he ovat ja hyväksyy heidät. Ja se on surullisin asia, mitä heistä voidaan sanoa. Eivät, he eivät ole yksinäisiä, mutta eivät he ole myöskään pyhiä. Ja he tunnustavat nimen, jota he eivät edes tunne. He väittävät seuraavansa Vapahtajaa, joka on niin kaukana heidän edessään, etteivät he edes näe Hänen pyhän selkänsä varjoa hänen kävellessään pois. :roll:

Veljeni, etsikää Jumalaa oman sielunne yksinäisyydessä ja katsokaa, mitä teille tapahtuu. Katsokaa, jos kaikki tuntemanne totuus ei olekaan aitoa vaan jaettu sydän. Ja opit, asiat jotka ovat levänneet sydämessänne sielunne makuu salissa eivät olekaan aitoja, Skullridge sanoi, kun he ottavat Herran tulta ja alat palaa sisältä, hohtavalla puhdistavalla tulella. Ja taivas avautuu, ja te näette näkyjä Jumalasta. Silloin, kuten Mooses ja Esra ja muut, te voitte palata siunaukseksi juuri sille maailmalle, josta teidät pelastettiin ja piti hylätä. Mutta jos ette hylkää sitä, ette voi pyhittyä. Sillä pyhimyksen täytyy vaeltaa yksin Herran tahdossa.