Orjia vai vapaita
Lähetetty: 23.09.2025 13:01Orjia vai vapaita
Pieni lainaus kirj Veli Tuomi
Erilaisia orjuuden muotoja
”…niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niin kuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia” (Tit. 2:3). Aina on ollut niin, että alkoholin liika käyttö on ollut yksi suurimmista orjuuden aiheuttajista. Viinan himo on vienyt paljon kansaa kadotukseen. Toinen tällainen orjuuttaja on sanottu tässä näin: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla” (1. Tim. 6:10). Raha on orjuuttanut ja orjuuttaa yhä monet uskovatkin ja vierottaa pois uskon vapaudesta. Paavali jatkaa:4 ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta” (jae.11).Väärät opit ja opettajat eksyttävät monia takaisin orjuuteen. Pietari kirjoittaa heistä: ”Sellaisetovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.” (2. Piet. 2:17–19). Meidän on pidettävä muistissamme se Henki, jonka saimme tultuamme uskoon. ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" ” (Room. 8:15). Lain orjuus on pahimpia orjuuden muotoja, mutta joissa suuri osa aitoja uskoviakin elää tietä- mättä todellisesta vapaudesta. Monet uskovat ovat oman kuppikuntansa orjia. Heille syötetään koko
ajan perinnäissääntöjä ja uskotellaan niiden olevan Jumalan sanaa. He eivät tunne vapauden sanaa. Kristillisyyteen sekoittuu usein myös lain kirousta. Evankeliumi ja laki ovat tuolloin kuin naimisissa keskenään. Uskovilta vaaditaan sellaista kuuliaisuutta, joka ei ole muuta kuin vaatimusta lain kuuliaisuuteen.
Tässä voisi mainita jo aiemmin käsitelty vaade kymmenyksistä. Niitä vaaditaan erityisesti ns. vapaissa suunnissa, sillä nehän takaavat siellä opettajille palkan ja kulukorvaukset. Sanotaan Jumalan vaativan kymmenyksiä, ja että ne menevät hänelle. Asia on kuitenkin paljon raadollisempi; rahat menevät pääsääntöisesti rahanahneille johtajille. He sen rahan käyttävät. Voisivat ottaa oppia Paavalista. ”Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia” (1. Tess. 2:9). Paavali hankki pääosin telttojen tekemisellä elantonsa, ettei rasittaisi seurakuntia. Monen opettajan ja kymmenyksiä itselleen vaativan olisi syytä mennä ansiotyöhön, eikä johtaa ihmisiä lain orjuuteen. Lain ja evankeliumin erottaminen vaatii todellista Sanan tuntemista. Tässä tulee kuulijoiden olla tarkkana. Oikeita opettajia on vain vähän. Lainsaarnaajia on kaikkialla. Laki johtaa aina kirotuksitulemiseen. Sen suurempaa orjuutta ei ole olemassa. ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:2). Synnin ja kuoleman laki on lain orjuutta. Niistä pitäisi jokaisen uskovan olla vapaita. Kuitenkin on suuri houkutus palata takaisin orjuuteen. Galatian seurakunta Raamatussa oli tällainen langennut seurakunta. Paavali huudahtaa: ” Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte
Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3:1-3). Kuitenkin aikamme monet uskovat elävä samanlaisessa älyttömyydessä. Lainomaisuus vaelluksessa johtaa aina myös näyttelemiseen. Miten inhottavaa on kuunnella ja
katsella tällaiseen langenneita ihmisiä. He näyttelevät koko ajan. He puhuvat keskenään lähes koko ajan raamatunlauseilla. ”Kiitos, Herra”, he hokevat joka tilanteessa, sopi se siihen tai sitten ei. He puhuvat Kaanaan kieltä. Se on ylihurskasta näytelmäkieltä. Heille on opetettu heti uskonelämän alussa, mitä ja miten uskovan tulee esiintyä ja puhua. Hyvin on tämä läksy opittu. Suuntauskovan tuntee heti kohta hänen puhenuotistaan, sananparsistaan, ”jumalanvaltakunnan” äänenpainoista, ja muusta sellaisesta. Riittää kun kuule pari virkettä kyseisen liikkeen opettajan suusta, ja heti tietää, mitä uskonnonmuotoa hän edustaa. Se on vähintäänkin surkuhupaisaa! Eräs pelottava orjuuttaja on kuolema. Siksi Kristus tuli maailmaan. Heprealaiskirje sanoo: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.” (Hepr. 2: 14–15).
Olipa kysymyksessä kääntymätön, uskosta osaton ihminen tai vastaavasti uskova, molemmilla ihmisryhmillä on paljon ihmisorjuutta. Kääntymätön ei uskalla lähteä Jumalan sanan kuuloon pelätessään ihmisarvostelua. Hän ehkä kaipaa vapautta ja selkeyttä elämäänsä mutta ei uskalla ihmispelosta etsiä apua Sanasta. Moni uskova pelkää ryhmänsä keskuudesta tulevaa arvostelua ja uhkailua, eikä uskalla mennä muualle sanankuuloon. On oltava ryhmäuskollinen, vaikka se jättäisikin ihmisen tietämättömyyden orjuuteen ja sen kautta jopa täydelliseen pimeyteen. ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten
orjia” (1. Kor. 7:23), Paavali muistuttaa. Maailmanmielisyys johtaa aina moniin vieraisiin kuormiin ja ikeeseen. Paavali varottaa: ” Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?” (2. Kor. 6:14).
Moni uskova elää rohkeasti maailmassa, siis siinä joukossa joka ei tottele Jumalaa. Heränneet veisasivat ennen: ”Maailmanmielisyys, sen tavat ystävyys varmasti langettavat, Herrasta erottavat. Ken kärsii Herran kanssa, hän pysyy armossansa.” (WSV 67a). Maailman orjuuttava henki tunkee
esiin kaikkialla. Sitä ei voi missään välttää. Jeesus sanookin: ”Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin.” (Joh. 17:11). Ja apostoli Johannes: ”Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” ( 1. Joh. 2:16,17). ”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
He ovat maailmasta; sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.” (1. Joh. 4:4-6).
Apostoli Jaakob kirjoittaa näin: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak. 1:27). Uskova elää maailmassa, vaikka onkin syntynyt Jumalasta, eikä ole maailmasta. Siksi matka on
vaarallinen. Maailma tarjoaa myös vapautta, vaikka elää itse syntiorjuudessa. Tähän on matkalla myös luopiokirkko. Sekin tarjoaa lihallista vapauttaa jäsenilleen. Aluksi se ei tee sitä kovin rohkeasti, mutta myöntyy ajallaan maailman vaatimuksiin.
Pieni lainaus kirj Veli Tuomi
Erilaisia orjuuden muotoja
”…niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niin kuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia” (Tit. 2:3). Aina on ollut niin, että alkoholin liika käyttö on ollut yksi suurimmista orjuuden aiheuttajista. Viinan himo on vienyt paljon kansaa kadotukseen. Toinen tällainen orjuuttaja on sanottu tässä näin: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla” (1. Tim. 6:10). Raha on orjuuttanut ja orjuuttaa yhä monet uskovatkin ja vierottaa pois uskon vapaudesta. Paavali jatkaa:4 ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta” (jae.11).Väärät opit ja opettajat eksyttävät monia takaisin orjuuteen. Pietari kirjoittaa heistä: ”Sellaisetovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.” (2. Piet. 2:17–19). Meidän on pidettävä muistissamme se Henki, jonka saimme tultuamme uskoon. ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" ” (Room. 8:15). Lain orjuus on pahimpia orjuuden muotoja, mutta joissa suuri osa aitoja uskoviakin elää tietä- mättä todellisesta vapaudesta. Monet uskovat ovat oman kuppikuntansa orjia. Heille syötetään koko
ajan perinnäissääntöjä ja uskotellaan niiden olevan Jumalan sanaa. He eivät tunne vapauden sanaa. Kristillisyyteen sekoittuu usein myös lain kirousta. Evankeliumi ja laki ovat tuolloin kuin naimisissa keskenään. Uskovilta vaaditaan sellaista kuuliaisuutta, joka ei ole muuta kuin vaatimusta lain kuuliaisuuteen.
Tässä voisi mainita jo aiemmin käsitelty vaade kymmenyksistä. Niitä vaaditaan erityisesti ns. vapaissa suunnissa, sillä nehän takaavat siellä opettajille palkan ja kulukorvaukset. Sanotaan Jumalan vaativan kymmenyksiä, ja että ne menevät hänelle. Asia on kuitenkin paljon raadollisempi; rahat menevät pääsääntöisesti rahanahneille johtajille. He sen rahan käyttävät. Voisivat ottaa oppia Paavalista. ”Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia” (1. Tess. 2:9). Paavali hankki pääosin telttojen tekemisellä elantonsa, ettei rasittaisi seurakuntia. Monen opettajan ja kymmenyksiä itselleen vaativan olisi syytä mennä ansiotyöhön, eikä johtaa ihmisiä lain orjuuteen. Lain ja evankeliumin erottaminen vaatii todellista Sanan tuntemista. Tässä tulee kuulijoiden olla tarkkana. Oikeita opettajia on vain vähän. Lainsaarnaajia on kaikkialla. Laki johtaa aina kirotuksitulemiseen. Sen suurempaa orjuutta ei ole olemassa. ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:2). Synnin ja kuoleman laki on lain orjuutta. Niistä pitäisi jokaisen uskovan olla vapaita. Kuitenkin on suuri houkutus palata takaisin orjuuteen. Galatian seurakunta Raamatussa oli tällainen langennut seurakunta. Paavali huudahtaa: ” Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte
Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3:1-3). Kuitenkin aikamme monet uskovat elävä samanlaisessa älyttömyydessä. Lainomaisuus vaelluksessa johtaa aina myös näyttelemiseen. Miten inhottavaa on kuunnella ja
katsella tällaiseen langenneita ihmisiä. He näyttelevät koko ajan. He puhuvat keskenään lähes koko ajan raamatunlauseilla. ”Kiitos, Herra”, he hokevat joka tilanteessa, sopi se siihen tai sitten ei. He puhuvat Kaanaan kieltä. Se on ylihurskasta näytelmäkieltä. Heille on opetettu heti uskonelämän alussa, mitä ja miten uskovan tulee esiintyä ja puhua. Hyvin on tämä läksy opittu. Suuntauskovan tuntee heti kohta hänen puhenuotistaan, sananparsistaan, ”jumalanvaltakunnan” äänenpainoista, ja muusta sellaisesta. Riittää kun kuule pari virkettä kyseisen liikkeen opettajan suusta, ja heti tietää, mitä uskonnonmuotoa hän edustaa. Se on vähintäänkin surkuhupaisaa! Eräs pelottava orjuuttaja on kuolema. Siksi Kristus tuli maailmaan. Heprealaiskirje sanoo: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.” (Hepr. 2: 14–15).
Olipa kysymyksessä kääntymätön, uskosta osaton ihminen tai vastaavasti uskova, molemmilla ihmisryhmillä on paljon ihmisorjuutta. Kääntymätön ei uskalla lähteä Jumalan sanan kuuloon pelätessään ihmisarvostelua. Hän ehkä kaipaa vapautta ja selkeyttä elämäänsä mutta ei uskalla ihmispelosta etsiä apua Sanasta. Moni uskova pelkää ryhmänsä keskuudesta tulevaa arvostelua ja uhkailua, eikä uskalla mennä muualle sanankuuloon. On oltava ryhmäuskollinen, vaikka se jättäisikin ihmisen tietämättömyyden orjuuteen ja sen kautta jopa täydelliseen pimeyteen. ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten
orjia” (1. Kor. 7:23), Paavali muistuttaa. Maailmanmielisyys johtaa aina moniin vieraisiin kuormiin ja ikeeseen. Paavali varottaa: ” Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?” (2. Kor. 6:14).
Moni uskova elää rohkeasti maailmassa, siis siinä joukossa joka ei tottele Jumalaa. Heränneet veisasivat ennen: ”Maailmanmielisyys, sen tavat ystävyys varmasti langettavat, Herrasta erottavat. Ken kärsii Herran kanssa, hän pysyy armossansa.” (WSV 67a). Maailman orjuuttava henki tunkee
esiin kaikkialla. Sitä ei voi missään välttää. Jeesus sanookin: ”Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin.” (Joh. 17:11). Ja apostoli Johannes: ”Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” ( 1. Joh. 2:16,17). ”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
He ovat maailmasta; sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.” (1. Joh. 4:4-6).
Apostoli Jaakob kirjoittaa näin: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak. 1:27). Uskova elää maailmassa, vaikka onkin syntynyt Jumalasta, eikä ole maailmasta. Siksi matka on
vaarallinen. Maailma tarjoaa myös vapautta, vaikka elää itse syntiorjuudessa. Tähän on matkalla myös luopiokirkko. Sekin tarjoaa lihallista vapauttaa jäsenilleen. Aluksi se ei tee sitä kovin rohkeasti, mutta myöntyy ajallaan maailman vaatimuksiin.