Antaako evankeliumin jakaminen luvan sallia......
Lähetetty: 04.12.2025 14:39Antaako evankeliumin jakaminen luvan sallia tai jättää huomiotta vääriä opetuksia?
Jos pastorit tai seurakunnat väittävät jakavansa evankeliumia ja monet tulevat Herran luo, tarkoittaako se, että näillä seurakunnilla on lupa sallia tai jättää huomiotta vääriä opetuksia? Opetuslapsi Juudas on vastannut tähän kysymykseen todetessaan:
Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. (Juud. 1:3)
Toisin sanoen, vaikka Juudas halusi keskittyä vain evankeliumiin, hänen täytyi myös kehottaa "kilpailemaan uskon puolesta". Hän jatkoi varoittamalla "muutamista miehistä, jotka hiipivät tietämättään joukkoon" (jae 4) ja sanoi heistä viitaten: "Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora! " (jae 11).
Nyky seurakunnissa on aivan liian monta esimerkkiä tunnetuista pastoreista, kirjailijoista ja opettajista, jotka kerskuvat evankeliumin saarnaamisella, mutta jättävät huomiotta uskon puolustamisen. Näin ei pitäisi olla.
Harhaanjohtavia neuvoja
Hiljattain seurakuntamme sai puhelun yhdeltä lukijoiltamme. Hän ilmaisi tyrmistyksensä ja pettymyksensä soitettuaan yhteisönsä tunnettuun ja arvostettuun seurakuntaan stressaavan elämänsä tilanteen vuoksi. Hän toivoi, että puheluun vastannut apulaispastori rukoilisi hänen kanssaan ja mahdollisesti tarjoaisi rohkaisua ja raamatullisia neuvoja. Sen sijaan hän sai apulaispastorilta neuvon kokeilla joogatunneilla käymistä. Ehkä tämä apulaispastori ei tiennyt, että jooga on itse asiassa hindulaisuuden ydin (mikä on evankeliumin vastaista) eikä vain venyttely-/rentouttava harjoitus . Sattumalta tämä neuvo kristitylle naiselle tuli suurelta seurakunnalta, jolla on maine evankeliumin saarnaamisesta.
Ironista kyllä, kyseisen seurakunnan vanhempi julistaja totesi hiljattain, että seurakunta tarvitsee nyt eniten erottelukykyä, mutta sekä hän että kaksi hänen apulaispastoriaan ovat viime vuosina antaneet seurakunnalle lausuntoja, joiden mukaan erottelukykypalveluksia ei tarvita Kristuksen ruumiissa, koska ne ovat sekä "kriittisiä" että "jakavia" ja siten estävät kirkon yhtenäisyyttä. Vanhempi pastori sanoi, että paikallinen seurakunta voi hoitaa nämä asiat. Mutta mitä teet, jos paikallinen seurakunta ei hoida niitä?! Tosiasia on, että jos vanhempi julistaja olisi "hartaasti taistellut uskon puolesta" varoittaessaan seurakuntaa vaarallisista petoksista, jotka ovat uhanneet kyseisen uskon rehellisyyttä, edellä mainitulla apulaispastorilla olisi ollut tieto ja ymmärrys tietää, että joogan eleet (tai asennot) ovat kutsuja henkimaailmaan (Kundalini/käärmevoima), joka vastustaa kiivaasti evankeliumia.
Viettelevät henget ja paholaisten opit
Uskon puolustamiseksi on järkevää ja Raamatun mukaista ajatella, että siihen kuuluu puhuminen ja varoittaminen asioista, jotka yrittävät anastaa vallan tosi raamatullisen uskon suhteen ja jotka pohjimmiltaan ovat evankeliumia vastaan, eivät sen puolesta. Jos näin ei olisi, apostoli Paavalin palvelutyö olisi hylättävä, koska hän käytti niin paljon aikaa varoittamiseen:
Ja teidän omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääriä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa siis ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakannut yötä päivää kyynelin varoittamasta jokaista teistä. (Apostolien teot 20:30-31; kursivointi lisätty)
Tästä aiheesta entinen New Age -seuraaja Warren B. Smith toteaa kirjasessaan Sound Doctrine Through It All :
Nykyään hengellinen kokemus on tärkeämpää kuin terve oppi, ja se johtaa suureen petokseen seurakunnassa. Jumalan "kohtaamisesta" on tullut tärkeämpää kuin Jumalan sanan tuntemisesta ja oikeasta jakamisesta. Ja samalla petolliset henget ovat siirtyneet tietämättömien uskovien elämään, kun ne tarjoavat houkuttelevasti väärennettyjä hengellisiä kokemuksia – kaikki "Jumalan", "Jeesuksen" ja "Pyhän Hengen" nimissä. Ja juuri näin Raamattu sanoi tapahtuvan näinä viimeisinä päivinä:
"'Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja." (1. Timoteus 4:1)
"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.." (2. Timoteuskirje 4:3-4)
Sana oppi mainitaan Uudessa testamentissa 49 kertaa. Kaikki opetus – erityisesti se, mikä tulee henkilökohtaisen kokemuksen kautta näennäisesti "uutena ilmestyksenä", "uutena totuutena" tai "uutena oppina" – on aina mitattava Jumalan pyhällä sanalla (Apostolien teot 17:11) ja testattava hengellisesti totuuden ja aitouden varmistamiseksi (1. Joh. 4:1–3).
Välttämättömät erot
Juudas halusi puhua evankeliumista, mutta hän ymmärsi, että seurakunta oli joutumassa väärien opettajien väärien opetusten uhriksi, ja hänen oli varoitettava näistä petoksista. Juudaksen yritykset varoittaa ovat todellakin ristiriidassa sen kanssa, mitä nyky seurakunnissa suurelta osin tapahtuu. Jopa "hyvät" saarnaajat tänä päivänä sanovat, että niin kauan kuin he saarnaavat evankeliumia ja opettavat Sanaa, heidän ei tarvitse puhua seurakuntaan tulleista petoksista. Ja myöntävätpä he sen tai eivät, ei varmasti olisi suosittua eikä kasvattaisi seurakuntaa ja kertoa seurakuntalaisilleen, että Jeesukset, joita he ovat seuranneet Jeesuksen kutsumuksen tai Valittujen (esimerkiksi) kautta, ovat vääriä kristuksia, jotka pettävät monia (Matteus 24:5). Ja kuinka moni seurakunnan kävijä kävelisi ulos ja etsisi toisen seurakunnan, jos heidän saarnamies sanoisi heille, että kristittyjen ei pitäisi harjoittaa joogaa tai reikiä (energiahoitoa) tai että mietiskelevän meditaation harjoittaminen voisi tuoda heidät kosketuksiin demonien kanssa?
Jos kristitty paimen tai opettaja ei varoita seurakuntaansa tunkeutuneista petoksista, hän ei ole varustanut tai valmistanut seurakuntaansa tai seuraajiaan siihen intensiiviseen hengelliseen taisteluun, jonka he väistämättä kohtaavat nykyisessä hengellisessä ilmapiirissä. Evankeliumin jakaminen on välttämätöntä, mutta mitä enemmän väärien opetusten annetaan sekoittua tähän jakamiseen, sitä suurempi on mahdollisuus, että saarnattu sanoma laimenee tai mutkistuu yhä enemmän. Monissa tilanteissa näin tapahtuu jo nyt, kun sanaa "evankeliumi" heitellään ympäriinsä ikään kuin se olisi jokin monitahoinen yleislause, joka sisältää sosiaalisen "evankeliumin", edistyksellisen/valveutuneen "evankeliumin", mietiskelevän mystisen "evankeliumin", ekumeenisen yhtenäisyyden "evankeliumin" tai suorastaan universaalin New Age -evankeliumin. Juudas ymmärsi, että "yhteisen pelastuksemme" saarnaamisen puhtauden säilyttämiseksi oli tehtävä selkeät ja ytimekkäät erot sen ja väärän välillä. seurakunta tarvitsee tätä ajattelutapaa tänään yhtä paljon kuin sitä tarvittiin Juudaksen päivinä.
Usein esitetään vastalauseita – jopa jonkin uskon vakaan pohjan taholta – erehdyksen paljastamista täysin negatiivisena ja todellista opetusta vailla olevana. Viime aikoina on ollut puheensorina kaikkea negatiivista opetusta vastaan. Mutta veljet, jotka omaksuvat tämän asenteen, unohtavat, että suuri osa Uudesta testamentista, sekä itse siunatun Herramme opetukset että apostolien kirjoitukset, koostuu juuri tästä palvelutyön luonteesta – nimittäin saatanallisen alkuperän ja siten virheellisten järjestelmien leviämisen häiritsevien seurausten osoittamisesta, joita Pietari toisessa kirjeessään niin yksiselitteisesti kutsuu "tuhoisiksi harhaoppiksi". – Harry Ironside
Jos pastorit tai seurakunnat väittävät jakavansa evankeliumia ja monet tulevat Herran luo, tarkoittaako se, että näillä seurakunnilla on lupa sallia tai jättää huomiotta vääriä opetuksia? Opetuslapsi Juudas on vastannut tähän kysymykseen todetessaan:
Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. (Juud. 1:3)
Toisin sanoen, vaikka Juudas halusi keskittyä vain evankeliumiin, hänen täytyi myös kehottaa "kilpailemaan uskon puolesta". Hän jatkoi varoittamalla "muutamista miehistä, jotka hiipivät tietämättään joukkoon" (jae 4) ja sanoi heistä viitaten: "Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora! " (jae 11).
Nyky seurakunnissa on aivan liian monta esimerkkiä tunnetuista pastoreista, kirjailijoista ja opettajista, jotka kerskuvat evankeliumin saarnaamisella, mutta jättävät huomiotta uskon puolustamisen. Näin ei pitäisi olla.
Harhaanjohtavia neuvoja
Hiljattain seurakuntamme sai puhelun yhdeltä lukijoiltamme. Hän ilmaisi tyrmistyksensä ja pettymyksensä soitettuaan yhteisönsä tunnettuun ja arvostettuun seurakuntaan stressaavan elämänsä tilanteen vuoksi. Hän toivoi, että puheluun vastannut apulaispastori rukoilisi hänen kanssaan ja mahdollisesti tarjoaisi rohkaisua ja raamatullisia neuvoja. Sen sijaan hän sai apulaispastorilta neuvon kokeilla joogatunneilla käymistä. Ehkä tämä apulaispastori ei tiennyt, että jooga on itse asiassa hindulaisuuden ydin (mikä on evankeliumin vastaista) eikä vain venyttely-/rentouttava harjoitus . Sattumalta tämä neuvo kristitylle naiselle tuli suurelta seurakunnalta, jolla on maine evankeliumin saarnaamisesta.
Ironista kyllä, kyseisen seurakunnan vanhempi julistaja totesi hiljattain, että seurakunta tarvitsee nyt eniten erottelukykyä, mutta sekä hän että kaksi hänen apulaispastoriaan ovat viime vuosina antaneet seurakunnalle lausuntoja, joiden mukaan erottelukykypalveluksia ei tarvita Kristuksen ruumiissa, koska ne ovat sekä "kriittisiä" että "jakavia" ja siten estävät kirkon yhtenäisyyttä. Vanhempi pastori sanoi, että paikallinen seurakunta voi hoitaa nämä asiat. Mutta mitä teet, jos paikallinen seurakunta ei hoida niitä?! Tosiasia on, että jos vanhempi julistaja olisi "hartaasti taistellut uskon puolesta" varoittaessaan seurakuntaa vaarallisista petoksista, jotka ovat uhanneet kyseisen uskon rehellisyyttä, edellä mainitulla apulaispastorilla olisi ollut tieto ja ymmärrys tietää, että joogan eleet (tai asennot) ovat kutsuja henkimaailmaan (Kundalini/käärmevoima), joka vastustaa kiivaasti evankeliumia.
Viettelevät henget ja paholaisten opit
Uskon puolustamiseksi on järkevää ja Raamatun mukaista ajatella, että siihen kuuluu puhuminen ja varoittaminen asioista, jotka yrittävät anastaa vallan tosi raamatullisen uskon suhteen ja jotka pohjimmiltaan ovat evankeliumia vastaan, eivät sen puolesta. Jos näin ei olisi, apostoli Paavalin palvelutyö olisi hylättävä, koska hän käytti niin paljon aikaa varoittamiseen:
Ja teidän omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääriä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa siis ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakannut yötä päivää kyynelin varoittamasta jokaista teistä. (Apostolien teot 20:30-31; kursivointi lisätty)
Tästä aiheesta entinen New Age -seuraaja Warren B. Smith toteaa kirjasessaan Sound Doctrine Through It All :
Nykyään hengellinen kokemus on tärkeämpää kuin terve oppi, ja se johtaa suureen petokseen seurakunnassa. Jumalan "kohtaamisesta" on tullut tärkeämpää kuin Jumalan sanan tuntemisesta ja oikeasta jakamisesta. Ja samalla petolliset henget ovat siirtyneet tietämättömien uskovien elämään, kun ne tarjoavat houkuttelevasti väärennettyjä hengellisiä kokemuksia – kaikki "Jumalan", "Jeesuksen" ja "Pyhän Hengen" nimissä. Ja juuri näin Raamattu sanoi tapahtuvan näinä viimeisinä päivinä:
"'Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja." (1. Timoteus 4:1)
"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.." (2. Timoteuskirje 4:3-4)
Sana oppi mainitaan Uudessa testamentissa 49 kertaa. Kaikki opetus – erityisesti se, mikä tulee henkilökohtaisen kokemuksen kautta näennäisesti "uutena ilmestyksenä", "uutena totuutena" tai "uutena oppina" – on aina mitattava Jumalan pyhällä sanalla (Apostolien teot 17:11) ja testattava hengellisesti totuuden ja aitouden varmistamiseksi (1. Joh. 4:1–3).
Välttämättömät erot
Juudas halusi puhua evankeliumista, mutta hän ymmärsi, että seurakunta oli joutumassa väärien opettajien väärien opetusten uhriksi, ja hänen oli varoitettava näistä petoksista. Juudaksen yritykset varoittaa ovat todellakin ristiriidassa sen kanssa, mitä nyky seurakunnissa suurelta osin tapahtuu. Jopa "hyvät" saarnaajat tänä päivänä sanovat, että niin kauan kuin he saarnaavat evankeliumia ja opettavat Sanaa, heidän ei tarvitse puhua seurakuntaan tulleista petoksista. Ja myöntävätpä he sen tai eivät, ei varmasti olisi suosittua eikä kasvattaisi seurakuntaa ja kertoa seurakuntalaisilleen, että Jeesukset, joita he ovat seuranneet Jeesuksen kutsumuksen tai Valittujen (esimerkiksi) kautta, ovat vääriä kristuksia, jotka pettävät monia (Matteus 24:5). Ja kuinka moni seurakunnan kävijä kävelisi ulos ja etsisi toisen seurakunnan, jos heidän saarnamies sanoisi heille, että kristittyjen ei pitäisi harjoittaa joogaa tai reikiä (energiahoitoa) tai että mietiskelevän meditaation harjoittaminen voisi tuoda heidät kosketuksiin demonien kanssa?
Jos kristitty paimen tai opettaja ei varoita seurakuntaansa tunkeutuneista petoksista, hän ei ole varustanut tai valmistanut seurakuntaansa tai seuraajiaan siihen intensiiviseen hengelliseen taisteluun, jonka he väistämättä kohtaavat nykyisessä hengellisessä ilmapiirissä. Evankeliumin jakaminen on välttämätöntä, mutta mitä enemmän väärien opetusten annetaan sekoittua tähän jakamiseen, sitä suurempi on mahdollisuus, että saarnattu sanoma laimenee tai mutkistuu yhä enemmän. Monissa tilanteissa näin tapahtuu jo nyt, kun sanaa "evankeliumi" heitellään ympäriinsä ikään kuin se olisi jokin monitahoinen yleislause, joka sisältää sosiaalisen "evankeliumin", edistyksellisen/valveutuneen "evankeliumin", mietiskelevän mystisen "evankeliumin", ekumeenisen yhtenäisyyden "evankeliumin" tai suorastaan universaalin New Age -evankeliumin. Juudas ymmärsi, että "yhteisen pelastuksemme" saarnaamisen puhtauden säilyttämiseksi oli tehtävä selkeät ja ytimekkäät erot sen ja väärän välillä. seurakunta tarvitsee tätä ajattelutapaa tänään yhtä paljon kuin sitä tarvittiin Juudaksen päivinä.
Usein esitetään vastalauseita – jopa jonkin uskon vakaan pohjan taholta – erehdyksen paljastamista täysin negatiivisena ja todellista opetusta vailla olevana. Viime aikoina on ollut puheensorina kaikkea negatiivista opetusta vastaan. Mutta veljet, jotka omaksuvat tämän asenteen, unohtavat, että suuri osa Uudesta testamentista, sekä itse siunatun Herramme opetukset että apostolien kirjoitukset, koostuu juuri tästä palvelutyön luonteesta – nimittäin saatanallisen alkuperän ja siten virheellisten järjestelmien leviämisen häiritsevien seurausten osoittamisesta, joita Pietari toisessa kirjeessään niin yksiselitteisesti kutsuu "tuhoisiksi harhaoppiksi". – Harry Ironside