Jumalan lohtu surussa, murheessa

[iikku]

Jumalan lohtu surussa, murheessa

Suru on universaalia. Se on tunne, joka on yhteinen kaikille ihmisille. Iäkäs mies hymyili vaisusti kysyessään: "Mitä hyötyä minusta nyt on? Miksi Jumala jättää minut tänne? Kaikki olosuhteet ovat minua vastaan ja tunnen itseni niin hyödyttömäksi?" Rakas nainen kirjoitti: "Olen juuri menettänyt aviomieheni, jonka kanssa olen ollut naimisissa 45 ihanaa vuotta. Kaipaan häntä kovasti ja itken paljon. Onko väärin itkeä ja tuntea niin paljon surua?" Nuori mies, jolle oli juuri kerrottu, että hänellä on syöpä ja hänen on käytävä läpi pitkä hoitosarja, rukoili: "Herra, miksi minun täytyy kärsiä näin? Miksi en voi olla kuin muut?"

Tämän elämän surut ovat meille liian raskaita yksin kannettavaksi. Uskovina meitä rohkaistaan tulemaan rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme laupeutta ja löytäisimme armon avuksemme silloin, kun sitä tarvitsemme. 2. Korinttolaiskirjeen 1:3 muistuttaa meitä siitä, että taivaallinen Isämme on "kaiken lohdutuksen Jumala". Hän kykenee sitomaan särkyneet sydämet, parantamaan tuskallisimmat haavat ja antamaan toivoa ja iloa raskaimpien murheiden keskellä.

Raamattu on täynnä asioita, jotka lohduttavat uskovia. Se vakuuttaa meille, että Jumala tietää meistä kaiken. "Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä." (Ps. 103:13-18).

Herramme sanoo meille Matteuksen evankeliumissa 6:28–32: "Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan."

Jumala välittää meistä. Olemme Jumalalle arvokkaampia kuin koko maailma. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?" (Room. 8:32) Jumala antoi Poikansa meidän tähtemme. Lisäksi Jumalan koko aikakausi suunnitelma on rakennettu meidän ympärillemme, sillä Hän haluaa nauttia yhteydestämme ikuisesti. "mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef. 2:4-7).

Jumala on luvannut pitää meistä huolta kaikissa suruissamme. Daavid tunsi vanhuuden ongelmat, joita niin monet ikääntyneet kohtaavat nykyään. Psalmissa 71:9 hän rukoili: "Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu." Hänen toiveensa oli jäädä maan päälle, näyttää Jumalan voiman uudelle sukupolvelle ja Jumalan voiman heidän lapsilleen, jotka olivat vielä syntymättömiä. Jae 18: "Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville."

Vanhenemista ei tarvitse pelätä. Jumala pitää erityistä huolta vanhuksista. "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes. 46:4). Jumala on meidät luonut, ja Hän kantaa meidät läpi elämän ja pelastaa meidät. Mikä ihmeellinen Vapahtaja!

Jumala voi auttaa sairaita. Hän ei aina valitse että parantaa, mutta Hän on luvannut auttaa. Kukapa ei olisi vähän kokenut Jobin kaltaisia kärsimyksiä pyöriessään vuoteessaan yö yön jälkeen. "Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti." (Job 7:3,4). Oi, mikä tuska ja henkinen tuska! Myös Daavid huusi: "Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? ."(Ps. 6:6).

Raamatussa yö puhuu usein surusta, sairaudesta ja vaikeuksista. Päivällä vaikea kestää kipu on paljon vaikeampaa yöllä. Sairaus ja kärsimys voivat kuitenkin tuoda meidät ylistyksen ja voiton asemaan Herramme edessä. Kärsimys hiljentää Saatanan, kuten näemme Jobin elämässä. Jumala antoi Saatanalle luvan laskea kätensä palvelijansa päälle, ja hänen ylistyksensä hiljensi Saatanan. Valittamisen sijaan tämä nöyrä palvelija ylisti Herraa sanoen: "Herra antoi, ja Herra otti pois; kiitetty olkoon Herran nimi" (Job 1:21).

Sairaus auttaa meitä kirkastamaan Jumalaa. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin luvussa 11:4 Lasaruksen kuolemasta: "Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastettaisiin." Jotkut parhaista saarnoista, joita olen koskaan kuullut, ovat tulleet niiden suusta, jotka olivat sairaita mutta silti kykenivät kirkastamaan Jumalaa.

Sairaus tekee meistä enemmän Kristuksen kaltaisia. Pelastuksen tarkoitus on tehdä meistä siunatun Herramme kaltaisia. Room. 8:29: "Sillä jotka hän on edeltäkäsin tuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa." Tämä on hyvin kallisarvoinen totuus.

Jotta tämä tavoite täysin saavutettaisiin, elämässämme täytyy olla kärsimystä, tuskaa ja surua. Yksikään uskova ei voi koskaan olla Kristuksen kaltainen ilman samanlaisia ahdistuksia kuin ne, joita Herra kokee. Heprealaiskirjeen 2:10 kertoo meille: "Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi." Ja jae 18 kertoo meille: "Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa."

Vapahtajan kuvan kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa, että meidän on seurattava Häntä – ei vain Kirkastusvuorelle, Golgatalle ja Getsemanen puutarhaan – vaan meidän on seurattava Häntä myös Hänen kärsimyksissään elämässämme. Paavalin halu vanhana Jumalan soturina paljastuu Filippiläiskirjeen 3:10:ssä: "tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,"


Kärsimys tekee meistä kiitollisempia siunauksistamme. Tiedän, että on usein vaikeaa ylistää Herraa fyysisen ahdistuksen ja pahentavan kivun keskellä. Kun olin seitsemännellä luokalla, minulla oli reumakuume ja olin vuode potilaana kaksitoista kuukautta. Vaikka en ollut tuolloin pelastunut, olin kiitollinen opettajasta, joka antoi minulle pieniä asioita tehtäväksi. Olin kiitollinen äidilleni, joka huolehti minusta niin rakastavasti. Olin kiitollinen siitä, että olin elossa ja pystyin odottamaan parempia päiviä, jolloin minulla oli enemmän voimaa kuten muillakin.

[iikku]

Monet ovat kirjoittaneet kertoakseen, kuinka kiitollisia he ovat lähetyksistä, jotka ovat rohkaisseet heitä sairauden, sydänsurujen ja murheen aikoina. Jumala sanoo Roomalaiskirjeen 8:28:ssa: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."

Kärsimys muistuttaa meitä riippuvuudestamme Jumalasta. Usein silloin, kun olemme hyvin voivia ja vahvoja ja ikään kuin "elämme auringonpaisteessa", olemme omavaraisia. Mutta kärsimyksen iskiessä luotamme Herraan. Jesaja kirjoitti: "Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet," (Jes. 30:15).

Kärsimys vahvistaa uskoamme Jumalaan. Raamattu sanoo meille: "Meidät pelastaa toivo, mutta näkyvä toivo ei ole toivo. Sillä mitä ihminen vielä toivoo, mitä hän näkee? Mutta jos toivomme sitä, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisesti." (Room. 8:24,25). Jumala haluaa vahvistaa uskoamme. Tämä voima tulee, kun uskomme ilmenee toivossa. Emme voi aina ymmärtää Jumalan rakkauden syitä, mutta me toivomme ja harjoitamme uskoamme. Jumalalla on meille monia lupauksia, ja meidän täytyy uskoa niihin ja soveltaa niitä elämäämme.

"En tiedä miksi usein ympärilläni
toivoni tuntuvat särkyneen;
Jumalan täydellistä suunnitelmaa en voi nähdä,
mutta jonain päivänä ymmärrän."

Jonain päivänä Hän tekee sen minulle selväksi,
Jonain päivänä, kun näen Hänen kasvonsa;
Jonain päivänä olen vapaa kyyneleistä,
Sillä jonain päivänä ymmärrän."

Kärsimys muuttaa, puhdistaa elämämme ja saa henkemme iloitsemaan edessämme olevasta toivosta. 1. Piet. 4:12,13: "Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outo vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. " Monet kärsivät vainoa Kristuksen todistuksensa vuoksi. Tämä on todella etuoikeus!

Kärsimys tekee sydämestämme lempeämmän ja myötätuntoisemman toisia kohtaan. "Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva," (2. Kor. 1:3-6). Ellemme tiedä Jumalan lohdutuksen henkilökohtaisia seurauksia omissa ahdistuksissamme, emme pysty lohduttamaan toisia heidän koettelemuksissaan. Myötätunto on toisen ihmisen rinnalle astumista. Kärsimys auttaa meitä ymmärtämään paremmin toisten tarpeita.

Kärsimys pitää meidät nöyrinä. Kuinka helppoa ylpeyden onkaan pilata Jumalan suunnitelma elämäämme varten. Apostoli Paavali oli huolissaan siitä, ettei hänen ylpeytensä saisi häntä kerskumaan omilla hengellisillä kokemuksillaan. Hän kirjoitti Jumalan Hengen kautta 2. Korinttilaisille 12:7–10: "Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä."

Kärsimys tuo erityisen palkinnon niille, jotka kestävät. "jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;" (2. Tim. 2:12).

Sitten on vielä kuoleman suru, jonka kanssa meidän on elettävä. Jos rakkaamme kuolevat Herrassa, tiedämme, että he ovat Kristuksen luona, mikä on paljon parempi. "Lähteä ja olla Kristuksen luona... on paljon parempi." Maalliset surut ovat kaikki menneisyyttä niille, jotka nauttivat Herran läsnäolosta. "ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." "Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. (Ilm. 21:4; 22:3-5).

Kyllä, ystävien ja rakkaiden on jätettävä meidät, mutta Jumala EI KOSKAAN jätä eikä hylkää meitä (Hepr. 13:5). Hän on "meidän turvamme ja linnamme, apumme hädässä aina läsnä" (Ps. 46:1).

"Ei ole koskaan niin synkkää päivää,
mutta Jumala voi sen kirkastaa,
ja sielulle, joka Häneen luottaa,
Hän antaa yöllä lauluja."

Ei ole koskaan niin piilotettua polkua,
mutta Jumala johtaa tietä;
jos etsimme Hänen Henkensä johdatusta
ja kärsivällisesti odotamme ja rukoilemme."

Jumala ilmaisee isällisen lohdutuksensa Sanansa kautta. "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meidän opiksemme, jotta meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo" (Room. 15:4). Suljettu, laiminlyöty Raamattu on usein lohduttoman sydämen syy. Kun luemme ja mietiskelemme Sanaa joka päivä, näemme Herran ja opimme sanasta ammentamaan Hänen voimaansa hädän hetkinä.

"Ei ole koskaan risti niin raskaana
vaan naulojen arpeuttamat kädet ovat siellä;
Ojennettuina hellässä myötätunnossa,
taakka auttamassa meitä kantamaan."

Ei ole koskaan sydäntä niin särkynyt,
Mutta rakastava Herra voi parantaa,
Sillä Golgatalla lävistetty sydän
tuntee yhä rakkaidensa puolesta.

"Heitä taakkasi Herran kannettavaksi, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli vanhurskaan horjua." (Ps. 55:22). "Heittäkää kaikki murheesi hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." (1. Piet. 5:7). "Riemuitkaa, taivaat, riemuitkaa, maa, puhkeakaa riemuun, te vuoret! Sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiaan." (Jes. 49:13).

LOHDUTUSTA RAAMATUSTA

Kun olet huolissasi:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28).

Kun pelkäät:

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva" (Ps. 46:2). "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat...." (Ps. 23:4).

Kun kohtaat koettelemuksia:

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." (Jaak. 1:2-4)

Raamattu kertoo meille, kuinka voimme luottaa Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajanamme:

Tunnista, että vain Jumala voi pelastaa sinut... ei siksi, että "teet parhaasi", ei uskonnollisten ponnistelujesi ansiosta, vaan sen ansiosta, mitä Jeesus Kristus teki puolestasi Golgatan ristillä. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. " (Ef. 2:8,9).

Tunnusta, ettet voi pelastaa itseäsi, että olet syntinen, joka ansaitsee Jumalan vanhurskaan tuomion. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 6:23).

Usko hyvään uutiseen, että Kristus kuoli puolestasi ja että hän nousi kuolleista ja elää nyt pelastaakseen kaikki, jotka tulevat hänen luokseen (Hepr. 7:25). "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Room. 10:13).

Turvaa Jumalan varmaan lupaukseen, älä tunteisiisi. Uskon kautta julista, että olet pelastettu Jeesuksen Kristuksen veren kautta, joka vuodatettiin syntiesi anteeksiantamiseksi. Tunnusta hänet avoimesti Herraksi ja Vapahtajaksi "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."(Room. 10:9,10).
Perry F. Rockwood

Minua tämä siunasi sillä tämä on aito Jumalan lapsen kasvu ja muuttuminen Kristuksen kaltaisuuteen TIE ON KAITA