Kirjoittaja iikku » 26.10.2025 18:02
Totuus kyynelten kanssa (4.
Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, (2. Timoteus 2:23–26). Tämä näyttää olevan ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Jeesus kutsui fariseuksia ” kyykäärmeiden sikiöiksi ” (Matteus 23:33), Herodesta ” ketuksi ” (Luukas 13:32) ja että hän puhdisti temppelin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.
Näitä raamatunkohtia käytetään usein tukemaan apologetiikkaa harjoittavien ilkeämielistä nimittelyä, vihamielisyyttä, loukkauksia ja uhkauksia erehtyneitä kohtaan. Mutta ovatko Jeesuksen teot ristiriidassa Paavalin opetuksen kanssa, ja onko meillä oikeus, jopa velvollisuus, olla aggressiivisia ja tylyjä puolustaessamme totuutta?
Ensinnäkin meillä ei ole ohjeita toimia loukkaavasti, ilkeämielisesti ja epäkohteliaasti suhteessamme toisiin. Itse asiassa meillä on selkeät ohjeet olla olematta ilkeitä edes vihollistemme kanssa. Jeesus sanoi: ” …rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä kiroavat ja vainoavat. ” (Matteus 5:44). Hän sanoi myös, että meidän täytyy kääntää toinen poski (Luukas 6:29).
Paavali opettaa: ” Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa älkääkä kirotko… älkää maksako kenellekään pahaa pahalla… älkää kostako itseänne, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä maksan”, sanoo Herra. ”Jos vihollisellasi on nälkä, ruoki häntä; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa; sillä niin tehdessäsi sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa sinua, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:14,17,19–21).
Jaakob sanoo potentiaalisista opettajista: ”samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. ” (Jaak. 3:10–12).
Pietari muistuttaa meitä siitä, että Jeesus ” joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,” (1. Piet. 2:23). Pietari neuvoo meitä edelleen: ” …älkää maksako pahaa pahalla älkääkä herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa… Etsiköön hän rauhaa ja pyrkiköön siihen… Ja kuka voi teille vahingoittaa, jos teistä tulee hyvän kannattajia? Vaikka kärsisittekin vanhurskauden tähden, olette siunattuja. ”Älkääkä pelätkö heidän uhkauksiaan älkääkä hätääntykö. ” (1. Piet. 3:9, 11, 13, 14).
Uuden testamentin kirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä, että suhtautumisemme uskon ulkopuolella oleviin, jopa vihollisiimme ja evankeliumin vihollisiin, tulisi olla rakkauden osoittama. On selvää, että meidän ei tule olla heidän kanssaan yhteydessä tai kutsua heitä koteihimme, saati sitten seurakuntiin
(1. Timoteus 6:5, 2. Joh. 1:10). Silti suhtautumisemme heitä kohtaan tulisi olla rakkauden osoittama, koska me emme ole niitä, jotka panevat täytäntöön tuomion tai koston.
Raamatussa ei ole ristiriitoja, joten Jeesus ei olisi voinut toimia ristiriidassa Raamatun selkeän opetuksen tai tarkoituksensa kanssa.
Jeesuksen tekoja selitetään yleensä termeillä "vanhurskas närkästys" tai "vanhurskas viha". Olen varma, että juuri sitä se oli. Hän oli vihainen. Kun joku suuttuu, on kaksi tärkeää seikkaa: motiivi ja teot. Jeesuksen viha oli sataprosenttisesti oikeista syistä. Hänen motiivejaan ei sävyttänyt pieninkään määrä henkilökohtaista kostoa, ylpeyttä tai muuta väärää asennetta. Eikä yksikään hänen teoistaan poikennut Hän heijasti Isän tahtoa.
Joten kysymykset, jotka meidän on esitettävä, kun haluamme hyökätä toisten kimppuun, joita pidämme kerettiläisinä, ovat:
Ensinnäkin, ovatko motiivini täysin puhtaat, eikä niissä ole lainkaan henkilökohtaista kostonhimoa, yrityksiä todistaa itselleni mitään, ylpeyttä, pahuutta tai mitään muuta Sanan vastaista motiivia? Ajaako minua täysin into Jumalan huonetta ja Totuutta kohtaan, vai onko asenteeni taustalla jotain muuta?
Toiseksi, toiminko täysin Jumalan tahdon mukaisesti? Kun sanon susista, heijastanko Isää, ja sanonko ja teenkö vain sitä, mitä Hän käskee? Ystävät, tarkkailtuani (ja osallistuttuani) vuosien ajan niiden kanssa, jotka käyvät laajoja purkauksia ja kriittisesti puhumista vääriä opettajia vastaan, olen vakuuttunut siitä, että motiivi ja teot hyvin harvoin heijastavat Isän tahtoa ja että purkaukset harvoin kirkastavat Häntä, vaan pikemminkin puhujaa/kirjoittajaa.
Meillä uskon puolustajilla on kaksi vastuuta väärän opin suhteen: Ensimmäinen velvollisuutemme on suojella lampaita eksytykseltä (Apostolien teot 20:28-31). Toinen velvollisuutemme on yrittää voittaa vastustajat (Tiit. 1:9, 2. Timoteus 2:25,26, Apostolien teot 18:21). (Näyttää siltä, että monet eivät tee kumpaakaan, vaan yrittävät pikemminkin osoittaa, kuinka oikeassa he ovat ja kuinka väärässä toiset – tähän heillä ei ole raamatullista valtuutusta.) Emme suojele lampaita yhtään paremmin purkamalla ja raivoamalla. Päinvastoin, saamme jotkut ihmettelemään, miksi vastustamme niin paljon. Emme todellakaan voita ketään kerettiläistä totuudelle panettelulla, nimittelyllä ja myrkyillä. Näin ollen kumpikaan tarkoituksemme puoli ei palvele vihamielisyyttä ja karkeita sanoja.
Eikö meidän siis pitäisi mainita nimiä ja paljastaa ne, jotka johtavat heikkoja opetuslapsia harhaan? KYLLÄ, meidän on mainittava nimiä. Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes mainitsivat kaikki nimiä. Jokainen Uuden testamentin kirjoittaja paljasti erheen ja varoitti erheestä. Tämä on erittäin tärkeä osa jokaisen todellisen totuudenopettajan tehtävää. Valitettavasti ihmiset eivät usein ymmärrä yhteyttä väärän opin ja televisiossa näkyvän kasvon välillä, ellei nimiä mainita. Erityisesti heikoille ja uusille uskoville on annettava ohjeita siitä, kuka on "puhdas" ja kuka ei. Mutta millä asenteella nimeämme kerettiläisiä? Onko se ilo ja ylpeys siitä, ettemme ole kuin se ja se? Vai onko se suru edes siitä tarpeesta, että meidän on mainittava toisen nimi varoituksena?
Matteuksen evankeliumin lukua 23 lainataan usein tekosyynä toisten haukkumiseen. Tässä luvussa Jeesus varoittaa fariseuksista paljastaen heidän kaiken valheellisuutensa ja erehdyksensä. Kahdeksan kertaa hän julistaa heille voi. Hän kutsuu heitä valkoisiksi kalkituiksi haudoiksi, käärmeiksi, tekopyhiksi, sokeiksi, tyhmiksi ja muutamiksi muiksi asioiksi. Kyllä, hän teki kaiken tämän, mutta millä asenteella? Olen nähnyt monien miesten tekevän sitä, mitä Jeesus teki tuon luvun 36 ensimmäisessä jakeessa. Olen jopa kuullut muutamien soveltavan jakeita 38 ja 39. Mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään näistä ihmisistä tekevän sitä, mitä Jeesus teki saman luvun jakeessa 37. Hän itki ja valitti samoista miehistä, joita Hän haukkui: " Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi! Kuinka usein olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta te ette olleet tahtoneet! " (Matteus 23:37). Monet ovat muodostaneet itsensä Vanhan testamentin aggressiivisten profeettojen kaltaisiksi vaivautumatta näkemään, että näiden rohkeiden miesten yksityiset hetket olivat täynnä kyyneleitä ja sydänsurua Israelin valtion vuoksi.
Vasta kun olemme valmiita maustamaan loukkauksemme särkyneen sydämen kyyneleillä, meillä on oikeus sanoa mitä tahansa niille, jotka vastustavat totuutta.