Huvikristillisyys verrattuna vuorovaikutteiseen kristillisyyteen
Enteraintment-style Christianity vs. Interactive-style Christianity, Sandy Simpson
Aikamme seurakunnissa valtaa alaa “päämäärätietoinen” seurakuntakasvu ajattelu, kolmas aalto, uusi apostolinen reformaatio, jne. menetelmineen ja opetuksineen. Kaiken tämän aikaansaannosta kutsun nimellä ”huvikristillisyys” (Entertainment-style Christianity). Tämä johtaa sen hyväksyvät seurakunnat tosikristillisyyden rajoille ja kohti luopumusta.
Raamatullinen kristillisyys on vuorovaikutteista. Huvi kristillisyys edellyttää, että seurakuntalaiset ovat katsojia megakirkkojensa järjestämissä huvi tapahtumissa ja spektaakkeleissa. Heille ei juurikaan opeteta Raamattua vaan pääsisältö on puhujan esiintymis- ja puhekyvyissä. He eivät uskalla kyseenalaistaa mitään heille esitettyä, koska se tulee ”voidellun” eliitti joukon suusta. Heitä viihdytetään sirkus maisella ilmapiirillä, mukaan lukien villi nykymysiikki, joka saa ihmiset hytkymään ja vaappumaan edestakaisin, kuin juopuneet. Saarnaajat kertovat loputtomia tarinoita itsestään ja kertovat kaskuja lähes joka asian yhteydessä. Syvä mietteisyys on kateissa, pinnallisuus esillä, marssitaan ympäri srk.salia ja kirkkorakennusta, puhalletaan shofar-torviin, kaatuillaan hengen lyömänä ja villit ilmiöt seuraavat toinen toistaan.
Heidän korva syyhyynsä ovat vierailevat puhujat, joiden puhe koostuu oman mielikuvituksen tuotteista eikä kirjoitetusta Sanasta. Heitä viihdyttää kultahiput, kultapaikat hampaissa, enkelien höyhenet, enkelien jalan jäljet, hengestä juopuminen ja kaiken tämän välissä he saattavat käydä seurakunnan tarjoilu tiloissa nauttimassa välipalaa. Ihmiset tulevat megatilaisuuksiin ja lähtevät niistä ilman, että sanoma olisi todella pysäyttänyt tai koskettanut muulla tavoin kuin väsyttävän maallisen psykologian keinoin. Pieni osa tästä väestä osallistuu solu ryhmien toimintaan, mutta sielläkään heitä ei opasteta oma ehtoiseen ajatteluun ja toimintaan Raamatun pohjalla, vaan kaiken kattavaan konsensus mieleen. Suuri osa elää kuten maailma elää viikon ajan ja viikonloppuna he käyvät seurakunnassa, joka ei vain toivota maailmaa tervetulleeksi seiniensä sisäpuolelle, vaan on osa sitä.
Tämän vastakohta on vuorovaikutteinen kristillisyys ja sitä edustavat seurakunnat. Nämä seurakunnat noudattavat apostolista mallia, eivät uusiapostolista käytäntöä (Apt.2:42). Ihmiset saavat oikean raamatun selitysopin mukaista opetusta, joka johtaa raamatun tutkimiseen (1Tess.4:7, 2Tess.2:15) ja rukoukseen (1Tess.5:17). Heistä muodostuu papisto Herralle (1Piet.2:5,9) ja he ovat Hänen todistajiaan (Matt.28:19). Heille evankeliointi ei ole ihmisten kutsumista huvi kristillisiin tilaisuuksiin ja suurtapahtumiin. Heitä ohjataan erottamaan (Snl.3.21) ja tuntemaan oikean ja väärän välillä (Hep.5:14). He tietävät, että Jumala odottaa meidän tuomitsevan väärän seurakunnan sisällä olevat (1Kor.5:12), sillä lopulta tulemme tuomitsemaan kansoja ja enkeleitä (1Kor.6:2-3).
He osoittavat itsekuria ja –hillintää (Gal.5:22-23) ja tutkivat itseään eivätkä ole menettäneet ”suolaisuuttaan” (Matt.5:13). He eivät vaadi Jumalaa vaan odottavat Hänen aikaansa ja tyytyvät Hänen tahtoonsa (Ps.38:15, Matt.6:9-13, Saarn.3:1). Opettajat ovat nöyriä (Ef.4.2), eivät käytä aikaa juttujen kertomiseen (2Piet.2:3) itsestään, eivätkä kerskaile kuinka monta käännynnäistä ovat tehneet tai kuinka monta kuulijaa heidän kokouksissaan oli, vaan keskittyvät oikeaan Sanan opetukseen (2Tim.2:15). He haluavat opetuksen vaikuttavan kuulijoihin niin, että heistä tulisi Sanan tekijöitä (Jaak.1:22). He ymmärtävät vastuunsa terveen opin opettajina (Tiit.1:9, 2:1) ja haluavat ihmisten kasvavan Kristukseen (Ef.4:11-16) haluten vahvistaa kristittyjä pysymään vahvoina uskossa loppuun asti (2Tess.2:15, Hep.3:14).
Huvikristillisyys vetää niitä, jotka eivät enää halua osallistua vuoro vaikutteisen seurakunnan toimintaan. Huvi kristillisyys kasvaa ja vuorovaikutteinen vähenee. Näin tapahtuu koska huvi kristillisyys on syrjäyttänyt tai kokonaan poistanut evankeliumin, joten jäljellä ei ole mitään mikä loukkaa ihmistä (Gal.5:11). Mutta huvi kristillisyys ei seuraa Herran eikä apostolien opetusta ja siksi se tyypiltään on Laodikean seurakunta (Ilm.3:14-22). Vuorovaikutteinen seurakunta on tyypiltään Filadelfia (Ilm.3:7-13).
Mitä seurakunta mallia sinä seuraat?


