Yksi syy siihen, miksi ihmiset lankeavat jatkuvasti syntiin, on se, etteivät he ole ymmärtäneet, että heidän oma lihansa, oma ihmispersoonallisuutensa ja inhimillinen olemuksensa, heidän inhimillinen voimansa – on täysin kyvytön tekemään Jumalan tahtoa. Me emme omassa voimassamme voi koskaan, koskaan, koskaan voittaa syntiä. Olipa määräkään päättäväisyyttä, määrä itsekuria tai mitä tahansa, et voi voittaa syntiä, koska synti on niin syvälle juurtunut luontoomme. Se on kuin yrittäisi kouluttaa sikaa puhtaaksi. Mitkä ovat onnistumisen mahdollisuudet? Ehkä ruoskimalla, ruokkimalla ja tarjoamalla sille palkintoja voit yrittää saada sian puhdistumaan hetkeksi, mutta jos annat sen olla rauhassa jonkin aikaa, se palaa takaisin alkuperäiseen luontoonsa; niin se on. Tällainen voittaminen omalla ponnistelulla ei ole lainkaan voittoa. Se on vain henkilökohtaista itsekuria, hyvä asia, mutta ei sitä, mitä Jumala tarjoaa. Nyt meidän on tunnistettava oman lihamme heikkous, oma heikkoutemme. Ja jos ymmärrät tämän, teet kaksi asiaa: ensinnäkin pakenet kiusausta, etkä altista itseäsi vaaralle. Ketkä ovat ne ihmiset, jotka altistavat itsensä kiusaukselle? Ne, jotka eivät tunne heikkouttaan. Se, joka tuntee heikkoutensa, pakenee.
Ja juuri niin Raamattu sanoo meidän tekevän: pakene nuoruuden himoja, pakene moraalittomuutta. Raamattu sanoo 2. Timoteuskirjeen luvussa 2, että Paavali kehotti jopa jumalista miestä, kuten Timoteusta, pakenemaan nuoruuden himoja, pakenemaan rahanhimoa, pakenemaan epäjumalanpalvelusta ja pakenemaan moraalittomuutta. Luemme kaikki nämä kehotukset 1. Timoteuskirjeen luvuista 6, 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 6, 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 10 ja 2. Timoteuskirjeen luvusta 2. Pakene, pakene, pakene, pakene... miksi me pakenemme? Koska ymmärrämme olevamme heikkoja. Ja voimme voittaa monia syntejä, jos vain tottelemme kehotusta paeta. Toinen asia, jonka ihminen, joka on tunnistanut lihansa heikkouden, tekee, on: hän rukoilee Jumalalta hartaasti apua. Näetkö, rukous on heikkouden merkki. Milloin ihmiset yleensä rukoilevat, jopa maailmalliset ihmiset? Kun he ovat todellisissa vaikeuksissa, kun kukaan muu ei voi auttaa heitä. Ja yksi asia, jonka Jeesus opetti meille rukoilemaan, on - älä johdata meitä kiusaukseen. Miksi rukoilemme tuota rukousta? Koska olemme vakuuttuneita siitä, että lihamme on heikko. Voisi ajatella, että Timoteuksen kaltainen, joka oli edistynyt kristillisessä elämässä niin paljon, ei ollut nuoruuden himojen vaarassa, mutta jopa hänen piti paeta. Jos nyt ymmärrämme heikkoutemme, emme ainoastaan halua paeta kiusausta, vaan rukoilemme myös: "Herra, auta minua. Anna minulle voimaa voittaa tämä heikkous." Aivan kuten meidän täytyy nähdä synnin vakavuus, meidän täytyy myös nähdä lihamme heikkous.
Yksi Raamatun ihmeellisistä totuuksista, joista luemme Heprealaiskirjeen 4:15:ssä, on se, että Jeesus Kristus oli kiusattu kaikessa, aivan kuten mekin. Hän ei elänyt maan päällä ilman kiusauksia. Matteuksen evankeliumin luvussa 4 meille annetaan hyvin selkeä kuvaus siitä, kuinka Häntä kiusattiin, ainakin kolmella alueella. Mutta Heprealaiskirjeen 4:15:ssä meille kerrotaan, että Häntä kiusattiin kaikessa, aivan kuten meitäkin, mutta Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Kuinka Hän on koskaan tehnyt syntiä? Johtuiko se siitä, että Hän automaattisesti ei voinut tehdä syntiä? No, emme halua tutkia Jeesuksen luonnetta. Hänen sisäisessä luonteessaan on paljon sellaista, mitä emme voi ymmärtää; on paljon omassa sisäisessä luonnossamme, mitä emme voi ymmärtää. Psykologit yrittävät niin paljon, eivätkä he vieläkään tiedä kaikkea ihmisen persoonallisuudesta. On mahdotonta yrittää arvioida, mitä Jeesuksen sisällä tapahtui, emmekä edes halua yrittää sitä. Mutta yhden asian tiedämme: Jeesus rukoili. Miksi Hänen piti rukoilla? Tiedättehän, mitä vahvemmiksi tunnemme itsemme, sitä vähemmän rukoilemme. Mitä kyvykkäämmiksi ajattelemme olevamme, sitä vähemmän rukoilemme. Se, joka ymmärtää avuttoman riippuvuutensa Isästä kaikessa – viisaudessa, voimassa, ohjauksessa – hän rukoilee.
Se, joka tuntee, että kyllä, no, minä pystyn hoitamaan kaiken itse, en tarvitse Jumalan apua; minä pystyn selvittämään asiat, voin arvioida asioiden suhteellisen tärkeyden ja tehdä päätöksiä; hän ei rukoile. Mutta Jeesus rukoili. Hän rukoili koko yön ennen kuin valitsi kaksitoista apostoliaan; hän ei halunnut tehdä virhettä. Nämä asiat osoittavat, että Jeesus sai voimaa Isältä rukouksen kautta. Ja me emme saa sitä, koska emme rukoile yhtä paljon tai emme rukoile yhtä hartaasti. Heprealaiskirjeen luvussa 5 meille kerrotaan, että Jeesus rukoili voimakkaalla itkulla ja kyynelillä. Kuvittele se, pystytkö kuvittelemaan sen mielessäsi? Jeesuksesta Kristuksesta, täydellisestä miehestä, joka vaelsi maan päällä, rukoillen voimakkaalla itkulla ja kyynelillä? Milloin viimeksi rukoilit voimakkaalla itkulla ja kyynelillä? Miksi, mikä on ero? Etkö ajattele, että sinun ja minun tarvitsee rukoilla paljon enemmän kuin Jeesuksen? Hän oli elänyt Isän läsnäolossa iankaikkisuudesta asti. Hänellä ei ollut syntistä luontoa kuten sinulla ja minulla. Ja silti hän rukoili. Kuinka paljon enemmän meidän tarvitsee rukoilla?
Katso, todellinen nöyryys on lihamme heikkouden tunnustamista. Me kaikki olemme heikkoja, mutta kaikki eivät ole yhtä tietoisia heikkouksistamme. Se, joka on tietoinen heikkoudestaan, pakenee vaaraa nähdessään sen ja huutaa apua. Joten tämä on kolmas syy, miksi monet ihmiset lankeavat: he eivät pakene kiusausta. He altistavat itsensä tyhmästi kiusaukselle eivätkä huuda apua.
Kerron teille toisen syyn, miksi monet ihmiset lankeavat syntiin. 1. Pietarin kirjeen 4:1 ja 2 sanotaan, että meidän on asennoituva itsemme mielellä kärsiä lihassa, kuten Jeesus kärsi lihassa; koska jos me kärsimme lihassa, me lakkaamme synnistä, siinä sanotaan. Tämä ei ole jae, jota on helppo ymmärtää. Siinä ei puhuta ruumiillisesta kärsimyksestä,vaan synnistä, koska ihmiset, jotka kärsivät ruumiillisesti, eivät lopeta synnin tekemistä. Tiedämme sen, muuten sairaalat olisivat täynnä ihmisiä, jotka olisivat lopettaneet synnin tekemisen. Joten se ei selvästikään viittaa ruumiilliseen kärsimykseen. Mitä tarkoittaa, kun sanotaan: "Niin kuin Kristus kärsi lihassa, aseistautukaa tekin samalla mielellä" - 1. Pietarin kirje 4:1 ja 2 - "sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä, jotta hän voisi tehdä Jumalan tahdon"? Se viittaa mielentilaan, jossa kärsisimme itsensä kieltämisenä sen sijaan, että saisimme pienintäkään mielihyvää edes yhdestä syntisestä ajatuksesta. Kun meitä kiusataan, meillä kaikilla on mahdollisuus joko antautua kiusaukselle ja saada siitä jonkin verran nautintoa tai vastustaa sitä ja torjua se, ja se aiheuttaa tietynlaista kärsimystä lihalle. Juuri tästä kärsimyksestä tässä puhutaan. Ja hän sanoo, että ennen kuin tulet kiusatuksi, sinun on oltava aseistautunut taisteluun. Toisin sanoen, sinun on oltava aseistautunut tällä mielenlaadulla, joka sanoo: "Mieluummin kärsin kuin nautin synnin ilosta edes hetken." Jeesuksesta sanotaan, että hän oli kuuliainen "kuolemaan asti", jopa kuolemaan asti; mikä tarkoittaa, että Jeesuksen asenne oli, että hän mieluummin kuolisi kuin tekisi syntiä. Se on melko radikaali asenne; mieluummin kuolisin kuin olisin tottelematon Isälleni pienimmässäkään asiassa. Tätä tarkoittaa Filippiläiskirjeen 2:8: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Hän kutsuu meitä seuraamaan hänen jalanjälkiään, olemaan valmiita kärsimään mieluummin kuin olemaan Jumalalle vastenmielisiä.
Yksi syy lisää, miksi monet kristityt eivät edisty hengellisesti ja lankeavat, on se, etteivät he pyri täydellisyyteen; he ovat tyytyväisiä tähän astiseen edistymiseensä. Ja jos tyydyt toiseen tasoon, et koskaan pääse kolmanteen tasoon. Se on varmaa, koska sinusta tuntuu, että olet parempi kuin kaikki muut, jotka ovat ensimmäisellä tasolla ja esikoulussa. Mutta jos olet päättänyt jatkaa eteenpäin, sanoisit: "No, olen voittanut jotakin, mutta haluan saada jotain enemmän. Haluan ponnistella kohti päämäärää" - Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 3:13-14: "..Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." - eli päämäärään tulla täysin Jeesuksen kaltaiseksi, jokaisessa persoonallisuutemme osassa. Mitä Paavalin tällainen asenne johti? Se ei ainoastaan estänyt häntä pysähtymästä kristillisessä elämässä, vaan myös esti häntä synnistä. Paavali kehotti Timoteusta paitsi pakenemaan kiusausta, myös pyrkimään vanhurskauteen, jumalisuuteen, rakkauteen ja lempeyteen.
Mikä tahansa kohta kristillisessä elämässämme, jossa olemme tyytyväisiä edistymiseemme, on vaarallinen; se on se hetki, jolloin lankeamme syntiin. Ja silloin meidän on kysyttävä itseltämme: edistynkö? Kaipaanko tulla Jeesuksen kaltaiseksi kaikilla osa-alueilla? Surenko joka kerta, kun näen elämässäni jotain epäkristlaista? Huudanko Jumalan puoleen ja sanon: "Herra, minulla on usko". Aloita tänään, ystäväni, sure joka kerta, kun näet elämässäsi jotain epäkrisitillistä. Huuda Jumalalta apua ja katso, että elämäsi muutu tästä päivästä lähtien.
