Jumalan lohtu surussa, murheessa
Lähetetty: 07.11.2025 19:10Jumalan lohtu surussa, murheessa
Suru on universaalia. Se on tunne, joka on yhteinen kaikille ihmisille. Iäkäs mies hymyili vaisusti kysyessään: "Mitä hyötyä minusta nyt on? Miksi Jumala jättää minut tänne? Kaikki olosuhteet ovat minua vastaan ja tunnen itseni niin hyödyttömäksi?" Rakas nainen kirjoitti: "Olen juuri menettänyt aviomieheni, jonka kanssa olen ollut naimisissa 45 ihanaa vuotta. Kaipaan häntä kovasti ja itken paljon. Onko väärin itkeä ja tuntea niin paljon surua?" Nuori mies, jolle oli juuri kerrottu, että hänellä on syöpä ja hänen on käytävä läpi pitkä hoitosarja, rukoili: "Herra, miksi minun täytyy kärsiä näin? Miksi en voi olla kuin muut?"
Tämän elämän surut ovat meille liian raskaita yksin kannettavaksi. Uskovina meitä rohkaistaan tulemaan rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme laupeutta ja löytäisimme armon avuksemme silloin, kun sitä tarvitsemme. 2. Korinttolaiskirjeen 1:3 muistuttaa meitä siitä, että taivaallinen Isämme on "kaiken lohdutuksen Jumala". Hän kykenee sitomaan särkyneet sydämet, parantamaan tuskallisimmat haavat ja antamaan toivoa ja iloa raskaimpien murheiden keskellä.
Raamattu on täynnä asioita, jotka lohduttavat uskovia. Se vakuuttaa meille, että Jumala tietää meistä kaiken. "Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä." (Ps. 103:13-18).
Herramme sanoo meille Matteuksen evankeliumissa 6:28–32: "Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan."
Jumala välittää meistä. Olemme Jumalalle arvokkaampia kuin koko maailma. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?" (Room. 8:32) Jumala antoi Poikansa meidän tähtemme. Lisäksi Jumalan koko aikakausi suunnitelma on rakennettu meidän ympärillemme, sillä Hän haluaa nauttia yhteydestämme ikuisesti. "mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef. 2:4-7).
Jumala on luvannut pitää meistä huolta kaikissa suruissamme. Daavid tunsi vanhuuden ongelmat, joita niin monet ikääntyneet kohtaavat nykyään. Psalmissa 71:9 hän rukoili: "Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu." Hänen toiveensa oli jäädä maan päälle, näyttää Jumalan voiman uudelle sukupolvelle ja Jumalan voiman heidän lapsilleen, jotka olivat vielä syntymättömiä. Jae 18: "Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville."
Vanhenemista ei tarvitse pelätä. Jumala pitää erityistä huolta vanhuksista. "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes. 46:4). Jumala on meidät luonut, ja Hän kantaa meidät läpi elämän ja pelastaa meidät. Mikä ihmeellinen Vapahtaja!
Jumala voi auttaa sairaita. Hän ei aina valitse että parantaa, mutta Hän on luvannut auttaa. Kukapa ei olisi vähän kokenut Jobin kaltaisia kärsimyksiä pyöriessään vuoteessaan yö yön jälkeen. "Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti." (Job 7:3,4). Oi, mikä tuska ja henkinen tuska! Myös Daavid huusi: "Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? ."(Ps. 6:6).
Raamatussa yö puhuu usein surusta, sairaudesta ja vaikeuksista. Päivällä vaikea kestää kipu on paljon vaikeampaa yöllä. Sairaus ja kärsimys voivat kuitenkin tuoda meidät ylistyksen ja voiton asemaan Herramme edessä. Kärsimys hiljentää Saatanan, kuten näemme Jobin elämässä. Jumala antoi Saatanalle luvan laskea kätensä palvelijansa päälle, ja hänen ylistyksensä hiljensi Saatanan. Valittamisen sijaan tämä nöyrä palvelija ylisti Herraa sanoen: "Herra antoi, ja Herra otti pois; kiitetty olkoon Herran nimi" (Job 1:21).
Sairaus auttaa meitä kirkastamaan Jumalaa. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin luvussa 11:4 Lasaruksen kuolemasta: "Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastettaisiin." Jotkut parhaista saarnoista, joita olen koskaan kuullut, ovat tulleet niiden suusta, jotka olivat sairaita mutta silti kykenivät kirkastamaan Jumalaa.
Sairaus tekee meistä enemmän Kristuksen kaltaisia. Pelastuksen tarkoitus on tehdä meistä siunatun Herramme kaltaisia. Room. 8:29: "Sillä jotka hän on edeltäkäsin tuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa." Tämä on hyvin kallisarvoinen totuus.
Jotta tämä tavoite täysin saavutettaisiin, elämässämme täytyy olla kärsimystä, tuskaa ja surua. Yksikään uskova ei voi koskaan olla Kristuksen kaltainen ilman samanlaisia ahdistuksia kuin ne, joita Herra kokee. Heprealaiskirjeen 2:10 kertoo meille: "Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi." Ja jae 18 kertoo meille: "Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa."
Vapahtajan kuvan kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa, että meidän on seurattava Häntä – ei vain Kirkastusvuorelle, Golgatalle ja Getsemanen puutarhaan – vaan meidän on seurattava Häntä myös Hänen kärsimyksissään elämässämme. Paavalin halu vanhana Jumalan soturina paljastuu Filippiläiskirjeen 3:10:ssä: "tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,"
Kärsimys tekee meistä kiitollisempia siunauksistamme. Tiedän, että on usein vaikeaa ylistää Herraa fyysisen ahdistuksen ja pahentavan kivun keskellä. Kun olin seitsemännellä luokalla, minulla oli reumakuume ja olin vuode potilaana kaksitoista kuukautta. Vaikka en ollut tuolloin pelastunut, olin kiitollinen opettajasta, joka antoi minulle pieniä asioita tehtäväksi. Olin kiitollinen äidilleni, joka huolehti minusta niin rakastavasti. Olin kiitollinen siitä, että olin elossa ja pystyin odottamaan parempia päiviä, jolloin minulla oli enemmän voimaa kuten muillakin.
Suru on universaalia. Se on tunne, joka on yhteinen kaikille ihmisille. Iäkäs mies hymyili vaisusti kysyessään: "Mitä hyötyä minusta nyt on? Miksi Jumala jättää minut tänne? Kaikki olosuhteet ovat minua vastaan ja tunnen itseni niin hyödyttömäksi?" Rakas nainen kirjoitti: "Olen juuri menettänyt aviomieheni, jonka kanssa olen ollut naimisissa 45 ihanaa vuotta. Kaipaan häntä kovasti ja itken paljon. Onko väärin itkeä ja tuntea niin paljon surua?" Nuori mies, jolle oli juuri kerrottu, että hänellä on syöpä ja hänen on käytävä läpi pitkä hoitosarja, rukoili: "Herra, miksi minun täytyy kärsiä näin? Miksi en voi olla kuin muut?"
Tämän elämän surut ovat meille liian raskaita yksin kannettavaksi. Uskovina meitä rohkaistaan tulemaan rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme laupeutta ja löytäisimme armon avuksemme silloin, kun sitä tarvitsemme. 2. Korinttolaiskirjeen 1:3 muistuttaa meitä siitä, että taivaallinen Isämme on "kaiken lohdutuksen Jumala". Hän kykenee sitomaan särkyneet sydämet, parantamaan tuskallisimmat haavat ja antamaan toivoa ja iloa raskaimpien murheiden keskellä.
Raamattu on täynnä asioita, jotka lohduttavat uskovia. Se vakuuttaa meille, että Jumala tietää meistä kaiken. "Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä." (Ps. 103:13-18).
Herramme sanoo meille Matteuksen evankeliumissa 6:28–32: "Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan."
Jumala välittää meistä. Olemme Jumalalle arvokkaampia kuin koko maailma. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?" (Room. 8:32) Jumala antoi Poikansa meidän tähtemme. Lisäksi Jumalan koko aikakausi suunnitelma on rakennettu meidän ympärillemme, sillä Hän haluaa nauttia yhteydestämme ikuisesti. "mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef. 2:4-7).
Jumala on luvannut pitää meistä huolta kaikissa suruissamme. Daavid tunsi vanhuuden ongelmat, joita niin monet ikääntyneet kohtaavat nykyään. Psalmissa 71:9 hän rukoili: "Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu." Hänen toiveensa oli jäädä maan päälle, näyttää Jumalan voiman uudelle sukupolvelle ja Jumalan voiman heidän lapsilleen, jotka olivat vielä syntymättömiä. Jae 18: "Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville."
Vanhenemista ei tarvitse pelätä. Jumala pitää erityistä huolta vanhuksista. "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes. 46:4). Jumala on meidät luonut, ja Hän kantaa meidät läpi elämän ja pelastaa meidät. Mikä ihmeellinen Vapahtaja!
Jumala voi auttaa sairaita. Hän ei aina valitse että parantaa, mutta Hän on luvannut auttaa. Kukapa ei olisi vähän kokenut Jobin kaltaisia kärsimyksiä pyöriessään vuoteessaan yö yön jälkeen. "Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti." (Job 7:3,4). Oi, mikä tuska ja henkinen tuska! Myös Daavid huusi: "Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? ."(Ps. 6:6).
Raamatussa yö puhuu usein surusta, sairaudesta ja vaikeuksista. Päivällä vaikea kestää kipu on paljon vaikeampaa yöllä. Sairaus ja kärsimys voivat kuitenkin tuoda meidät ylistyksen ja voiton asemaan Herramme edessä. Kärsimys hiljentää Saatanan, kuten näemme Jobin elämässä. Jumala antoi Saatanalle luvan laskea kätensä palvelijansa päälle, ja hänen ylistyksensä hiljensi Saatanan. Valittamisen sijaan tämä nöyrä palvelija ylisti Herraa sanoen: "Herra antoi, ja Herra otti pois; kiitetty olkoon Herran nimi" (Job 1:21).
Sairaus auttaa meitä kirkastamaan Jumalaa. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin luvussa 11:4 Lasaruksen kuolemasta: "Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastettaisiin." Jotkut parhaista saarnoista, joita olen koskaan kuullut, ovat tulleet niiden suusta, jotka olivat sairaita mutta silti kykenivät kirkastamaan Jumalaa.
Sairaus tekee meistä enemmän Kristuksen kaltaisia. Pelastuksen tarkoitus on tehdä meistä siunatun Herramme kaltaisia. Room. 8:29: "Sillä jotka hän on edeltäkäsin tuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa." Tämä on hyvin kallisarvoinen totuus.
Jotta tämä tavoite täysin saavutettaisiin, elämässämme täytyy olla kärsimystä, tuskaa ja surua. Yksikään uskova ei voi koskaan olla Kristuksen kaltainen ilman samanlaisia ahdistuksia kuin ne, joita Herra kokee. Heprealaiskirjeen 2:10 kertoo meille: "Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi." Ja jae 18 kertoo meille: "Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa."
Vapahtajan kuvan kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa, että meidän on seurattava Häntä – ei vain Kirkastusvuorelle, Golgatalle ja Getsemanen puutarhaan – vaan meidän on seurattava Häntä myös Hänen kärsimyksissään elämässämme. Paavalin halu vanhana Jumalan soturina paljastuu Filippiläiskirjeen 3:10:ssä: "tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,"
Kärsimys tekee meistä kiitollisempia siunauksistamme. Tiedän, että on usein vaikeaa ylistää Herraa fyysisen ahdistuksen ja pahentavan kivun keskellä. Kun olin seitsemännellä luokalla, minulla oli reumakuume ja olin vuode potilaana kaksitoista kuukautta. Vaikka en ollut tuolloin pelastunut, olin kiitollinen opettajasta, joka antoi minulle pieniä asioita tehtäväksi. Olin kiitollinen äidilleni, joka huolehti minusta niin rakastavasti. Olin kiitollinen siitä, että olin elossa ja pystyin odottamaan parempia päiviä, jolloin minulla oli enemmän voimaa kuten muillakin.
