Tuhlaajapoika
https://www.youtube.com/watch?v=7kwsZUDxjP0
KIELILLÄPUHUMINEN Väinö Hotti
Helluntaina
”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta,
niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät
ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki
Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille
puhuttavaksi antoi” (Apt.2:1-4).
Ensimmäisenä helluntaina opetuslapset puhuivat kielillä. Meidän on syytä muistaa, että nämä
kielet olivat ”luonnollisia” kieliä, joita kaikki ymmärsivät. Tässä samalla täyttyi Jeesuksen lupaus:
”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat
uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä
vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi” (Mark.16:17,18).
On muistettava, että tämä helluntai oli ”ainutlaatuinen”. On turhaa ylittää toistaa tätä
kristinuskon lähtö laukausta. Tarvittiin selkeä lähtö maailman laajuiselle tapahtumalle. Siinä on
varmasti jotakin opiksi otettavaa, mutta siinä on myös ainut kertaista. Yleensäkin on tarpeen
Raamattua lukiessa erottaa ainut kertaiset toistuvista tapahtumista. Muutoin mennään harhaan.
Näin on esimerkiksi Jeesuksen ja Johanneksen kasteen kohdalla.
Armolahja
Tätä ei saada omilla ponnistuksilla, tai esim esimerkiksi ”kiitä, kiitä , kiitä” – kampanjalla. Se tulee
Jumalan sulasta armosta – kelle se tulee. Ihminen ei siitä myöskään saa ottaa kunniaa itselleen. On
joutavaa pöyhkeillä esimerkiksi kielilläpuhumisella tai Hengellä täyttymisellä.
PAAVALI JA KIELILLÄPUHUMINEN
1. Paavali puhui kielillä
Paavali oli melkoinen ”asiantuntija” kielilläpuhumisen suhteen. Hän kirjoittaa korinttolaisille:
”Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan” (1. Kor.14:18).
On huomioitava, että tältä pohjalta nousee myös hänen kriittiset sanansa kielilläpuhumisesta! Hän
mm. asettaa normaalin puhumisen selkeästi kielilläpuhumisen edelle seurakunnan kokoontumisessa:
”mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni
muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä” (1. Kor.14:19). Huomaa: viisi sanaa kontra
kymmenentuhatta sanaa!
2. Erilaisia armolahjoja
”rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat” (Room.10:12).
Suurin Jumalan lahja on Jeesus, mutta ”Hänen mukanaan” saamme paljon muitakin lahjoja:
2
”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän
edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? (Room.8:32).
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta
Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa,
on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta
toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon
samassa Hengessä, toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan
tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri
kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja
sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo” (1. Kor.12:4-11).
”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia
opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita,
puhua eri kielillä” (1. Kor.12:28).
3. Eri ihmisillä eri lahjat
Jumala ei tee ihmisiä samalla ”muotilla”, ei seurakunnassakaan. Siellä on kirjavuutta, runsautta,
kauneutta ja rikkauta. Seurakunnan avulla Jumala ilmaisee omaa monipuolisuutaan:
”että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen
tietoon” (Ef.3:10).
4. Rajoittunut mestari
Uskovia ei saa luokitella armolahjojen mukaan. Kaikki lahjat ovat ”armon merkkejä”. ”Mestari
tunnetaan rajoittuneisuudestaan!” Armolahja ei saa synnyttää kateutta eikä ylpeyttä. Jokainen
armolahja on syvän kiitollisuuden aihe. On tyhmyyttä laittaa uskovat arvojärjestykseen jonkin
armolahjan (esim. kielilläpuhumisen) mukaan. Paavali vapauttaa moisesta kireäpipoisuudesta.
”Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän
kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu
kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?” (1. Kor.12:29,30).
Saatana viljelee kopioita, Jumalalla on ainoastaan originaaleja!
”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen
tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room.11:33).
5. Profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva
”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen
lahjaa. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä
hän puhuu salaisuuksia hengessä. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi
ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin
teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä
profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä
rakentuu” (1. Kor.14:1-5).
”Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi
opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?
Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki
paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet
tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on
teissä” (1. Kor.14:23-25).
Seurakunnan keskellä profetoiminen on siksikin suotavampaa, että sen alkuperä olisi helpompi
arvioida, onko se Jumalasta vai jostakin muusta.
6. Selittämisen ongelma
Kielillä puhuminen on kokonaan kiellettyä, ellei ole selittäjää!
”Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi
kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja
puhukoot itselleen ja Jumalalle” (1. Kor.14:27,28).
Selittäjän löytyminen ei ole aina helppoa. Selittäjällä on puheen tulkitsijana suuri vastuu. Hän
ensimmäisenä joutuu ratkaisemaan, tuleeko viesti Jumalalta? Pääseekö selittäjä ”samalle
aaltopituudelle” puhujan kanssa, vai puhuuko selittäjä omiaan? Tässä ovat sekä puhuja että
selittäjä pyhän Jumalan edessä. Toinen vaikea tehtävä on arvioida, onko viesti Jumalalta.
7. Erehtymisen mahdollisuus
Ylikarismaattisuus menee harhaan siinä, että sekä kielilläpuhumista että profetoimista pidetään
lähes erehtymättömänä:
”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä
kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu
puheessa, niin hän on täydellinen mies” (Jaak.3:1,2).
KORINTTO JA KIELILLÄPUHUMINEN
1. Karismaattinen seurakunta
Korintto oli nimenomaan ”karismaattinen seurakunta”. Armolahjat olivat monipuolisesti käytössä.
Kirjeensä alussa Paavali kohteliaasti antaa seurakunnalle tunnustusta tästä avusta:
”Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille
Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa
tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään
puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
ilmestystä” (1. Kor.1:4-7).
Aivan todennäköisesti Korinttossa oli myös mahtava kielilläpuhujien armeija!
Taitavana opettaja hän ensin antaa tunnustusta, mutta sitten tulee ”sapiskaa”! Armolahjoista
huolimatta Korinttoa rasittavat monet ongelmat:
4
2. Korinttolaiset olivat lahkolaisia
Lahkolaishenki on turmellut pahasti seurakunnan; Paavali puuttuu siihen ankaralla kädellä. On
turhaa puolustella lahkolaisuutta sillä, että Korintossakin sitä esiintyi; Paavali ei sitä hyväksynyt!
”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki
olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte
sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla,
veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen
Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä
Kristuksen". Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai
oletteko te kastetut Paavalin nimeen?” (1. Kor.1:10-13).
3. Alaikäisyys ja lihallisuus
Paavali paljastaa, ettei karismaattisuus ollut suinkaan tehnyt korinttolaisista ”eliittikristittyjä”.
Karismaattiset korintolaiset olivat jääneet alaikäisyyteen ja lihallisuuteen. Kielilläpuhuminen ei ole
mikään kristillisyyden mitta!
”Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille,
niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette
silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on
kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä
olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset
ainakin?” (1. Kor.3:1-4).
Paavali löysi Korintosta ”kielilläpuhuvia lapsia”.
Niin kuin ihmiset ainakin
Karismaattinen seurakunta ei ollut kokenut ”sydämen muutosta”; vaikka kaikki armolahjat olivat
näkyvästi esillä. Tilanne oli pitkälti sama kuin Galatiassa. Ulkonaisia seremonioita oli, mutta
sydämet olivat muuttumattomat; tarvittiin uusi uudestisyntyminen. Muodoltaan korinttolaisten
meininki erottui maailman ihmisten menosta, mutta sisäinen muutos oli tapahtumatta:
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso,
uusi on sijaan tullut” (2. Kor.5:17).
”Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä”
(Gal.4:19).
. Madonluvut väärälle karismaattisuudelle
Aluksi Paavali antaa tunnustusta korinttolaisten kristillisyydelle, mutta mitä pitemmälle kirje
etenee, sitä kovemmaksi tulee tykistötuli. Kielilläpuhumiset ja muut karismaattiset hömpötykset
ovat yhtä tyhjän kanssa ilman RAKKAUTTA.
Korinttolaiset olivat rakentaneet seurakuntansa aivan väärin. He olivat rakentaneet sen
armolahjojen pohjalle! Remontti on välttämätön: KIELILLÄPUHUMISEN KORKEAVEISUN ON
MUUTUTTAVA RAKKAUDEN KORKEAVEISUKSI!
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä
vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä
tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin
vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken
omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi
rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi” (1. Kor.13:1-3).
Priorisointi ongelma
Tämä oli korinttolaisten suuri harha! Heillä oli karismaattisuus (armolahjat) kaikki kaikessa.
”suurin niistä on rakkaus” (1. Kor.13:13).
Ilman rakkautta uskonelämällä ei ole mitään perustusta! Kaikista armolahjoista on hyötyä
ainoastaan sikäli kun ne ovat ”rakkauden sateenvarjon alla”.
7. Suuri mysteerio – mutta kuitenkin totta
On suuri arvoitus, kuinka pyhän Hengen lahjat voidaan antaa irrallisena ilman rakkausperustusta.
Näin kuitenkin oli Korintossa.
Tänäänkin meillä lienee kosolti hengellisiä yhteisöjä, jotka ilottelevat karismaattisilla lahjoilla
(kielilläpuhumisilla ym.), mutta samalla kantavat selkeää alaikäisyyden ja lihallisuuden leimaa ja
hylkäävät veljesrakkauden toisten armahdettujen syntisten kanssa. On huomattava, että kaikki
muut karismaattiset lahjat ovat alisteisia rakkaudelle.
Kielilläpuhuminen ja Hengen täyteys On perin rohkeaa yhdistää nämä kaksi, kielilläpuhuminen ja Hengen täyteys, koska
korinttolaisetkin, vaikka heillä oli ”armolahjojen koko täyteys”, olivat tähtitieteellisen kaukana
Hengen täyteydestä. Kyllä Hengen täyteys on ennen kaikkea rakkauden ja Sanan täyteyttä!
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut -
että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä
on keskinäinen rakkaus” (Joh.13:34,35).
Tee parannus!
LAHKOLAISUUS SÖI KORINTON SEURAKUNNAN MAINIOT KARISMAATTISET EVÄÄT VIIMEISTÄ
MURUA MYÖTEN!
Me emme tiedä Korinton seurakunnan myöhempiä vaiheita, mutta jos seurakunta ei ottanut
Paavalin ohjeita ja varoituksia vakavasti, vaan pysyi lahkolaisuudessaan, aivan varmaa on, että he
ennen pitkää kadottivat myös armolahjat ja täten ”sammuttivat Hengen”. Paavali maalasi synkin
värein lahkolaisten määränpään: kaikki lahkolaiset ovat matkalla – helvettiin!
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: … eriseurat, lahkot, …. joista teille edeltäpäin sanon,
niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan
valtakuntaa” (Gal.5:19-21).
